avioliittomme on ajautunut viikkokausien tai kuukausien selibaattiin, mykkäkouluun ja kiistaan töistä ja rahoista.

Lapsesi olis valmis jättämään tuosta vaan? Miltä se lapsista tuntuu kun äiti kypsyi isiin ja häipyi.

koulunsa, harrastuksensa, lemikkinsä, sukulaisensa, kotiseutunsa, taloudellisesti ja muutenkin turvallisen arkensa ja muuttaa surkeaan kerrostalokämppään maalta kaupunkiin, kun äiti sai isistä tarpeeksi?



Tätä olen miettinyt paljon.



ap

Mutta kuinka itse pystyt jättämään lapsesi, sitä en käsitä.



t. se, joka sanoi kýlmäksi tyypiksi.

Hirveän surullistahan kaikki olisi. Koko elämä hajoaisi.



Surkeita ratkaisuja tehdessä syyttömien kärsimykset pitäisi minimoida.

vaikka perse ruvella aion kärsiä täällä siihen asti että kuopus on 18 v. Sit lähti terv: Annikki Tähti

Vierailija:

Mutta kuinka itse pystyt jättämään lapsesi, sitä en käsitä.

Tuossahan se oikeastaan jo oli: Lapsia ja mulqvist-äijää ei saa eri paketeissa.

-2,7-

Vierailija:

Hirveän surullistahan kaikki olisi. Koko elämä hajoaisi.

.

Kun siis ei ole mitään yhteistä. Tämä uusi välinpitämättömyys tuntuu kaikkein pahimmalta.



Täytyy vielä puntaroida. Kiitos mielipiteistä. ap

Lasten kanssa aika menee tosi nopeesti (huomaa kun katsoo taaksepäin). Olo on ollut tämä jo monta vuotta, tosi välillä on ollut " parempia" aikoja, jolloin mieskin ollut lähes siedettävä, välistä taas ei, mutta sen ajan olen elänyt lapsilleni ja olen iki onnellinen siitä. Lapseni ovat nyt 14,13,12 ja nyt tiedän että ratkaisu on ollut oikea, vaikka olenkin uhrannut paljon tekisin sen uudelleenkin - lasten takia.

Lähtö lähestyy T: Annikki TÄhti

Siis lasten kannalta, vaikka onhan se niillekin aikamoinen järkytys.



T. Toinen keski-suomalainen

uhkailla ei pidä ketään.

mutta kyllä sinä nyt vain mietit sitä mitä miten voisit vähän satuttaa miestäsi. Jos tosissasi haluat erota niin puhu siitä hänelle. Kyllä sinä miehestä eroon pääset, niin kuin jo sanoin. Tee se vain fiksusti.



-2,7-

en ole pettänyt, olen hoitanut lapsia, kotia, tehnyt työtä. en oikeasti tiedä, mitä muuta olisi vielä pitänyt tai mitä muuta voisin normaalin elämän puitteissa.



tästä puuttuu kaikki dramatiikka ja juonen käänteet. pelkkä loppulasku, kuten huonossa romaanissa.



aikansa kumpikin jaksaa, sitten ei enää.



minua ei itketä, sureta, en halua miestä tilille mistään. asia on yhdentekevä. me emme keskustele tai tee mitään yhdessä. tuskin katsomme toisiamme. enkä enää jaksa ruveta vatkaamaan.

meillä oli myös tuohon tyyliin ja ollaan erottu, tai asumuserossa oltu nyt reilu parisenkuukautta ja avioero laitetaan vireille perjantaina.



ei sitä kannata vuosia uhrata väärän miehen kanssa.



sinulla tietysti hankala tilanne lasten takia, kun et saa heitä mukaan. meidän tapauksesssa lapset ovat enemmän olleet minulla, ovat 3 ja 5-vuotiaat. en kestäisi olla erossa heistä jatkuvasti.



tsemppiä sinulle ap. kyllä asiat vielä järjestyy parhain päin!

Sano, että tarvitset aikaa itsellesi ja ajatuksillesi. Katso miten menee. Joskus toinen vai täytyy pakottaa kohtaamaan asia. Miehet tekevät tuota paljon, heittäytyvät passiivisiksi niin hyvässä kuin pahassa ja odottavat, että muuta kantavat tilanteesta henkisen vastuun.



Jos puhetta sitten alkaa löytyä, niin sitten voitte joko ratkaista ongelmat tai sopia lasten olemisista ja tapaamisista.

Tuo selostus kuulostaa ihan tavalliselta parisuhdekriisiltä, mikä kyllä ratkeaa aikanaan. Tulee ihan omat vanhemmat mieleen. :D Ap:n ja miehensä tulisi nyt vain panostaa avioliittoon ja parisuhteeseen enemmän. Tämä on nyt vain sitä vastamäkeä.

Meillä ei ole tietääkseni tapahtunut mitään erikoista, mistä voisi tällainen hapatus saada alkunsa.



Avioliitot on perseestä. olis pitnä ymmärtää pysyä sinkkuna ja katsella kaveria vain tarpeen vaatiessa.

Naurettavaa ja vähemmän naurettavaa. Lienevätkö ihmisiä kummempia.

Riittääkö rahkeet?

Millä rahaton maksaa.