Oletko koskaan meinannut kuolla?

Äh, jokainen on meinannut olla kolarissa tai on ollutkin. Ei se tarkoita että on meinannut kuolla. Älkää dramatisoiko. 

Vierailija kirjoitti:

Kaksi kertaa ollut nokkakolari lähellä ohittavan, meitä vastaan tulevan  hullun kaaharin kanssa kaksikaistaisella tiellä. Pitkiä automatkoja ennen pistän nykyään kädet ristiin ja rukoilen turvallista matkaa. Koskaan en lähde niin, että olisin riidoissa lähimpien kanssa.

'

Onneksi ei enää tarvi ajaa yhtä väliä. Siinä sai väistää näitä suksiboksi kaahareita pientareelle asti. Ohi piti näköjään päästä jopa nokkakolarin vaaralla. Harvoin kenellekkään suutun niin pahasti. Näille kaahareille tulee kyllä nenä kipeäksi jos joskus niitä tapaan. Tulkoon tuomio mutta se on pienempi paha kuin kahden auton nokkakolari.

Vierailija kirjoitti:

meinasin hukkua mereen tottumattomana. uin liian kauas ja aallot lähtivät kuljettamaan ulapalle. Rannalla odottava ei pystynyt auttamaan. Jostain sain apinan raivon ja pääsin rantaan takaisin hurjista aalloista huolimatta. En ole mennyt uimaan sen jälkeen.

Voiko noin käydä ihan Suomessa? Mulle meinasi käydä niin barbadoksella, mutta entä Suomessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

meinasin hukkua mereen tottumattomana. uin liian kauas ja aallot lähtivät kuljettamaan ulapalle. Rannalla odottava ei pystynyt auttamaan. Jostain sain apinan raivon ja pääsin rantaan takaisin hurjista aalloista huolimatta. En ole mennyt uimaan sen jälkeen.

Voiko noin käydä ihan Suomessa? Mulle meinasi käydä niin barbadoksella, mutta entä Suomessa?

Miksi ei voisi? Ei koviin (pohja)virtauksiin mitään valtamerta tarvita.

Eri

Elämä vakavan masennuksen kanssa on jatkuvaa läheltä pitiä junaradan lähellä asuessa...

Kun tavja halonen äänestettiin presidentiksi meinasin kuolla v itutukseen ja sitten toisen kerran se oli vielä lähempänä, onneksi pääsin silloin Suomesta pois vuosiksi niin se pelasti.

Vierailija kirjoitti:

Äh, jokainen on meinannut olla kolarissa tai on ollutkin. Ei se tarkoita että on meinannut kuolla. Älkää dramatisoiko. 

Ei ole dramatisointia, jos sekunnin murto-osa pelastaa kolarilta. Toinen kiihdyttää ja toinen hidastaa. Mietipä sitä, mitä tapahtuu, kun yli satasta ajava törmää suoraan toiseen autoon.

Alakoulussa uimahallissa meinasin hukkua. 

Joskus kun oli paha keuhkoputkentulehdus, meinasin tukehtua omaan limaani, heräsin kauhuissani yöllä yskimään. Jos olisin ollut vuodepotilas enkä olisi päässyt pystyyn, olisin ehkä kuollut. Oli tosi paksua se lima. 

Kerran melkein jäin rekan alle.

Isä aikoi tehdä laajennetun itsemurhan ampumalla meidät kun olin lapsi, istuttiin koko perhe pöydän ääressä hiljaa varmaan pari tuntia. Kukaan ei saanut liikkua. Isällä oli ase kädessä. Äiti sai puhuttua isän toisiin ajatuksiin ja hän lähti mökille ryyppäämään, tilanne laukesi siihen. Tilanne tulee edelleen uniin ja ajatuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Isä aikoi tehdä laajennetun itsemurhan ampumalla meidät kun olin lapsi, istuttiin koko perhe pöydän ääressä hiljaa varmaan pari tuntia. Kukaan ei saanut liikkua. Isällä oli ase kädessä. Äiti sai puhuttua isän toisiin ajatuksiin ja hän lähti mökille ryyppäämään, tilanne laukesi siihen. Tilanne tulee edelleen uniin ja ajatuksiin.

Hyi helv sikäli kuin totta. Jos teen lopullisen ratkaisun niin siinä ei mene muita.

Mies.

Kahdesti.

Ekalla kerralla muistan miten halusin vain nukkua, mutta jokin sai soittamaan äidille, että pitää päästä terveyskeskukseen. Lääkäri otti lämmön (41C) ja otatti kasan labroja. Kum tulokset tuli, pisti minut ambulanssin kyytiin ja suoraan sairaalaan. Paha lääkeallergia oli tuhonnut valkosolut ja kuolema ei ollut kuulemma kaukana, crp 500 ja sairaalassa ensin teholla viikko ja osastolla 2 lisää.

Toinen kerta oli kun olin sitkeiden rytmihäiriöiden takia rasitus-ekg:ssä, kesken testin sydän meni kammiovärinään. Onneksi olin piuhoissa ja lääkäri paikalla (ovat kai aina). Rytmihäiriötahdistin asennettiin seuraavana päivänä, siinä välissä olin sydänvalvonnassa.