Lue keskustelun säännöt.
Teinien vanhemmat - kysymys lapsellenne
29.05.2019 |
Haen vähän vertailupohjaa. Jos sinulla on teini-ikäinen lapsi, kysyisitkö häneltä, että kehtaako hän pyytää luokkakavereiltaan puhelinnumeroa vai onko se ylitsepääsemättömän noloa ja varma maineen menetys?
Kysyn tätä siksi, että meillä 15-vuotiaan puhelin on rikki ja korjausta odottaessa monet käytännön asiat hankalia. Hänellä on käytettävissään vanha palikkapuhelin, jossa ei ole whatsappia, snäppiä tms. Lapsen pitäisi siis pyytää kavereiden numerot, että pystyy sopimaan tapaamisia yms. No, sepä ei onnistu tuon ylitsepääsemättömän nolouden takia. Nyt jo jääkiekkojuhlat jäivät väliin, kun en halunnut laittaa lasta Helsinkiin kaveriporukalla mutta ilman tapaa ottaa yhteyttä näihin kavereihin. Kohta alkaa loma, ja vielä hankalammaksi menee. (Ja siis korjauksessa kestää, koska poika ehdottomasti haluaa korjata tämän puhelimen ja on tilannut uuden näytön Kiinasta sen sijaan, että oltaisiin haettu uusi puhelin Gigantista...)
Kommentit (20)
Mut tarviihan siihen whatsappiinkin puhelinnumeron? Onko nää nyt niitä nykylasten ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole noloa. Ei todellakaan, eikä koskaan kyllä ole ollutkaan tai kuullut, että olisi ollut. Tyttö, 17 vuotta.
Kehtaa kysyä ja on kysynytkin (ei tosin luokkakavereiltaan, vaan toisessa yhteydessä saman ryhmän nuorilta, joiden puhelinnumeroa hänellä ei ollut).
Teinilläni on kaikkien ystäviensä puhelinnumerot. Ehtona kavereiden kanssa kaupungille lähtemiseen on ollut, että minulla myös on nämä numerot, (koskaan ei ole tarvinnut niihin soittaa,)että teini kertoo kenen kanssa menee, mitä tekee ja milloin ilmoittaa viimeistään itsestään ja että palaa sovittuna aikana. Menot sijoitetaan päivään ja kotiinpaluu varhaisiltaan. Jos teinini kännykästä puuttuu numero, hän kysyy sen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli esikoisen puhelin rikki. Hän antoi aina sen kaverin numeron jonka kanssa liikkui tai otti ns kotikännykkämme eli pienen simpukkapuhelimen joka on meillä ns varapuhelin, jos joltakulta hukkuu tai menee rikki.
Mutta mistä hän siis sai kaveriensa numerot? Uskalsiko pyytää? Meillä tämä on se kynnyskysymys, kun teinin mielestä puhelinnumeroa ei voi nykyään enää pyytää, se on niin noloa. (Pojan omassa puhelimessa kontaktit tulivat siis snäpin ja whatsappin kautta, perinteistä "puhelinluetteloa" ei tarvinnut pitää yllä.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli esikoisen puhelin rikki. Hän antoi aina sen kaverin numeron jonka kanssa liikkui tai otti ns kotikännykkämme eli pienen simpukkapuhelimen joka on meillä ns varapuhelin, jos joltakulta hukkuu tai menee rikki.
Mutta mistä hän siis sai kaveriensa numerot? Uskalsiko pyytää? Meillä tämä on se kynnyskysymys, kun teinin mielestä puhelinnumeroa ei voi nykyään enää pyytää, se on niin noloa. (Pojan omassa puhelimessa kontaktit tulivat siis snäpin ja whatsappin kautta, perinteistä "puhelinluetteloa" ei tarvinnut pitää yllä.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli esikoisen puhelin rikki. Hän antoi aina sen kaverin numeron jonka kanssa liikkui tai otti ns kotikännykkämme eli pienen simpukkapuhelimen joka on meillä ns varapuhelin, jos joltakulta hukkuu tai menee rikki.
Mutta mistä hän siis sai kaveriensa numerot? Uskalsiko pyytää? Meillä tämä on se kynnyskysymys, kun teinin mielestä puhelinnumeroa ei voi nykyään enää pyytää, se on niin noloa. (Pojan omassa puhelimessa kontaktit tulivat siis snäpin ja whatsappin kautta, perinteistä "puhelinluetteloa" ei tarvinnut pitää yllä.)
Soitti sillä kaverinsa puhelimella minulle, jolloin minä sain numeron josta hänet kulloinkin tavoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis...?
Tietenkin kehtaisi. Ei tarvi edes kysyä.
Lapsellasi on paha itsetunto-ongelma. Mieti sitä, mistä johtuu äläkä tällaista mitätöntä yksityiskohtaa.
Kiitos vastauksista! Tämä "nolous" taitaa nyt olla lapsen itsensä kehittelemä juttu :-/ Täytyy yrittää kannustaa, että ei ne muut teinit sitä niin nolona pidä.
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi luojan kiitos en ole enää teini, ne keksii kyllä tehdä aivan kaikesta noloa. Minkä ikäinen jantteri kyseessä? Muistan että alle 14-vuotiaana kaikki oli kuoleman noloa, lukion aikana onneksi rupesi hälvenemään häpeät ja tajusin olevani yksilö. Anna lapsen kärsiä numerottomuudesta, jos on nii hirveen noloo niin lapsi ei kysele ja kärsii seuraukset. Ehkäpä ne kaveritkin muuttaa mielensä noloudesta, kun yksi on tämän takia joukosta poissa. Siperia opettaa.
15 pojalleni ei olisi mikään ongelma. Hän kehtaa lähes mitä tahansa. Tuossa tilanteessa laittaisi tietokoneen kautta Whatsappin kautta kyselyä muille (vai näkyvätkö ne numerot jo suoraan siellä tietokoneversiossa). Tai keksisi jonkun muun näppärän keinon. Tai kysyisi ihan nenätysten.
13 v tyttö nolostelee ihan kummia asioita. Tuo oikeasti voisi hänen mielestään olla noloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi herra mun jee.. kaikki yhteystiedot pilvipalveluun, niin vaikka sinä voit hakea ne sieltä oman puhelimesi muistiin tällaisia tilanteita varten.
Vierailija kirjoitti:
Voi luojan kiitos en ole enää teini, ne keksii kyllä tehdä aivan kaikesta noloa. Minkä ikäinen jantteri kyseessä? Muistan että alle 14-vuotiaana kaikki oli kuoleman noloa, lukion aikana onneksi rupesi hälvenemään häpeät ja tajusin olevani yksilö. Anna lapsen kärsiä numerottomuudesta, jos on nii hirveen noloo niin lapsi ei kysele ja kärsii seuraukset. Ehkäpä ne kaveritkin muuttaa mielensä noloudesta, kun yksi on tämän takia joukosta poissa. Siperia opettaa.
15 v on tämä lapsi. Ja hänelle kyllä aika moni muukin "normaali" juttu on niin noloa, että ei kerta kaikkiaan pysty eikä suostu.
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli esikoisen puhelin rikki. Hän antoi aina sen kaverin numeron jonka kanssa liikkui tai otti ns kotikännykkämme eli pienen simpukkapuhelimen joka on meillä ns varapuhelin, jos joltakulta hukkuu tai menee rikki.
Mutta mistä hän siis sai kaveriensa numerot? Uskalsiko pyytää? Meillä tämä on se kynnyskysymys, kun teinin mielestä puhelinnumeroa ei voi nykyään enää pyytää, se on niin noloa. (Pojan omassa puhelimessa kontaktit tulivat siis snäpin ja whatsappin kautta, perinteistä "puhelinluetteloa" ei tarvinnut pitää yllä.)
Soitti sillä kaverinsa puhelimella minulle, jolloin minä sain numeron josta hänet kulloinkin tavoittaa.
Kiitos! Kokeilenpa, jos tämä olisi vähemmän noloa...
t. ap
Vierailija kirjoitti:
Siis...?
Tietenkin kehtaisi. Ei tarvi edes kysyä.
Lapsellasi on paha itsetunto-ongelma. Mieti sitä, mistä johtuu äläkä tällaista mitätöntä yksityiskohtaa.
Tämä on totta ja tiedossa. Lasta on kiusattu alakoulussa, mikä jätti jälkensä, vaikka koko yläkoulu on mennyt kivasti luokan vaihduttua.
t. ap
Ap. Miksi se vanha palikkapuhelin odottaa korjausta, eikö sille teineille voisi hankkia jo nykyaikaisen älypuhelimen? Kerropa meille, tai taidan olla ainoa Ihmettelijä.
Vierailija kirjoitti:
Ap. Miksi se vanha palikkapuhelin odottaa korjausta, eikö sille teineille voisi hankkia jo nykyaikaisen älypuhelimen? Kerropa meille, tai taidan olla ainoa Ihmettelijä.
Joo, olet kyllä täysin yksin tämän lukutaidottomuuden kanssa. Eiköhän se teinin älypuhelin odota korjausta, ja sitä odottaessa on käytössä vanha näppäinpuhelin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. Miksi se vanha palikkapuhelin odottaa korjausta, eikö sille teineille voisi hankkia jo nykyaikaisen älypuhelimen? Kerropa meille, tai taidan olla ainoa Ihmettelijä.
Joo, olet kyllä täysin yksin tämän lukutaidottomuuden kanssa. Eiköhän se teinin älypuhelin odota korjausta, ja sitä odottaessa on käytössä vanha näppäinpuhelin.
Näin juuri :) Kiitos.
t. ap
Meillä oli esikoisen puhelin rikki. Hän antoi aina sen kaverin numeron jonka kanssa liikkui tai otti ns kotikännykkämme eli pienen simpukkapuhelimen joka on meillä ns varapuhelin, jos joltakulta hukkuu tai menee rikki.