Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa, miten kohtelin exääni
26.05.2019 |
Kärsin mielenterveysongelmista, ja ne olivat erityisen pahoja seurusteluaikanamme. Olin yleisestikin vihainen, stressi pahensi sitä, en ollut käsitellyt traumoja, olin henkisesti väkivaltainen ja ajoittain todella, todella ilkeä. En osannut silloin katsoa asiaa hänen näkökulmastaan, koska kärsin itse niin paljon. Nyt olen jo pitkään miettinyt tekojani, ja niitä ei saa kuitatuksi sitten millään. Pyysin tietysti anteeksi useaan otteeseen jo ennen eroa, mutta nyt vasta tajuan, että olen oikeasti ollut ihan hirviö. :'( sattuu ja kovaa.
Kommentit (43)
Tapahtuneelle ei voi mitään, mutta voit toimia tulevaisuudessa toisin. Et ollut tuolloin oma itsesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä että olet ymmärtänyt ja pyytänyt anteeksi. Eiköhän ex ymmärrä. Eri asia joku narsisti joka ei myönnä tehneensä väärin ja jatkaa vaan toisen tuhoamista.
Kysy vaikka voitko hyvittää jotenkin tekosi? Jos exällä vaikka trauma suhteenne takia jota joutuu käsittelemään psykologilla, voit kysyä voitko osallistua psykologikäyntien maksuun tai mennä yhdessä psykologille. Olen kyllä varma että anteeksi pyyntö riittää ja selitys ettet ollut oma itsesi koska olit sairas.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että olet ymmärtänyt ja pyytänyt anteeksi. Eiköhän ex ymmärrä. Eri asia joku narsisti joka ei myönnä tehneensä väärin ja jatkaa vaan toisen tuhoamista.
Kysy vaikka voitko hyvittää jotenkin tekosi? Jos exällä vaikka trauma suhteenne takia jota joutuu käsittelemään psykologilla, voit kysyä voitko osallistua psykologikäyntien maksuun tai mennä yhdessä psykologille. Olen kyllä varma että anteeksi pyyntö riittää ja selitys ettet ollut oma itsesi koska olit sairas.
Eron loppuvaiheessa kirjoitin pitkiä viestejä, joissa selitin asioita mutta aika suppeasti. Erosta on vasta melkein kaksi kuukautta, sen verran lyhyt aika, etten koe voivani ottaa yhteyttä. Hän oli itse aika vihaisen oloinen minua kohtaan loppuvaiheessa, minkä ymmärrän hyvin, luulen, että hän ärsyyntyisi jos tässä vaiheessa kirjoittaisin hänelle kirjeen. Haluaisin kyllä, mutta jos hän on juuri pääsemässä yli minusta, niin en halua sotkea hänen elämäänsä sen enempää ja mennä muistuttamaan. Olen kyllä miettinyt, että joskus pidemmän ajan kuluttua selitän kaiken tarkemmin kuin mitä ennen eroa tein. Taisin joskus sanoa, että jos hän haluaa terapiaa tms ammattiapua käytökseni takia, niin voin maksaa, ei kokenut tarvitsevansa.
Olin myös kiltti suhteen aikana, mutta harhaluuloni saivat minut pois tolaltani. Toivon, että hän osaa muistaa myös niitä hyviä aikoja, eikä vain jonakin hirviönä. Olen käsitellyt asioita terapiassa, mikä minun olisi pitänyt tehdä jo vuosia sitten... olisi mennyt suhdekin eri lailla. Mutta kuten yhdessä kommentissa sanottiin, onneksi kaikesta voi oppia ja todellakin opin. Syyllisyys vain painaa, mutta se on kestettävä. Asiassa auttaisi jos tietäisin, että hän on onnellinen, mutta koitan vain luottaa siihen, että hän on tyytyväinen ratkaisuunsa.
ap
Paras lahja, minkä voit nyt antaa hänelle on se, että jätät hänet rauhaan. Suhteenne on ohi ja hänellä on oikeus jatkaa elämäänsä ilman sinun yhteydenottoja.
Hae itsellesi keskusteluapua, jos asiat ovat jääneet painamaan. Ex-kumppanisi ei ole terapeuttisi, eikä hänen tarvitse antaa sinulle synninpäästöä.
Opettele elämään tapahtuneen kanssa.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Pyydä häneltä anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kakkahattutäti kirjoitti:
Paras lahja, minkä voit nyt antaa hänelle on se, että jätät hänet rauhaan. Suhteenne on ohi ja hänellä on oikeus jatkaa elämäänsä ilman sinun yhteydenottoja.
Hae itsellesi keskusteluapua, jos asiat ovat jääneet painamaan. Ex-kumppanisi ei ole terapeuttisi, eikä hänen tarvitse antaa sinulle synninpäästöä.
Opettele elämään tapahtuneen kanssa.
En tiedä mistä käsitit, että olisin ottamassa yhteyttä. Ja toiseen kommenttiin, olen pyytänyt useasti anteeksi. Tämä on keskustelupalsta, joten avauduin täällä, mielestäni ihan sallittua. :)
ap
Ap:lta sellainen avaus, mitä aina exältäni olisin odottanut. Ei koskaan tule pyytämään anteeksi kyllä varmaan. Hänellä ilmeisesti joku persoonallisuushäiriö pakko olla. Mulla korvat ja alaselkä rikki loppuelämän sielusta puhutamattakaan. No kummasti hänellä uusi nainen, kun minä yksin elätän lapsemme. . Onnea heille vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:lta sellainen avaus, mitä aina exältäni olisin odottanut. Ei koskaan tule pyytämään anteeksi kyllä varmaan. Hänellä ilmeisesti joku persoonallisuushäiriö pakko olla. Mulla korvat ja alaselkä rikki loppuelämän sielusta puhutamattakaan. No kummasti hänellä uusi nainen, kun minä yksin elätän lapsemme. . Onnea heille vaan.
Saman olen kokenut. Vei vääryydellä osuuteni yhteisestä omaisuudesta, pahoinpiteli , haukkui ja hakkasi, keksi minusta perättömiä juttuja. Sai älyttömiä raivokohtauksia jne. Yhdessä uuden puolisonsa kanssa soittelivät perättömiä juttuja minusta työpaikalleni, sos.toimistoon, tutuille, jopa omalle äidilleni joka taholle. Yrittivät saada lapset huostaan ja minut leimata minut mielisairaaksi.
Nyt nämä huoltooni jääneet lapset ovat aikuisia , akateemisesti kouluttutuneita nuoria aikui. Exäni uuden rouvan lapset sensijaan eivät kumpikaan taida kyetä elämään normaalia elämää !
Tuohon aikaan, yli 15 v sitten ei tunnettu lähestymiskieltoa saati vainoamista rikosnimikkeenä.
Jos olisin edes uskaltanut tehdä rikosilmoituksen, exäni olisi kuitenkin istunut vuosia linnassa törkeistä pahoinpitelyistä ja menettänyt myös virkansa.
Aloittajalle sanon ettei tuollaisia tekoja ehkä pysty koskaan antamaan täysin anteeksi. Ja jätä todellakin exäsi rauhaan. Hän on täysin rikki ja terapian tarpeessa, luultavasti koko ikänsä. Ja sinä et todellakaan ansaitse sääliä.
Hyvä kuitenkin tietää että joku puolisoaan kaltoinkohdellut katuu.
Olen monet kerrat ajatellut vuosien varrella, ajattelevatko nuo, ulkoisesti vauraat ja hyvää elämää viettävä pariskunta koskaan miettiä tekojaan, saati katua tai pyytää anteeksi tai milloinkaan myöntään että minäkin olin ja olen ihminen ja omaan ihmisarvon!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lta sellainen avaus, mitä aina exältäni olisin odottanut. Ei koskaan tule pyytämään anteeksi kyllä varmaan. Hänellä ilmeisesti joku persoonallisuushäiriö pakko olla. Mulla korvat ja alaselkä rikki loppuelämän sielusta puhutamattakaan. No kummasti hänellä uusi nainen, kun minä yksin elätän lapsemme. . Onnea heille vaan.
Saman olen kokenut. Vei vääryydellä osuuteni yhteisestä omaisuudesta, pahoinpiteli , haukkui ja hakkasi, keksi minusta perättömiä juttuja. Sai älyttömiä raivokohtauksia jne. Yhdessä uuden puolisonsa kanssa soittelivät perättömiä juttuja minusta työpaikalleni, sos.toimistoon, tutuille, jopa omalle äidilleni joka taholle. Yrittivät saada lapset huostaan ja minut leimata minut mielisairaaksi.
Nyt nämä huoltooni jääneet lapset ovat aikuisia , akateemisesti kouluttutuneita nuoria aikui. Exäni uuden rouvan lapset sensijaan eivät kumpikaan taida kyetä elämään normaalia elämää !
Tuohon aikaan, yli 15 v sitten ei tunnettu lähestymiskieltoa saati vainoamista rikosnimikkeenä.
Jos olisin edes uskaltanut tehdä rikosilmoituksen, exäni olisi kuitenkin istunut vuosia linnassa törkeistä pahoinpitelyistä ja menettänyt myös virkansa.
Aloittajalle sanon ettei tuollaisia tekoja ehkä pysty koskaan antamaan täysin anteeksi. Ja jätä todellakin exäsi rauhaan. Hän on täysin rikki ja terapian tarpeessa, luultavasti koko ikänsä. Ja sinä et todellakaan ansaitse sääliä.
Hyvä kuitenkin tietää että joku puolisoaan kaltoinkohdellut katuu.
Olen monet kerrat ajatellut vuosien varrella, ajattelevatko nuo, ulkoisesti vauraat ja hyvää elämää viettävä pariskunta koskaan miettiä tekojaan, saati katua tai pyytää anteeksi tai milloinkaan myöntään että minäkin olin ja olen ihminen ja omaan ihmisarvon!
No, sen verran pakko selventää, että noin radikaaleista teoista ei kohdallani ole kyse, etten kyllä vankilaan teoistani joutuisi. Olen myös vielä nuori, joten kypsymättömyys ja kokemattomuus toi osansa parisuhteeseen, kuten myös lapsuuden traumat. Mutta! En sysää vastuta huonon lapsuuden tai kokemattomuuden piikkiin, tiedän tehneeni hyvin väärin ja kannan loppuelämäni vastuuta. Anteeksi pyysin kirjaimellisesti oikeasti varmaan sata kertaa vielä suhteen aikana, mutta tiedän, ettei se poista mitään. Pahoillani olen ja tulen olemaan varmaan loppuelämäni.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos sä olet jo pyytänyt anteeksi exältäsi, niin sitten olet tehnyt sen, mikä on tehtävissä.
Omaa syyllisyyttäsi lieventääksesi fantasioit ehkä siitä, että hän antaisi sinulle anteeksi. Mutta ei tehtyjä saa tekemättömäksi, eikä exäsi ole sinulle mitään anteeksiantoa velkaa.
Nyt vaan jatkat elämääsi ja annat exäsi jatkaa omaansa.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Anna anteeksi itsellesi. Luultavasti et ole yksin syyllinen teidän ongelmiin, vaikket nyt sitä näe/muista. Hyvä kuitenkin, että käsittelet oman osuutesi. Tuo kuuluu monesti eroon. Tsemppiä jatkoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liian myöhään huomasit mitä menetit ja nyt yrität saada exääsi takaisin koukkuusi. Luovuta jo.
Hän varmaan antoi sinulle lukuisia mahdollisuuksia muuttaa tapojasi.
Anteeksi olet pyytänyt, se riittää. Ei sitä tarvitse enenpää enää anella. Mitenkäänhän et voi tietenkään korjata toiselle aiheuttamisi vaurioita. Anna hänelle rauha ja mahdollisuus elää normaalia elämää, kenties ihmisen kanssa joka häntä kohtelee hyvin ja arvostavasti.
Jos mies haluaa jättää sut kun sulla on huono vaihe elämässä (Niinkuin kaikilla meillä joskus) ja jos olette vielä nuoria niin mitenpä luulet että miehesi olisi kestänyt sinun mahdolliset vakavat sairastumiset ikääntyessä. Ei teitä tarkoitettu yhteen. Älä enää haikaile sen perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liian myöhään huomasit mitä menetit ja nyt yrität saada exääsi takaisin koukkuusi. Luovuta jo.
Hän varmaan antoi sinulle lukuisia mahdollisuuksia muuttaa tapojasi.
Anteeksi olet pyytänyt, se riittää. Ei sitä tarvitse enenpää enää anella. Mitenkäänhän et voi tietenkään korjata toiselle aiheuttamisi vaurioita. Anna hänelle rauha ja mahdollisuus elää normaalia elämää, kenties ihmisen kanssa joka häntä kohtelee hyvin ja arvostavasti.
No nyt jo kolmatta kertaa ilmaisen, etten ole ottamassa yhteyttä tai yrittämässä saada häntä takaisin. En ole kertaakaan eron jälkeen ottanut yhteyttä, joten ihan rauhassa hän on minulta saanut olla enkä ole mitään anellut. En tiedä, miksi jotkut tahallaan käsittävät väärin? Kuitenkin, siis sitä toivon todella, että hän tapaa jonkun kenen kanssa on onnellinen, en mitään muuta kuin sitä toivo hänelle, onnellisuutta. Jos moinen kaupankäynti olisi mahdollista, että minä olen onneton loppuelämäni ja hän onnellinen, niin ottaisin sen vaihtoehdon.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian myöhään huomasit mitä menetit ja nyt yrität saada exääsi takaisin koukkuusi. Luovuta jo.
Hän varmaan antoi sinulle lukuisia mahdollisuuksia muuttaa tapojasi.
Anteeksi olet pyytänyt, se riittää. Ei sitä tarvitse enenpää enää anella. Mitenkäänhän et voi tietenkään korjata toiselle aiheuttamisi vaurioita. Anna hänelle rauha ja mahdollisuus elää normaalia elämää, kenties ihmisen kanssa joka häntä kohtelee hyvin ja arvostavasti.
No nyt jo kolmatta kertaa ilmaisen, etten ole ottamassa yhteyttä tai yrittämässä saada häntä takaisin. En ole kertaakaan eron jälkeen ottanut yhteyttä, joten ihan rauhassa hän on minulta saanut olla enkä ole mitään anellut. En tiedä, miksi jotkut tahallaan käsittävät väärin? Kuitenkin, siis sitä toivon todella, että hän tapaa jonkun kenen kanssa on onnellinen, en mitään muuta kuin sitä toivo hänelle, onnellisuutta. Jos moinen kaupankäynti olisi mahdollista, että minä olen onneton loppuelämäni ja hän onnellinen, niin ottaisin sen vaihtoehdon.
ap
Toivottavasti puhut totta. Epäilen kylläkin tarkoitusperiäsi. Narsistihan ei tunnetusti jätä uhriaan vähällä rauhaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian myöhään huomasit mitä menetit ja nyt yrität saada exääsi takaisin koukkuusi. Luovuta jo.
Hän varmaan antoi sinulle lukuisia mahdollisuuksia muuttaa tapojasi.
Anteeksi olet pyytänyt, se riittää. Ei sitä tarvitse enenpää enää anella. Mitenkäänhän et voi tietenkään korjata toiselle aiheuttamisi vaurioita. Anna hänelle rauha ja mahdollisuus elää normaalia elämää, kenties ihmisen kanssa joka häntä kohtelee hyvin ja arvostavasti.
No nyt jo kolmatta kertaa ilmaisen, etten ole ottamassa yhteyttä tai yrittämässä saada häntä takaisin. En ole kertaakaan eron jälkeen ottanut yhteyttä, joten ihan rauhassa hän on minulta saanut olla enkä ole mitään anellut. En tiedä, miksi jotkut tahallaan käsittävät väärin? Kuitenkin, siis sitä toivon todella, että hän tapaa jonkun kenen kanssa on onnellinen, en mitään muuta kuin sitä toivo hänelle, onnellisuutta. Jos moinen kaupankäynti olisi mahdollista, että minä olen onneton loppuelämäni ja hän onnellinen, niin ottaisin sen vaihtoehdon.
ap
Toivottavasti puhut totta. Epäilen kylläkin tarkoitusperiäsi. Narsistihan ei tunnetusti jätä uhriaan vähällä rauhaan!
Joskus epäilin, että olenko narsisti, mutta nyt en niinkään usko. Mikäköhän minun tarkoitusperäni tässä olisi? Kunnioitan exäni päätöstä, joten en ota yhteyttä, ehkä joskus vuosien kuluttua sen kirjeen kirjoitan, kun tiedän että tilanne on eheytynyt. En ole tunnekylmä, osoitin suhteen aikana myös paljon rakkautta ja niissä tilanteissa, joissa olin itse henkisesti väkivaltainen, itkin ja koin tilanteet suuriksi kriiseiksi.
En myöskään koe ansaitsevani mitään erityiskohtelua missään tilanteissa. En osaa kadehtia enkä halua, että minua kadehditaan. En ole egosentrinen, ja olen hyvin empatiakykyinen. Siksi en usko olevani narsisti. Ja juu, eihän varmaan kukaan narsisti koe olevansa narsisti, mutta realistisesti en koe olevani. En itsekään tajua, miten itsestäni tuli nuo piirteet esiin suhteessa. Se tosin oli ensimmäinen suhteeni, ja läheisin ihmissuhde mitä minulla on koskaan ollut. En ollut nähnyt tai kokenut mitä parisuhde on, muutoin kuin vanhempieni, joka oli aivan sairas. Kuitenkin olen ikuisesti exälleni kiitollinen kaikesta, koska ilman häntä en olisi varmaan tajunnut hakea apua.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian myöhään huomasit mitä menetit ja nyt yrität saada exääsi takaisin koukkuusi. Luovuta jo.
Hän varmaan antoi sinulle lukuisia mahdollisuuksia muuttaa tapojasi.
Anteeksi olet pyytänyt, se riittää. Ei sitä tarvitse enenpää enää anella. Mitenkäänhän et voi tietenkään korjata toiselle aiheuttamisi vaurioita. Anna hänelle rauha ja mahdollisuus elää normaalia elämää, kenties ihmisen kanssa joka häntä kohtelee hyvin ja arvostavasti.
No nyt jo kolmatta kertaa ilmaisen, etten ole ottamassa yhteyttä tai yrittämässä saada häntä takaisin. En ole kertaakaan eron jälkeen ottanut yhteyttä, joten ihan rauhassa hän on minulta saanut olla enkä ole mitään anellut. En tiedä, miksi jotkut tahallaan käsittävät väärin? Kuitenkin, siis sitä toivon todella, että hän tapaa jonkun kenen kanssa on onnellinen, en mitään muuta kuin sitä toivo hänelle, onnellisuutta. Jos moinen kaupankäynti olisi mahdollista, että minä olen onneton loppuelämäni ja hän onnellinen, niin ottaisin sen vaihtoehdon.
ap
Toivottavasti puhut totta. Epäilen kylläkin tarkoitusperiäsi. Narsistihan ei tunnetusti jätä uhriaan vähällä rauhaan!
Joskus epäilin, että olenko narsisti, mutta nyt en niinkään usko. Mikäköhän minun tarkoitusperäni tässä olisi? Kunnioitan exäni päätöstä, joten en ota yhteyttä, ehkä joskus vuosien kuluttua sen kirjeen kirjoitan, kun tiedän että tilanne on eheytynyt. En ole tunnekylmä, osoitin suhteen aikana myös paljon rakkautta ja niissä tilanteissa, joissa olin itse henkisesti väkivaltainen, itkin ja koin tilanteet suuriksi kriiseiksi.
En myöskään koe ansaitsevani mitään erityiskohtelua missään tilanteissa. En osaa kadehtia enkä halua, että minua kadehditaan. En ole egosentrinen, ja olen hyvin empatiakykyinen. Siksi en usko olevani narsisti. Ja juu, eihän varmaan kukaan narsisti koe olevansa narsisti, mutta realistisesti en koe olevani. En itsekään tajua, miten itsestäni tuli nuo piirteet esiin suhteessa. Se tosin oli ensimmäinen suhteeni, ja läheisin ihmissuhde mitä minulla on koskaan ollut. En ollut nähnyt tai kokenut mitä parisuhde on, muutoin kuin vanhempieni, joka oli aivan sairas. Kuitenkin olen ikuisesti exälleni kiitollinen kaikesta, koska ilman häntä en olisi varmaan tajunnut hakea apua.
ap
Jokin on kuitenkin sinussa vialla. Normaali ihminen ei kohtele toista kertomallasi tavalla. Ei edes mielenterveysongelmat ole mikään syy kaltoinkohdella ja mitätöidä toista.
Kyllä sinun on paras hakeutua psykiatrille ja sitä kautta terapiaan. Ellet jo olekin .
Toki olet oikeassa ettei narsisti koskaan myönnä olevansa narsisti, mutta kyllä hänkin osaa anteeksi pyytää ( kun oma etu niin vaatii) esim. anellessaan toista takaisin. Jopa ihan polvillaan itkee ja rukoilee. Ja kun toinen suostuu palaamaan, helvetti alkaa pian taas. ( omakohtaista kokemusta on tälläisestä henkilöstä )kokemusta!)
Vierailija kirjoitti:
Liian myöhään huomasit mitä menetit ja nyt yrität saada exääsi takaisin koukkuusi. Luovuta jo.
Hän varmaan antoi sinulle lukuisia mahdollisuuksia muuttaa tapojasi.
Anteeksi olet pyytänyt, se riittää. Ei sitä tarvitse enenpää enää anella. Mitenkäänhän et voi tietenkään korjata toiselle aiheuttamisi vaurioita. Anna hänelle rauha ja mahdollisuus elää normaalia elämää, kenties ihmisen kanssa joka häntä kohtelee hyvin ja arvostavasti.
Asiat ei kyllä ole näin mustavalkoisia parisuhteissa, että toinen on syyllinen ja toinen uhri. Usein jos on rajuja riitoja, henkistä väkivaltaa jne.molemmat kyllä satuttavat toisiaan. Terve ihminen ei anna kohdella itseään miten vaan vaan vetää rajat, jokaisen on pidettävä omista rajoista huoli. Jotain on siis ollut vinksallaan ap.n eksänkin päässä.
Kakkahattutäti kirjoitti:
Paras lahja, minkä voit nyt antaa hänelle on se, että jätät hänet rauhaan. Suhteenne on ohi ja hänellä on oikeus jatkaa elämäänsä ilman sinun yhteydenottoja.
Hae itsellesi keskusteluapua, jos asiat ovat jääneet painamaan. Ex-kumppanisi ei ole terapeuttisi, eikä hänen tarvitse antaa sinulle synninpäästöä.
Opettele elämään tapahtuneen kanssa.
Terve Annika, nimimerkki on yhtä tyylikäs kuin juttusikin.
Kirjoita exälle anteeksipyyntökirje?
Voit myös yrittää lohduttautua sillä, että virheistään oppii, ja seuraavassa suhteessasi osaat käyttäytyä nätimmin kumppaniasi kohtaan.