Kuinka tärkeä oma uusi yhteinen koti, (ilman exien kanssa tehtyjä muistoja)

Ap, hanki se uus kämppä.

Jos olisin nainen ja vaihtoehdot olisivat joko jäädä vanhaan tai ostaa uusi yhteinen, niin uuden yhteisen kodin ostaminen olisi enemmän minun mieleeni. Toki se vain siinä tilanteessa, että äijä tuntuu täydellisen oikealta. Jos hiemankin empisin äijää, niin en edes ajattelisi yhteistä uutta.

Miehellä saa ja pitää olla historiaa, mutta jos vähänkin tuntuisi siltä, että hänen kotinsa ei ole minun kotini, niin ikävä se olisi siellä elää ja tulevaisuutta suunnitella.

Mieheni muutti aikoinaan minun asuntooni ja katsoimme tilannetta ja toisiamme noin vuoden ajan kunnes päätimme vaihtaa maisemaa. Nyt olemme olleet yhdessä 22 vuotta.

Kuullostaa siltä tämän perusteella, että siellä on pahempia ongelmia pinnan alla kuin mihin ap nyt viittaa ja tuo itkeminen on vain pieni ja hyvin vähätelty oire siitä. Nykyisellä tyttöystävällä voi olla todella hankalat oltavat, jos eksän vanhemmat ravaavat jatkuvasti paikalla ja taloon liittyy nimenomaan hirveästi historiaa menneisyydestä. Eipä kukaan tervejärkinen sellaisia ajattele, mutta tunteet sekoittavat pään. Toisaalta en kyllä käsitä naisia, jotka eivät edes esitä olevansa mustasukkaisia muuttaessaan taloon, jossa menneisyys on vahvasti läsnä. Joskus miehet myös pitävät kiinni itsepintaisesti eksästään ja perustelevat sitä ettei tarvitse riidellä, on ihan ok olla tekemisissä yms. mutta ei, se ei vain mene niin. Ei mikään uusi suhde lähde viriämään tuollaisista lähtökohdista, ja jos lähtee, niin hyvin rajattoman tapauksen kanssa kylläkin. 

Hysteerinen itkukohtaus? Miksi? Kämpänkö takia vai jonkun muun asian takia? Tunnetko naisystävääsi oikeasti ollenkaan? Onko hän onnellinen yleensäkään sinun kanssasi?

Minulle tuli mieleen noin puolentoista vuoden pituinen seurusteluni erään miehen kanssa nuorena. Alussa kaikki oli mukavaa ja mietimme yhteen muuttamista, jopa lapsia ja varsinkin mies innostui asiasta kovasti, mielestäni liiankin paljon.

Hän halusi leikkiä kotia. Ja olihan se ajatus ihan kiva, kunnes vähän kaikki alkoi mättämään. Miehen mielestä kaikki oli hyvin, mutta minua ahdisti. Mitä enemmän mies kodista vouhotti, sitä enemmän minua ahdisti ja aloin saamaan juuri tuollaisia itkuhepuleita. Itkin ihan milloin ja missä sattuu, enkä itsekään tiennyt miksi.

Yhtenä päivänä päätin ihan kesken muiden asioiden, että se on siinä, en halua ikinä muuttaa tuon tyypin kanssa yhteen, en ikinä. Pistin koko puolentoista vuoden jutun sillä seisomalla poikki ja olin onnellinen. En ole kertaakaan sen jälkeen saanut itkuhepuleita ja opin itsestäni paljon muutenkin. Opin kuuntelemaan itseäni. Mies ei ollut minulle oikea ja yhteiset tulevaisuudensuunnitelmat olivat täydellisen väärät.

Todella tärkeää aloittaa puhtaalta pöydältä. Perusasiat ensin kuntoon ja yksi niistä on koti, jossaei eksät näy.

Pysy sinä kämpässäsi ja nainen voi muuttaa omaansa. Luulen, että se on paras vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Pysy sinä kämpässäsi ja nainen voi muuttaa omaansa. Luulen, että se on paras vaihtoehto.

No eikä ole!

Täällä on ollut monia keskusteluja siitä voiko muuttaa kotiin missä on miehen exäkin asunut, monet on sitä mieltä että kyllä.

Miksi Ap pitäisi uusi kämppä ostaa?

Ei minua ainakaan haittaisi. Täysin yhdentekevää, kuka on ostanut jonkun nurkassa seisovan kukkaruukun vuonna 2007.

Ei yhtään haittaisi, kunhan sisustusta muutetaan molempien mieleiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Tottakai uusi yhteinen koti, riippumatta siitä onko vanha hankittu esillä vai ilman. Jos toinen muuttaa toisen kotiin, on siellä aina vain ”kylässä”

Minä asuin kahdeksan vuotta eksän kodissa ja kotiuduin oikein hyvin.  Ihanan iso ja valoisa asunto. Ei olisi tullut mieleenkään pyytää hankkimaan uutta kotia. 

Kyllä tuo kuulostaa siltä että olet vielä liian kiinni entisessä elämässäsi, ja se loukkaa nykyistäsi. Ymmärrän häntä. On kuin et olisi valmis rakentamaan elämää hänen kanssaan. Kokeile asettua toisen kenkiin. Mitä jos sinä muuttaisit naisesi luo jossa hänen exänsä vanhemmat kävisivät kylässä kommentoimassa ja säilyttämässä tavaroitaan. Koti olisi muutenkin hänen ja exänsä rakentama, olisit vähän niinkuin kylässä naisesi ja hänen exän elämässä.

Ei lainkaan tärkeää, päinvastoin. Mulle on ihan selvää, että aikuisella ihmisellä on menneisyys. Ei se menneisyys katoa minnekään, vaikka heittäisi kaikki tavaransa pois ja muuttaisi uuteen asuntoon, johon ostaisi kaiken uutena. Sama koskee ihmissuhteita. Jos uusi kumppani haluaisi hävittää kaikki merkit menneisyydestäni, hän ei todellisuudessa haluaisi ollakaan mun kanssani vaan jonkun omassa päässään kehittelemänsä mielikuvan kanssa. Jos ei kestä toisen menneisyyttä, on parempi etsiä sellainen kumppani, jonka menneisyyden kestää. 

Ihmismielellä on tapana etsiä asioista ja puheista syy-yhteyksiä ja ristiriitaisuuksia. Se vain on sisäänrakennettua. Kuten joku kommentoijan, ei ole ihan tavatonta, että palataan exän luo ja jatkuvasti huudellaan laastarisuhteista. Onkohan nykyiselläsi kokemusta hylkäämisestä tai muu syy pelätä sitä? Onko exäsi myötämielinen uudesta suhteestasi? Onko nykyinen voinut saada sinulta tai muualta ristiriitaisia viestejä?

Oma kokemukseni nimittäin on se, että mieheni exä ei halunnut olla missään tekemisissä kanssani ja arvosteli minua pienimmästäkin asiasta, jotka oli onnistunut vääristelemään ties mistä ja korosti minulle heidän mennyttä hyvää aikaansa. Silloin koin jonkinlaisena loukkauksena sen, jos mieheni "kaveerasi" hänen ja sukunsa kanssa. Hulluinta tosiaan on se, ettei asia olisi ollut minulle mikään ongelma, jos heillä olisi ollut hyvät tai neutraalit välit. Viha ja mustasukkaisuus kuitenkin kertoo tunteista ja se sai minut varpailleen. En olisi missään nimessä suostunut muuttamaan heidän yhteiseen asuntoon! No tuon jatkuvan vihan päätös oli se, etten jatkanut seurustelua vuotta pidempään, koska vaikkei mies kaveerannutkaan exänsä kanssa, ei hän osannut puolustautuakaan. Eivät kyllä ole yhdessäkään.

Jos naisella on hyvä itsetunto niin ei haittaa vaikka olisi miehen ja ex:n entinen koti. MUTTA siinä tapauksessa kuitenkin asuntoa tulisi hieman fiksata (vaihtaa tapettia, maalata) ja vaihtaa huonekalut niin, että ne olisi yhdessä valittuja ja molempien makuun myös siis naisen. Tällöin nainenkin tuntisi asunnon kodikseen, mutta muuten välttämättä ei. Näin ainakin itse ajattelisin ja olen kokenutkin. Ihan sama onko ollut ex:ä vai ei, niin toisen koti on aina toisen koti, jos ei sitä ole yhdessä sisustettu.

Naisellasi on huono itsetunto, jos ihan itkua asiasta vääntää. Jutelkaa.

Mieheni kanssa teimme niin, että myimme molempien asunnon ja ostimme yhteisen. Kumpaakaan ei haitannut kylläkään ex:t, mutta molemmat tykkäsimme omastamme enemmän. Se onneksi ratkaisi, että halusimme suuremman asunnon ja molemmilla oli pienet kodit sekä miehellä oli putkiremontti alkamassa. Muuten olisimme varmaankin muuttaneet mieheni asuntoon ja rempanneet sen yhteisellä maulla, koska hänen asuntonsa oli hitusen suurempi.

Aina kun kumppani vaihtuu, niin tietenkin talo tai asunto myydään, huonekalut myydään tai poltetaan ja lapset annetaan adoptioon. Sitten aloitetaan uudelleen puhtaalta pöydältä. Yleensä myös työpaikasta tulee irtisanoutua ja etsiä uusi työ, koska työkaverit saattavat tietää jotain eksään liittyviä asioita. Samasta syystä myös yhteystiedot tulee vaihtaa, jotta mahdolliset yhteiset tuttavat eivät pysty ottamaan yhteyttä.

Olen seurustellut nyt jonkun aikaa miehen kanssa, joka oli rakentanut ex-vaimonsa kanssa kotikyläänsä talon. Exän jälkeen siellä on asunut myös kaksi muuta puolisoehdokasta ja kaikki ovat tuoneet taloon oman kädenjälkensä. Talo on iso ja kaunis, mutta minä en tunne sitä kodikseni yhtään. Olen siellä viettänyt aika paljon aikaa, mutta tunnen oloni siellä aina kuin olisin vieraana.

Olemme puhuneet asiasta ja mies on sanonut, että voin hankkia sinne tavaroita, vaikka astioita, verhoja jne. mutta se ei innosta minua pätkääkään. Oman eroni jälkeen muutin lasten kanssa ikiomaan asuntooni ja olen sisustanut sen täsmälleen niin kuin itse tykkään, enkä jotenkin ole kiinnostunut aloittamaan sellaista uudelleen. Miehen koti ei ole minun koti hänen naapunrinsakaan eivät välitä tutustua, koska "näitä naisia näyttää tulevan ja menevän". Tunnen olevani siis kuin orpo piru siellä ja siksi vietä mekin paljon aikaa minun asunnollani.

Päätin myös jo erotessa, että vasta sitten kun poikani muuttaa pois kotoa, voin alkaa miettimään muita asumisjärjestelyjä, joten se aika ei ole vielä muutamaan vuoteen. Tykkään myös niin paljon omasta ajasta ja rauhallisuudesta, että oma koti on ihana.

Vierailija kirjoitti:

Aina kun kumppani vaihtuu, niin tietenkin talo tai asunto myydään, huonekalut myydään tai poltetaan ja lapset annetaan adoptioon. Sitten aloitetaan uudelleen puhtaalta pöydältä. Yleensä myös työpaikasta tulee irtisanoutua ja etsiä uusi työ, koska työkaverit saattavat tietää jotain eksään liittyviä asioita. Samasta syystä myös yhteystiedot tulee vaihtaa, jotta mahdolliset yhteiset tuttavat eivät pysty ottamaan yhteyttä.

Oletko katkera jostakin?

Noniin tulihan tänne selväjärkisiäkin!

Lopeta jo nostaminen, etköhän saanut jo vastauksesi

Kellä on varaa ostaa aina uusi kämppä?