Miksi terveet ei ymmärrä sairauksia?

Ihmiset eivät ymmärrä kuin omaa elämäänsä ja sitäkin huonosti.

Mitä hyötyä on vertaistukiryhmästä, jokainen haluaa kertoa oman sairauskertomuksen.

Ja vertailla jo kohta , että onko tuolla pahemoi tilanne kuin itsellä.

Se on sitä tietynlaista suppeutta ja lapsenuskoa, että terveys kestää elämän loppuun saakka. Kaipa se ihmisen pää on vaan suunniteltu niin, ettei muita vaihtoehtoja edes ajattele, ennen kuin kohdalle osuu. Yksi etu meillä aikuisina sairastuneina on kuitenkin terveisiin verrattuna: me muistamme, millaista oli olla terve, kun taas terve ei pysty edes kuvittelemaan, millaista on olla sairas.

Herrat Crohn&Hashimoto

Juu, helposti se toinen kokee, että olen vain laiska ja saamaton. Oikeasti olen väsynyt, mikään määrä unta ei riitä. Koen matkustelun ja mökkireissut raskaina, koska en vain jaksa samaa kuin terve ja reipas ihminen. MInun pitäisi levätä, mutta mies painelee kuin hirvi edellä eikä häntä kiinnosta reissuissa penkillä istuskelu tai säännöllinen syöminen.

Noh, tällainen hän oli jo raskausaikanakin, häntä ärsytti minun vaivaisuuteni. Ei auttanut missään, koska ”raskaus ei ole sairaus, naiset ovat ennenkin synnyttäneet pellonlaidalla ja töihin vaan heti-mars”. En tuolloin tiennyt, että sairauteni oli jo puhkeamassa, muttei vielä aiheuttanut selkeitä oireita.

Miehen mielestä muiden flunssatkin ovat teeskenneltyä huomionhakua ja oikealla asenteella ihminen olisi terve. Hänellä itsellään on Hirveä Flunssa, oikea kuolemantauti, jota lievittämään pitää antaa kaikki lääkkeet ja hoito.

Ei terve ja itsekäs, epäempaattinen ihminen ymmärrä. Elämä pyörii oman navan ympärillä.

Mulla on MT ongelma ja itse lähinnä itse mietin pitääkö kaverit yms. Minua tylsänä tai epäsosiaalisena ihmisenä kun jaksan olla heidän kanssa vain n. 3-5 kertaa viikossa. Tulee itselle epäonnistunut olo vaikkei muut mitään sanokkaan... ja noh heidän ymmärrys ongelmaa kohtaan on aika pieni. Minulla on siis syömishäiriö ja he käskevät minun syödä. Niin miksiköhän en itse sitä tajunnut.

Mulla liittyy moniin sosiaalisiin tilanteisiin ylikuormittumista, mikä jatkuessaan muuttuu paniikiksi. Kärsin myös herkästä hermostosta ja joissakin paikoissa oleminen on tosi vaikeaa. Esim. ruokalassa syöminen ottaa koville. Sinänsä moni ihminen on ollut ihan ymmärtäväinen, asiallinen ja tsemppaava, mutta on vaikeaa löytää ihmisiä, jotka "tulisivat vastaan". Tarkoitan sitä, että päädyn useinmiten tämän vaivani kanssa yksinkulkijan rooliin. Saan syödä yksin ruokalassa jossain sivupöydässä, kun muut haluavat syödä isossa ryhmässä esim. keskellä ruokalaa. Saan istua yksin teatterin taka-osassa, kun muut haluavat eturiviin. Joudun jättämään ruokailun kokonaan väliin, jos esim.ryhmässä ollessa muille ei käy kuin se kaikkein vilkkain lounaspaikka. Tämän takia joudun myös "oudon" rooliin. Suomessa ei tarvii tehdä kovinkaan montaa asiaa eri tavalla, kun jo olet outo ja poikkeava. Olisi kiva, että joskus joku tekisi myönnytyksiä myös sen heikoimman lenkin suuntaan. Mäkin olen joustanut lukuisat kerrat ja valinnut itselleni sen epäsuotuisamman vaihtoehdon, toisen mielihyvän takia. Miksi sitä samaa joustoa ei saa takaisin, vaan jätetään vain yksin ja ihmetellään takanapäin?

Koska maailma on terveiden. Ei kukaan usko, että sairastuu tai jopa kuolee joku päivä. Ihan jokaiselle tulee kuolinpäivä eteen.

Varsinkin, jos ulkoisesta olemuksesta ei pysty koko ajan näkemään sairautta (esim. ei istu pyörätuolissa tai käytä sokeainkeppiä), muut saattavat tavallaan unohtaa sen eli eivät ota huomioon, että sairas ei välttämättä jaksa tai pysty johonkin tai että menemiset pitää suunnitella etukäteen tms. Ja varsinkin, jos vointi ja tomintakyky vaihtelee paljon, saatetaan ihmetellä: "mutta kyllähän sinä viime viikolla pystyit siihen!".

Menieren tauti on ymmärtääkseni tosi ennakoimaton ja toimintakyky vaihtelee paljon ilman että sitä ulospäin näkee.

Vierailija kirjoitti:

”Ota Echinajotain ja C-vitamiinia niin paranet!”

Todella tyypillinen neuvo. Itse kun ollaan flunssassa niin otetaan yrttitippoja ja vitamiineja ja kuvitellaan, että ne parantavat kaikki maailman ihmiset kahdessa viikossa.

Jos edes erikoislääkärit, professoritkaan, eivät kykene antamaan muuta kuin sairauden oireita kurissapitäviä tai sairauden etenemistä hidastavia lääkkeitä niin kuinka ihmeessä jotkut marketin hyllyillä myytävät vitamiinit ja luontaistuotteet voisivat muka auttaa? Eivät mitenkään!

Vierailija kirjoitti:

Mulla on MT ongelma ja itse lähinnä itse mietin pitääkö kaverit yms. Minua tylsänä tai epäsosiaalisena ihmisenä kun jaksan olla heidän kanssa vain n. 3-5 kertaa viikossa. Tulee itselle epäonnistunut olo vaikkei muut mitään sanokkaan... ja noh heidän ymmärrys ongelmaa kohtaan on aika pieni. Minulla on siis syömishäiriö ja he käskevät minun syödä. Niin miksiköhän en itse sitä tajunnut.

Tuohan on todella monta kertaa viikossa! Ei kai sitä olla kavereidensa kanssa naimisissa?

Syömishäiriön selättämisessä on maailmassa olemassa vain yksi ihminen, joka voi sinua auttaa eli sinä itse. Opettele rakastamaan itseäsi terveellä tavalla. Ruumiisi ansaitsee ja tarvii terveellistä ruokaa vaikka vähän kerrallaan.

Kun ei vain ymmärrä. On todella vaikka tulla ymmärretyksi edes lääkärille, en valita pienestä ja kipukynnys on korkea joka johtaa monesti siihen ettei kipuja oteta tosissaan. Siihen päälle kun sanot olevasi väsynyt niin saat kuulla että äitien kuuluukin olla väsyneitä.

Muille elän edes sen kummemmin valita, saatan sanoa vaikka että selkään koskee jos on oikeasti pakko kertoa jokin syy, se tuntuu olevan sellainen mikä uskotaan.

Siis jos joku on sairas en saa kutsua mukaan tai ehdottaa mitä kannattaisi tehdä? Useimmitenhan sairaat valittaa kun kaikki hylkää. 

Up

Ärsyttää joo kirjoitti:

Juu, helposti se toinen kokee, että olen vain laiska ja saamaton. Oikeasti olen väsynyt, mikään määrä unta ei riitä. Koen matkustelun ja mökkireissut raskaina, koska en vain jaksa samaa kuin terve ja reipas ihminen. MInun pitäisi levätä, mutta mies painelee kuin hirvi edellä eikä häntä kiinnosta reissuissa penkillä istuskelu tai säännöllinen syöminen.

Noh, tällainen hän oli jo raskausaikanakin, häntä ärsytti minun vaivaisuuteni. Ei auttanut missään, koska ”raskaus ei ole sairaus, naiset ovat ennenkin synnyttäneet pellonlaidalla ja töihin vaan heti-mars”. En tuolloin tiennyt, että sairauteni oli jo puhkeamassa, muttei vielä aiheuttanut selkeitä oireita.

Miehen mielestä muiden flunssatkin ovat teeskenneltyä huomionhakua ja oikealla asenteella ihminen olisi terve. Hänellä itsellään on Hirveä Flunssa, oikea kuolemantauti, jota lievittämään pitää antaa kaikki lääkkeet ja hoito.

Ei terve ja itsekäs, epäempaattinen ihminen ymmärrä. Elämä pyörii oman navan ympärillä.

Alkoi naurattaa kuin luin kommenttiasi, niin hyvin kuvasit miehen ajatusmaailmaa. Aika monella naisellakin on samantyylinen asenne toisiin naisiin.

Vierailija kirjoitti:

Siis jos joku on sairas en saa kutsua mukaan tai ehdottaa mitä kannattaisi tehdä? Useimmitenhan sairaat valittaa kun kaikki hylkää. 

Kannattaisi ehdottaa rentoa ja rauhallista yhdessäoloa. Sellaista, ettei synny hämminkiä jos sairas väsyy kesken jonkun koitoksen. Yleensä sairaat pakkaavat kyllä olemaan viimeiseen hetkeen saakka äärirajoillaan ihan muiden mieliksi monenlaisissa tapahtumissa. On aivan kauheaa jos kipu raatelee vaikka on ottanut ennen lähtöä maksimimäärän kipulääkkeitä. Ei pysty keskittymään mihinkään silloin.

Toinen puoli on väsymys. Sairas ei jaksa yhtä paljon kuin terve eli väsyy nopeammin. Sen lisäksi monet lääkkeet myös tekevät olon pahimmassa tapauksessa pöhnäiseksi. Pitäisi päästää sairas kotiinsa elpymään kun väsyttää.

Vakavasti sairaille tulee yhtä lailla kaikenlaisia kulkutauteja kuin muillekin mutta he menevät niistä heikommaksi kuin terveet ihmiset. Itämässä oleva kulkutautikin voi väsyttää jo valmiiksi sairasta ihmistä.

No eihän sitä voi ymmärtää ennen kuin on itse kokenut 🙄

Vaasassa sairaudesta jopa kiusataan.

Sen ymmärtää vasta kun menettää.

Oli kyse terveydestä, rakkaudesta, työpaikasta, rahasta, perheenjäsenestä yms.

Ymmärrän hyvin teitä muita sairaita.

Itselläni on jotenkin herkkä kroppa ja stressatessa sairastun todella helposti silleen, että nukkumisvaikeudet, paniikkihäiriö, refluksioireet ja migreeni räjähtää käsiin. Siihen päälle kun pamahtaa vielä stressiflunssa niin on tosi kivaa yrittää rämpiä arjessa. Kaikki energia menee vaan pärjäämiseen ja selviytymiseen lääkityksen avulla. Tän kaiken lisäks sainkin sitten kuulla ystävältäni, kuinka hän "ei kestä mun sairastelua". Olin vaan että no voi kun hänellä onkin rankkaa... Ihan joutuu vierestä katsomaan!

Ymmärtäisin kommenttia jotenkin, jos hän olisi edes jotenkin arjessa apunani, ja joutuisi sen takia kantamaan sairauteni taakkaa osaltaan, mutta kun hän ei todellakaan ole. Ulisi vaan vieressä, kun totesin että voin tosi huonosti sillä hetkellä. Ihan ihmettelen että mitenköhän hän pärjää sen ajatuksen kanssa, että minä oikeasti joudun käymään konkreettisesti läpi tämän kaiken, jos ihan vain kuunteleminen on noin "rankkaa".

Vierailija kirjoitti:

Vaasassa sairaudesta jopa kiusataan.

Kyllä se kiusaaminen osataan muuallakin. Ängetään väkisin yllättäen kylään ja sitten arvostellaan kun keittiön yläkaappien ovia ei ole pyyhitty kunnolla. Tekisi mieli antaa rätti ja suihkepullo kouraan valittajalle!

Toisekseen ei ymmärretä sitäkään, että verrattain nuorena keski-ikäisenä työkyvyttömyyseläkeläisellä ei ole mitään suurta eläkettä. Huvittaa lukea IS:n lukijoiden kommentteja, jossa jopa noin 1400 euroa kuussa eläkettä saavat tappelevat keskenään ”vappusatasesta”. 1400 euroa eläkettä saava kadehtii 1390 euron eläkettä saavaa varmuuden vuoksi jo etukäteen. Kyseessähän on vain eläkeindeksin tarkistus.

Itselläni ei olisi minkäänlaisia huolia jos saisin ruhtinaalliset 1400 euroa kuussa eläkettä. Meidät todelliset pieneläkeläiset on unohdettu täysin. Me joudumme tinkimään kirpputorin euron päivilläkin. Ainoa ilo tässä on, ettei ainakaan aiheuta mahdotonta ilmastonmuutosta.

Osa sairauksista johtuu väärästä ravinnosta. Sitä ei helposti myönnetä tai ei ymmärretä, mitä se väärä ravinto on. Ei lääkäreiltä vastausta saa, ei heillä ole koulutusta ravinnosta. Lääkäreitten koulutus perustuu sairauksien hoitoon lääkkeillä.