En hallitse itseäni enkä elämääni. Kaikki kaatuu päälle.

En enää tiedä mitä tehdä, tää tilanne räjähtää käsiin. Opiskelusta ei ole koskaan tullut mitään, en vain osaa opiskella, motivoutua siihen, mun opiskelu on pelkkää alisuorittamista. Olen ollut pois liian paljon ja harjoittelut olen joutunut keskeyttämään. Nukun päivien ohitse, valvon yöt pelaten, mistään ei tule mitään. Ajatuksentasolla olen tehnyt kaiken mitä pitää, mutta todellisuudessa siitä ei tule mitään. Sensijaan, että tarttuisin ongelmiin minä vain itken ja murehdin niitä ongelmia ja se ajaa mut hulluksi. En osaa ottaa vastuuta mistään, mitään kontrollia ei ole. Sensijaan, että hakisin ahkeraan kesätöitä itken kotona lattialla, kun en tiedä miten selviän kesästä. Tulee jaksoja, kun syön ihan hirveästi ja koko ajan, sitten taas voin elää päivästä toiseen vain vedellä. Olen kätnyt psykologilla, mutta en koe siitä olevan mitään apua.

Kaiken huippuna tänään oli kevätjuhla.Tilaisuus nähdä kaikki ne ihanat luokkakaverini viimeisen kerran, jakaa muistoja, ottaa kuvia, missasin ne kaikki ja olen itkenyt sitä täällä. Kun en vain saanut aikaiseksi lähteä, koska silloinhan mun olisi pitänyt mennä ulos, kulkea koko harmaan kaupungin halki, ihmismassojen läpi, joten jahkailin ahdistukseni kanssa niin kauan, että oli turha enää lähteä. Mä vihaan itseäni, mä en ole koskaan ollut enkä koskaan tule olemaan mitään. Mä ja mun "elämä" on turhaa. Olen ikuinen epäonnistuja.