Millaista suhdetta pidätte sopivana päivähoitajien ja vanhempien välillä?

Millaiset välit teillä on lastenne päivähoitajiin päiväkodissa tai perhepäivähoidossa? Itse suhtaudun heihin kasvatusalan ammattilaisina, kuvailisin suhdettamme asiallisiksi enkä kovin läheisiksi. He ovat ihmisiä, joille luovutan ja joilta haen lapsemme työpäivän päätteeksi. Muutaman sanan vaihdamme päivittäin lapsemme asioista ja vasu-keskusteluissa keskustelemme laajemmin. Vanhin lapsemme on siirtymässä nyt eskarista kouluun, ja vaikka samat hoitajat ovat hoitaneet lastamme jo kolme vuotta, en koe jääväni ikävöimään erityisemmin heitä. Yksi aikakausi vain päättyy ja that’s it.

Tämän takia olinkin vähän ihmeissäni, kun samassa tilanteessa oleva ystäväni paljasti jäävänsä ikävöimään hoitajia tosi paljon. Hän kertoi, että kouluun lähtö on varmasti hänelle isompi pala kuin lapselleen, koska HOITAJAT vaihtuu opettajaan, eikä hän ollut varma kouluuntutustumispäivän jälkeen, mitä mieltä hän olisi opettajasta, pitääkö hän hänestä vai ei.

Olen pitkään miettinyt tätä keskusteluamme. Minusta hänellä on jotenkin ”vinksahtanut” suhde noihin lasta hoitaviin tai opettaviin aikuisiin. Työskentelen itsekin opetusalalla, enkä kyllä toivoisi kenenkään oppilaan vanhempaan noin läheisiä välejä, koska se väistämättä vaikuttaisi myös siihen, kuinka suhtautuisin häneen lapseensa. Sitäkö tämä ystäväni loppujen lopuksi ajaa takaa tällä ystävyyssuhteiden luomiselle hoitajiin? Että hänen lapsensa saisi erikoiskohtelua tai vähän ”ekstraa”? Uskaltaako joku tunnustaa toimivansa samalla tavalla? Millaista suhdetta pidätte sopivana lapsen päivähoitajien ja vanhempien välillä?