Sektio

Toinen sektio (suunniteltu) oli hyvä kokemus, toipuminen nopeaa ja melko kivutonta. Leikkauspäivän illalla lähdin liikenteeseen, kun vihdoin sain luvan. Särkylääkkeitä söin sairaalassa kätilöiden mieliksi. Yritin kieltäytyä mutta kuulema särky olisi liian kova ilman lääkkeitä. Kotona unohdin ottaa lääkkeet, vaikka niitä oli suositeltu. Mahassa on vain siisti pieni alushousujen alle piiloon jäävä arpi.

Ensimmäinen (kiireellinen) sektio oli pelastus, mutta toipuminen hidasta ja kivuliasta. Kätilöt pitivät minua lähinnä valittavana häirikkönä. Useita vuorokausia kestänyt alatieyritys sai minut ymmärtämään, että pahinta elämässä ei ole kuolemanpelko, vaan se pakokauhun tunne, kun kuolemanpelko on vaihtunut toiveeksi kuolemasta, mutta asiaa ei pysty itse mitenkään edesauttamaan. Tästä tilanteesta sektio minut ja lapseni pelasti, aivan viime hetkellä.

Minulle sektio on siis paras ratkaisu, vaikka toki mieluiten olisin valinnut lyhyehkön (alle vuorokauden) alatiesynnytyksen.

Ensimmäinen päätyi kiireelliseen sektioon josta mukana tuli verenmyrkytys sekä nestehukka. Silloin päätin että yksi lapsi riittää kun hädin tuskin selvittiin hengissä. Nyt kuitenkin jokin mielenhäiriö tuli ja laskettu aika kolmen viikon päästä. Synnytystapa-arvio on reilun viikon päästä. En todella tiedä millä tapaa uskallan yrittää synnytystä. Paras olisi että lähtisi itsellään tulemaan ilman että tarvitsisi käynnistää. Viimeksi en auennut 3 senttiä enempää, vaikka käynnistettiin.

En minäkään olisi sektiota valinnut, mutta siihen jouduin. Ei ollut kivuton toimenpide, mutta toivuin siitä onneksi hyvin. Puudutuksen loputtua olin jalkeilla enkä ollut erityisen kipeä. Siisti arpi jäi, mutta mielellään toki olisin ilman sitäkin. Meidän tapauksessa sektio oli vain ainoa oikea vaihtoehto, muuten olisi ollut molempien henki vaarassa. Kokonaisuudessaan arvelen, että selvisin sektiosta huomattavasti helpommalla kuin alatiesynnytyksestä.

Hätäsektio, josta nyt jo vaalennut arpi. Kukaan ei ole koskaan tuijotellut saatika kysynyt mitään arvesta. Toivuin nopeasti ja ongelmattomasti, lähinnä koin helpotusta että selvisimme. Mulla ei jostain syystä tuohon mahanahkaan liity kehonkuvaongelmia vaikka muuten usein sätinkin ulkonäköäni. Jee.

Kolme sektiota takana, joista ensimmäinen kiireellinen. Kaikista olen toipunut erittäin hyvin ja nopeasti, kivut eivät ole olleet kovia. Arp on todella huomaamaton, bikinirajassa. Neljäs sektio on sovittu parin viikon päähän 😊

Kolme synnytystä takana. Kaksi alatiesynntystä ja yksi hätäsektio. Alatiesynnytyksistä toivuin nopeasti ja hyvin. Hätäsektiosta aikaa nyt kohta viisi vuotta. Vatsa ei ole palautunut samalla tavalla kuin aikaisemmin, vaikka elintavat ovat täysin samanlaiset. Arven molemmin puolin tuntuu vatsan sisällä "möykkyjä", jotka ilmeisesti ovat kiinnikkeitä. Itse arpi ei minua haittaa, mutta kaikki muu siihen liittyvä. Vatsan pömpötys (ei ole erkaumaa, eikä mitään mikä periaatteessa selittäisi asian, tutkittu on), vatsa aristaa painettaessa ja lantion ja selän ajoittaiset säryt. En usko, että tälle tehtäisiin yhtään mitään julkisella puolella, koska vaivat eivät ole sinänsä fyysisiä tai elämää haittaavia. Tunnen vain itse kuinka oma kroppa ei edelleenkään tunnu omalta. 

Johtuneeko hätäsektioitten rumat arvet siitä, että on ollut kiire selvitä tilanteesta eikä päivystävä kirurgi ole ollut etevin ompelija.

Kaikki lapseni ovat syntyneet sektiolla, koska muuten eivät suostuneet syntymään millään käytettävissä olevalla käynnistyskeinolla. Synnyttäneitten osastolla sektioäidit erottuvat sillä, että me kävelimme kovin vaivallisesti mahaa pidellen.

On itsetunto todella heikoissa kantimissa, jos mikään arpi pääsee siihen vaikuttamaan. No okei, naamassa tai päässä iso arpi voi olla identiteettikriisi, mutta mistään synnytysarvesta ahdistuminen on, anteeksi vain, naurettavaa.

Minulle on tehty yksi sektio, yksi hätäsektio ja lisäksi kaksi muuta leikkausta vatsan alueelle. Arpia saa katsoa, jos ne näyttävät kiinnostavilta (kuten lapsista usein). Jos ne ällöttävät, kannattaa suojella itseään katsomalla muualle.