Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sektio
28.05.2019 |
Usein olen täällä lukenut, että synnyttää ei kannata alateitse: tulee isoja repeämiä, pidätysvaivoja, paikat löystyy ym ym. Moni myös menee jopa ulkomaille suunniteltuun sektioon, koska alatiesynnytys ei vaan tule kyseeseen ja Suomessa sektioon pääse vain hyvin painavin syin.
Itse olen synnyttänyt neljä kertaa. Ekalla kerralla leikattiin vähän ja toipuminen kesti jonkin aikaa, kun haavaa aristi. Muilla kerroilla kaikki meni hyvin. Olin jalkeilla jo pian synnytyksen jälkeen ja toivuin nopeasti. Lantionpohjalihasten vahvistumisen myötä myös löysyys hävisi. Mitään pidätysvaivoja tai rumia arpia ei jäänyt edes siitä ekasta synnytyksestä, jossa välilihaa leikattiin.
Sen sijaan lähipiirissäni on kaksi, jolle on tehty sektio. Toisella kyseessä oli hätäsektio ja valtava pystysuuntainen arpi mahan poikki. Hänen mukaansa toipuminen oli hidasta ja itsetunto todella huono, kun esim uimahallissa ihmiset jää tuijottamaan isoa arpea. Synnytyksestä jo vuosikymmeniä ja arpi on edelleen huomattava. Jakaa vatsan keskeltä kahtia.
Toisella taas normaali suunniteltu sektio diabeteksen vuoksi. Haava tulehtui ja toipuminen pitkittyi. Arvesta jäi tosi iso ja maha roikkuu ikävästi sekä vatsan lihaksiin tuli jotain vaurioita. Vatsa on myös osittain tunnoton.
Kun hän tuli raskaaksi toisen kerran, niin odotusaikana oli jotain hämminkiä, kun arpeutunut kohtu ei joustanutkaan uutta raskautta tarpeeksi. Lopulta sekin vauva tuli sektiolla etuajassa. Enää ei kuulemma saa lapsia tehdä sillä riskit on liian isot.
Silti kuulin, kun eräs tuttava valitti sitä, että ei ensisynnyttäjänä pääse suunniteltuun sektioon vaikka synnytys pelottaa tosi paljon ja haluaisi ennemmin sektion, kun se on niin helppo ja riskitön. Kun muistelen omia synnytyksiäni, niin kestäisin mieluusti sen muutaman tunnin kipua, kun kuitenkin sen jälkeen voi rauhassa toipua: ei tarvi varoa mahan arpea, vauvan nostelua jne.
Millainen sinun sektiosi oli ja kuinka toivuit siitä? Koetko, että sektio on helppo ja riskitön tapa synnyttää?
Kommentit (28)
2 sektiota, toivuin hyvin. Viimeisimmässä menetin verta alle 3dl. Arpi ei haitannut seuraavassa raskaudessa yhtään. Ei myöskään esteitä uudelle raskaudelle.
Arpi on pieni ja huomaamaton ja vatsa litteä.
En ymmärrä arpien häpeämistä. Hävetäänkö esim. sydänleikkausten jälkiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmettä? Hätäsektio mullakin takana mutta ei sitä arpea kukaan tuijota vaikka hemmetin ruma se onkin. Ystäväsi kuvittelee asioita, itsetuntoa nousuun (ei se nyt voi yhdestä arvesta olla koko itsetunto kiinni) niin ei enää haittaa. Mä käytän rannalla ja uimahallissa bikinejä enkä häpeä arpea. Jos se jotakuta häiritsee niin saa katsoa muualle. :) En valinnut sektiota, se arpi on olemassa siksi että mun lapsi syntyi elävänä. Huonomminkin olisi voinut käydä.
Mukava ja riskitön tapa hätäsektio ei ollut, alatiesynnytyksestä toivuin nopeammin.
Kaksi kiireellistä sektiota (pysähtynyt synnytys, alkava tulehdus). Kaksi siistiä arpea ja toipuminen sujui hyvin. Silti olisin mieluummin synnyttänyt alakautta.
Olen synnyttänyt alateitse ja hätäsektiolla. Navasta alaspäin lähtevä arpi tikkijälkineen on todella ruma. Olen toki iloinen siitä, että lapsi saatiin hyvässä kunnossa ulos, mutta paljon mieluummin olisin tuon kokemuksen sijaan valinnut hyvin sujuneen alatiesynnytyksen. Siitä kuitenkin toivuin täysin ennalleen heti, kun alatien episiotomia oli parantunut. Hätäsektion arpi taas on ikuinen ja on merkittävästi vaikuttanut omaan kehonkuvaan, vaikka muuten olenkin toipunut hyvin.
Vierailija kirjoitti:
2 sektiota, toivuin hyvin. Viimeisimmässä menetin verta alle 3dl. Arpi ei haitannut seuraavassa raskaudessa yhtään. Ei myöskään esteitä uudelle raskaudelle.
Arpi on pieni ja huomaamaton ja vatsa litteä.En ymmärrä arpien häpeämistä. Hävetäänkö esim. sydänleikkausten jälkiä?
Arvet voivat olla hyvin erinäköisiä. Minulla on hätäsektioarven ympärillä järkyttävän leveät ( noin 3 cm) tikkien jäljet. Navasta alaspäin lähtevä arpi ei todellakaan jää huomaamatta, jos liikkuu bikineissä. Olen vatsasta raadellun näköinen sen takia, ettei haavaa ommeltu leikkauksen jälkeen nätisti kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
2 sektiota, toivuin hyvin. Viimeisimmässä menetin verta alle 3dl. Arpi ei haitannut seuraavassa raskaudessa yhtään. Ei myöskään esteitä uudelle raskaudelle.
Arpi on pieni ja huomaamaton ja vatsa litteä.En ymmärrä arpien häpeämistä. Hävetäänkö esim. sydänleikkausten jälkiä?
Tälle henkilölle arpi on ehkä muisto hyvin traumaattisesta kokemuksesta. Tämä muisto nostetaan esiin joka kerta, kun joku rannalla/uimahallissa jne kysyy, että mistä arpi on peräisin tai jää tuijottamaan. Tämän vuoksi on ehkä helpompi piilottaa arpi kuin esitellä sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2 sektiota, toivuin hyvin. Viimeisimmässä menetin verta alle 3dl. Arpi ei haitannut seuraavassa raskaudessa yhtään. Ei myöskään esteitä uudelle raskaudelle.
Arpi on pieni ja huomaamaton ja vatsa litteä.En ymmärrä arpien häpeämistä. Hävetäänkö esim. sydänleikkausten jälkiä?
Arvet voivat olla hyvin erinäköisiä. Minulla on hätäsektioarven ympärillä järkyttävän leveät ( noin 3 cm) tikkien jäljet. Navasta alaspäin lähtevä arpi ei todellakaan jää huomaamatta, jos liikkuu bikineissä. Olen vatsasta raadellun näköinen sen takia, ettei haavaa ommeltu leikkauksen jälkeen nätisti kiinni.
Siis kolme senttiä molempiin suuntiin arven ympärillä. Ompeleet laitettiin harvakseltaan ja niin tiukasti, että ne jättivät ihoon pahat jäljet. Frankenstein on ommeltu elokuvissa kokoon vastaavalla tyylillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2 sektiota, toivuin hyvin. Viimeisimmässä menetin verta alle 3dl. Arpi ei haitannut seuraavassa raskaudessa yhtään. Ei myöskään esteitä uudelle raskaudelle.
Arpi on pieni ja huomaamaton ja vatsa litteä.En ymmärrä arpien häpeämistä. Hävetäänkö esim. sydänleikkausten jälkiä?
Arvet voivat olla hyvin erinäköisiä. Minulla on hätäsektioarven ympärillä järkyttävän leveät ( noin 3 cm) tikkien jäljet. Navasta alaspäin lähtevä arpi ei todellakaan jää huomaamatta, jos liikkuu bikineissä. Olen vatsasta raadellun näköinen sen takia, ettei haavaa ommeltu leikkauksen jälkeen nätisti kiinni.
Juurikin näin. Tuttavani sektioarpi on aivan valtava. Siis peukalon paksuinen tummanpunainen viiva, jossa isot poikkitikit. Sektio tehtiin 70-luvulla ja hän väittää ettei ehditty kunnolla lievittää kipua tms. Kuulostaa hirveän brutaalilta, jos näin on todella ollut. Mutta se arpi on edelleen tänäkin päivänä hyvin näkyvä. Saatan kuvitella millainen se on mahtanut olla vuosikymmeniä sitten.
Enää hän ei sitä niin häpeä. Mutta nuorena naisena se kuulemma teki ison kolauksen itsetuntoon.
Minulle tehtiin hätäsektio esikoisen kohdalla, suunniteltu toisen lapsen kanssa. Näyttihän se pitkä arpi aluksi aika järkyttävältä, kun nahka vielä roikkui löysänä. Vuoden päästä siinä ei ollut enää mitään ihmettelemistä. Kukaan ei koskaan ole arpeani tuijottanut, vaikka rannalla tai uimahallissa bikineissä kulkisi. Ihmisillä on arpia jos jonkinmoisista leikkauksista, hätäsektion arpi vielä suhteellisen huomaamaton.
Itse leikkauksista toivuin hyvin, toki hätäsektiosta toipuminen vei pidempään, mutten kokenut sitä mitenkään hankalaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi muuten alapeukutatte tätä aloitusta? :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2 sektiota, toivuin hyvin. Viimeisimmässä menetin verta alle 3dl. Arpi ei haitannut seuraavassa raskaudessa yhtään. Ei myöskään esteitä uudelle raskaudelle.
Arpi on pieni ja huomaamaton ja vatsa litteä.En ymmärrä arpien häpeämistä. Hävetäänkö esim. sydänleikkausten jälkiä?
Arvet voivat olla hyvin erinäköisiä. Minulla on hätäsektioarven ympärillä järkyttävän leveät ( noin 3 cm) tikkien jäljet. Navasta alaspäin lähtevä arpi ei todellakaan jää huomaamatta, jos liikkuu bikineissä. Olen vatsasta raadellun näköinen sen takia, ettei haavaa ommeltu leikkauksen jälkeen nätisti kiinni.
Juurikin näin. Tuttavani sektioarpi on aivan valtava. Siis peukalon paksuinen tummanpunainen viiva, jossa isot poikkitikit. Sektio tehtiin 70-luvulla ja hän väittää ettei ehditty kunnolla lievittää kipua tms. Kuulostaa hirveän brutaalilta, jos näin on todella ollut. Mutta se arpi on edelleen tänäkin päivänä hyvin näkyvä. Saatan kuvitella millainen se on mahtanut olla vuosikymmeniä sitten.
Enää hän ei sitä niin häpeä. Mutta nuorena naisena se kuulemma teki ison kolauksen itsetuntoon.
Minulle ainakin näkyvä hätäsektioarpi on ollut vaikea muistutus siitä, että kaikkea voi tapahtua. Ennen tätä en ollut ollut isoissa onnettomuuksissa, mutta hätäsektioon päätyminen oli ikävä muistutus siitä, että elämä voi päättyä hyvin äkkiä, jos tapahtuu jotakin ikävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kivut sektion jälkeen ihan hel****liset verratuna alatiesynnytyksiin. Viilto pystysuora ja huonosti ommeltu (kuroutunut voimakkaasti yms.), joten yli 10 vuotta sain katsella persettä mahassani, kunnes korjautin arven plastiikkakirurgilla muutama vuosi sitten. En suosittele kuin pakon edessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2 sektiota, toivuin hyvin. Viimeisimmässä menetin verta alle 3dl. Arpi ei haitannut seuraavassa raskaudessa yhtään. Ei myöskään esteitä uudelle raskaudelle.
Arpi on pieni ja huomaamaton ja vatsa litteä.En ymmärrä arpien häpeämistä. Hävetäänkö esim. sydänleikkausten jälkiä?
Arvet voivat olla hyvin erinäköisiä. Minulla on hätäsektioarven ympärillä järkyttävän leveät ( noin 3 cm) tikkien jäljet. Navasta alaspäin lähtevä arpi ei todellakaan jää huomaamatta, jos liikkuu bikineissä. Olen vatsasta raadellun näköinen sen takia, ettei haavaa ommeltu leikkauksen jälkeen nätisti kiinni.
Juurikin näin. Tuttavani sektioarpi on aivan valtava. Siis peukalon paksuinen tummanpunainen viiva, jossa isot poikkitikit. Sektio tehtiin 70-luvulla ja hän väittää ettei ehditty kunnolla lievittää kipua tms. Kuulostaa hirveän brutaalilta, jos näin on todella ollut. Mutta se arpi on edelleen tänäkin päivänä hyvin näkyvä. Saatan kuvitella millainen se on mahtanut olla vuosikymmeniä sitten.
Enää hän ei sitä niin häpeä. Mutta nuorena naisena se kuulemma teki ison kolauksen itsetuntoon.
Anteeksi, erehdyin luulemaan, että aloituksessa kysyttiin "Millainen sinun sektiosi oli ja kuinka toivuit siitä?"
Hyvin menneistä synnytyksistä ei saa puhua, ellei se ollut alatie.
2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2 sektiota, toivuin hyvin. Viimeisimmässä menetin verta alle 3dl. Arpi ei haitannut seuraavassa raskaudessa yhtään. Ei myöskään esteitä uudelle raskaudelle.
Arpi on pieni ja huomaamaton ja vatsa litteä.En ymmärrä arpien häpeämistä. Hävetäänkö esim. sydänleikkausten jälkiä?
Arvet voivat olla hyvin erinäköisiä. Minulla on hätäsektioarven ympärillä järkyttävän leveät ( noin 3 cm) tikkien jäljet. Navasta alaspäin lähtevä arpi ei todellakaan jää huomaamatta, jos liikkuu bikineissä. Olen vatsasta raadellun näköinen sen takia, ettei haavaa ommeltu leikkauksen jälkeen nätisti kiinni.
Juurikin näin. Tuttavani sektioarpi on aivan valtava. Siis peukalon paksuinen tummanpunainen viiva, jossa isot poikkitikit. Sektio tehtiin 70-luvulla ja hän väittää ettei ehditty kunnolla lievittää kipua tms. Kuulostaa hirveän brutaalilta, jos näin on todella ollut. Mutta se arpi on edelleen tänäkin päivänä hyvin näkyvä. Saatan kuvitella millainen se on mahtanut olla vuosikymmeniä sitten.
Enää hän ei sitä niin häpeä. Mutta nuorena naisena se kuulemma teki ison kolauksen itsetuntoon.Anteeksi, erehdyin luulemaan, että aloituksessa kysyttiin "Millainen sinun sektiosi oli ja kuinka toivuit siitä?"
Hyvin menneistä synnytyksistä ei saa puhua, ellei se ollut alatie.
2
Vastasin kysymykseesi, että miksi joku häpeää arpiaan. Ei se tarkoita, että sinun tai kaikkien pitäisi niitä hävetä. Vastasin vain kysymykseesi.
Lääkäreitä pitäisi kouluttaa paljon enemmän myös esteettisen puolen huomioimiseen leikkauksissa. Ei se potilas ole vain joku lihanpala, jolle on ihan sama, miten tulee kursituksi kokoon. Leikkaus jo itsessään voi olla suuri trauma, jota ruman lopputuloksen katselu ei yhtään lievennä. Näistä asioista on vain hankala puhua, koska moni pelkää vaikuttavansa turhamaiselta ja pinnalliselta. Kyllä se huonosti ommeltu arpi on ruma, vaikka sektio sinänsä olisikin pelastanut ihmishengen/-henkiä. Minusta tätäkään ei saa vähätellä!
Minulla iskee hätäsektiolla syntyneen lapsen seurassa välillä olo, että tässä on se lapsi, jonka olin lähellä menettää. Alateitse synnyttämiseen ei liity minulla näin isoa tunnelatausta.
Vierailija kirjoitti:
Lääkäreitä pitäisi kouluttaa paljon enemmän myös esteettisen puolen huomioimiseen leikkauksissa. Ei se potilas ole vain joku lihanpala, jolle on ihan sama, miten tulee kursituksi kokoon. Leikkaus jo itsessään voi olla suuri trauma, jota ruman lopputuloksen katselu ei yhtään lievennä. Näistä asioista on vain hankala puhua, koska moni pelkää vaikuttavansa turhamaiselta ja pinnalliselta. Kyllä se huonosti ommeltu arpi on ruma, vaikka sektio sinänsä olisikin pelastanut ihmishengen/-henkiä. Minusta tätäkään ei saa vähätellä!
Olen tästä aivan samaa mieltä. Omassa kropassa on kuitenkin elettävä vuosikymmeniä, joten olisi kiva, jos tämä leikkausten yhteydessä huomioitaisiin ompelemalla haavat mahdollisimman kauniisti. Minulla liian tiukasti ommeltu haava oli kipeä ja alkoi tulehtua liian tiukkojen ompeleiden takia. Paraneminen kunnolla alkoi vasta sitten, kun terveydenhoitaja hikipäissään oli saanut tikit kiskottua pois.
Ohis! Itse olen synnyttänyt kolme alateitse ilman ongelmia. Jokaisessa raskaudessa istukka on ollut edessä alhaalla eli tasan siinä mistä sektiossa leikattaisiin. Eli hyvä tuuri, ettei ole mennyt sektioksi, se olisi kohdallani ollut todellakin riski seuraaville raskauksille. Mistähän se muuten johtuu, että istukka noin järjestelmällisesti tulee samaan kohtaan vai onko se ollut puhdasta sattumaa? Myös ystävilläni istukat ovat tulleet samoihin kohtiin eri raskauksissa. Plussana tässä oli, että sain yöni nukuttua raskaanakin, miinuksena, että en tuntenut kaikkia liikkeitä istukan läpi ja tuli vääriä hälytyksiä jos vauva vain otti rennommin.
Vierailija kirjoitti:
Kivut sektion jälkeen ihan hel****liset verratuna alatiesynnytyksiin. Viilto pystysuora ja huonosti ommeltu (kuroutunut voimakkaasti yms.), joten yli 10 vuotta sain katsella persettä mahassani, kunnes korjautin arven plastiikkakirurgilla muutama vuosi sitten. En suosittele kuin pakon edessä.
Minkä hintaista hätäsektioarven korjauttaminen oli? Paljonko meni aikaa ja miten korjaus toteutettiin?
Alue: Aihe vapaa
Lapsi oli perätilassa eikä magneettikuvien mukaan olisi mahtunut syntymään alakautta, joten sain lähetteen suunniteltuun sektioon. Lapsi oli edelleen ihan viimeisillä viikoilla perätilassa.
Leikkaus meni hyvin, sain pienen arven joka piiloutuu alushousujen alle. Tämä siitäkin huolimatta että haava tulehtui kun saavuimme sairaalasta kotiin.