Mitä luulet, onko exäsi onnellisempi nyt uudessa suhteessa kuin sinun kanssasi aikoinaan?

No varmasti on. Saa ryypätä miten tahtoo.

Kyllä minä noin ajattelen. Hän on onnellisempi uuden naisensa kanssa. Siksi koska meillä meni pitkään huonosti, emmekä kummatkaan olleet enää onnellisia suhteessamme.

Sitten lopulta saimme sen eron aikaiseksi, ja nyt molemilla menee paremmin.

Tiedän ettei ole. Harmi kyllä, koska itselle kävi hyvin. Piruilu tähän suuntaan kertoo, ettei uusi nainen sittenkään ollut se oikea.

Vaihto lennosta ei yleensä ole paras ratkaisu.

Toivottavasti on onnellisempi nyksänsä kanssa. Ainakin ovat naimisissa ja yksi lapsi syntynyt muutamia vuosia sitten. En kyllä usko, että kenenkään suhde on pelkkää onnea, auvoa ja lusikassa nukkumista. Pitkässä parisuhteessa pitää uskaltaa kertoa tunteistaan ja sietää konflikteja, jotta suhde pystyy kehittymään. Toivottavasti hän on oppinut tämän eikä enää haaveile täysin riidattomasta parisuhteesta.

En usko, että on sen onnellisempi, mutta en kuvittele, että hän haikailee minun perääni. On vaan sitä tyyppiä, joka ei osaa olla onnellinen ja syyttää omasta onnettomuudestaan kaikkia muita kuin itseään. Välillä tulee joku uusi, joka hetkellisesti tekee hänet onnelliseksi, mutta kun rakastuminen hälvenee ja arki alkaa, elämä on taas pelkkää paskaa.

Toivon ja uskon niin. Minä ainakin olen nykyisen kanssa onnellisempi.

Minä olin aikanaan se, joka halusi suhteen päättää. En kyllä hirveästi entisiä suhteitani mieti. Toivon, että exäni ovat löytäneet itselleen minua sopivamman kumppanin, mulla ei ole existäni pahaa sanottavaa. Mukavia tyyppejä ovat.

Tiedän että hän on.

Varmasti on sillä ex voi nyt olla oma itsensä. Uusi kumppani on mies.

N38

Uskon että jokainen exäni on onnellisempi nykyisten puolisoidensa kanssa jos heillä sellaisia on. Eihän ne muuten exiä olisi, jos meillä olisi niin ihanaa ollut. Toki alkuun on saattanut mennä paremmin, mutta ihan syystä ne exät ovat exiä. Olen myös itse onnellisempi nykyisen kumppanin kanssa kuin olen koskaan ollut, ja pidetty yhtä jo sen verran pitkään että mistään alkuhuumasta ei ole kyse. Tietenkään se elämä ei mitään täydellistä idylliä ole, mutta onnellista silti. :)

Vaikea sanoa. Ei jättänyt minua nykyisensä takia vaan jossain viidenkympin villityksessä. Sitten taisi pettyä kun ei niitä nuoria kaunottaria ollutkaan enää tarjolla samoin kuin edellisen kerran ollessaan sinkku.

Haikaili kyllä takaisin ja yritti pitkään salata minulta nykyisen suhteensa, ilmeisesti halusi esiintyä kuin olisi sinkku ja saatavilla.

Ironista on se, että meidän suhteemme ajan hän joi ja aiheutti sillä minulle paljon murhetta kun jouduin holhoamaan häntä. Kävikin sitten eron jälkeen niin, että vanhemmiten hänellä terveys alkoi reistailla ja oli pakko raitistua, mutta nykyisensä juo reippaasti. Siinä exä saa nyt olla holhoojana. En tiedä oliko hän onnellisempi alkoholistina vai alkoholistin huoltajana. Itse olen onnellinen kun ei tarvitse olla kumpaakaan. 

En oo kauheesti ajatellut, eikä oikeastaan kiinnosta. Toivottavasti ovat eksät onnellisia, kumppanien kanssa tai ilman.

Vaikea sanoa onko. Minä en hakannut exääni ja pari kertaa, kun vastaan tullut niin molemmilla kerroilla oli silmä mustana. Ekalla kerralla vasen ja tokalla kerralla oikea. Hän lähti tämän sankarin matkaan, koska vei ns jalat alta palavasti.

En tiedä exäni elämästä niin paljon, että tietäisin, onko parisuhteessa sen naisen kanssa, jonka vuoksi lähti, vai ei. Eikä kiinnostakaan.

Lapsille hän on kuulemma sanonut, että itkee joskus öisin minun perääni. Mutta sitä en usko. Luulen, että tuollaiset puheet on vaan sitä syyllistämistä, mitä teki minullekin. (Jos esim olin poissa kotoa, kun hän tuli kotiin, niin hän saattoi istua parkumassa haavaa sormessa ja syyllisti, että voisi vuotaa vaikka kuiviin eikä kukaan auttaisi.) Tekee samaa nyt lapsille, kurja juttu.

Uskon, että hän on nyt onnellisempi. Saa tulla ja mennä kuten haluaa, ei kukaan vaadi yöksi kotiin, käymään kaupassa, osallistumaan yhteisiin kuluihin, tms. Saa elää just niin ex tempore-elämää kuin haluaa. Hän kun tuntui inhoavan pysyvyyttä elämässä.

En tiedä, eikä edes kiinnosta, mutta toivottavasti on jotain oppinut kuitenkin ja tekee jotkut asiat eri tavalla kuin minun kanssani. Arki tulee myös uuden naisen kanssa takuuvarmasti. Yksikään parisuhde kun ei ole kutuaikaa loppuelämän.

Olisi ehkä ollut jos ei olisi sitten pannut paljaalla väärää naista... Alku ja puoliväli meillä oli onnellista, loppu ei niinkään, sitten ex oli vapaa ja onnellinen kunnes sai ei-toivotun lapsen ja hemmetin hankalan elatuskuvion. Ensin olin vahingoniloinen (hekoheko), mutta nyt jo oikeasti harmittaa heidän kaikkien puolesta. Lapsi on sentään terve.

Ei ole onnellisempi eikä onnettomampi.

En tiedä. Ehkä on, kun minä olin kuulemma niin hirveä ja vika oli aina minussa. Exä siis ryyppäsi viikonloput, pelasi suuria summia netticasinoihin ja oli täysin vastuuton ja luottotiedot meni ja tästä ei saanut mainita mitään. Ehkä nyxänsä sitten hyväksyy kaiken tämän ja makselee miehen ulosottovelkoja.

Ihan pakko sanoa, että luulen hänen olevan onnellisempi. Joskus huvikseni vilkaissut fb -sivuja ja todennut, että vaikutttaa tyytyväiseltä elämäänsä ja oikein hyvä niin. Näyttäisi löytäneen elämänsä miehen ja on jälkikasvuakin saanut. En ollut sopiva hänelle ja luultavasti olisin aiheuttanut vain enemmän ja enemmän mielipahaa vuosien saatossa luonteeni vuoksi. Myönnän myös, että kun otan, niin otan reippaasti. Lisäksi olen itse suht riippumaton extrovertti ja välillä haluan irrottautua kaikesta. Asiaan kuuluu, että olen ailahtelevainen ja itsepäinen. Ehkä hän sillin tykästyi minuun, kun olin vähän paha poika ja aika puhelias. Hän on kiltti, introvertti ja jollain tavalla takertuva (en tarkoita pahalla). Hän on sellainen koti-ihminen. Siksi lähteminen avoliitostamme olikin minulla vaikeaa, kun tiesin hänen murtuvan kyyneliin. Itse taas tunsin ahdistuvani sellaisesssa hiljaisessa suhteessa. Suurella lämmöllä häntä muistelen ja toivon kaikkea hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Ihan pakko sanoa, että luulen hänen olevan onnellisempi. Joskus huvikseni vilkaissut fb -sivuja ja todennut, että vaikutttaa tyytyväiseltä elämäänsä ja oikein hyvä niin. Näyttäisi löytäneen elämänsä miehen ja on jälkikasvuakin saanut. En ollut sopiva hänelle ja luultavasti olisin aiheuttanut vain enemmän ja enemmän mielipahaa vuosien saatossa luonteeni vuoksi. Myönnän myös, että kun otan, niin otan reippaasti. Lisäksi olen itse suht riippumaton extrovertti ja välillä haluan irrottautua kaikesta. Asiaan kuuluu, että olen ailahtelevainen ja itsepäinen. Ehkä hän sillin tykästyi minuun, kun olin vähän paha poika ja aika puhelias. Hän on kiltti, introvertti ja jollain tavalla takertuva (en tarkoita pahalla). Hän on sellainen koti-ihminen. Siksi lähteminen avoliitostamme olikin minulla vaikeaa, kun tiesin hänen murtuvan kyyneliin. Itse taas tunsin ahdistuvani sellaisesssa hiljaisessa suhteessa. Suurella lämmöllä häntä muistelen ja toivon kaikkea hyvää.

Aiheutit hänelle varmaan traumoja miten välinpitämätön ja kakaramainen olet. Ja kaikki muu meni kumppanin edelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan pakko sanoa, että luulen hänen olevan onnellisempi. Joskus huvikseni vilkaissut fb -sivuja ja todennut, että vaikutttaa tyytyväiseltä elämäänsä ja oikein hyvä niin. Näyttäisi löytäneen elämänsä miehen ja on jälkikasvuakin saanut. En ollut sopiva hänelle ja luultavasti olisin aiheuttanut vain enemmän ja enemmän mielipahaa vuosien saatossa luonteeni vuoksi. Myönnän myös, että kun otan, niin otan reippaasti. Lisäksi olen itse suht riippumaton extrovertti ja välillä haluan irrottautua kaikesta. Asiaan kuuluu, että olen ailahtelevainen ja itsepäinen. Ehkä hän sillin tykästyi minuun, kun olin vähän paha poika ja aika puhelias. Hän on kiltti, introvertti ja jollain tavalla takertuva (en tarkoita pahalla). Hän on sellainen koti-ihminen. Siksi lähteminen avoliitostamme olikin minulla vaikeaa, kun tiesin hänen murtuvan kyyneliin. Itse taas tunsin ahdistuvani sellaisesssa hiljaisessa suhteessa. Suurella lämmöllä häntä muistelen ja toivon kaikkea hyvää.

Aiheutit hänelle varmaan traumoja miten välinpitämätön ja kakaramainen olet. Ja kaikki muu meni kumppanin edelle?

Tästä on aikaa jo vuosia ja oikeassa olet. Sen verran silloin tajusin, että parempi oli silloin lähteä, koska muuten olisin vain aiheuttanut lisää pahaa mieltä. Hän on parempi ihminen kuin minä. Nykyisin vietän aika tavanomaista perhe-elämää ja olen aika lailla rauhoittunut noista ajoista. Niin kuin sanoin, osui vaan silmään ja tuli tarve kommentoida.