Olen täysin rikki.

Auttakaa, mitä minun pitää tehdä että sais aikaiseksi jonkinnäköinen elämä?? En vaa osaa, yritän loputtomasti.

Miehet eivät edes vilkaise minuun päin ja jään aina katsoo sivusta kun iskevät jonkun hienomman naisen, näin ollut jo kouluajoista lähtien.

Olen kuulemma tosi nätti mutta ei riitä. Ylipaino joka on stressin takia tullut vei täysin voimat pois.

Painat 79 kg ja muka syöt liian vähän?

Ööö. Tuota jätä se kaljan ja siiderin kittaus vähemmälle?

Tee kuten minä. Hyväksy itsesi luuseriksi ja vedä paljon keittoa. Eilen alkoi taas passata ja korkki auki. Mitä sitä turhaan kun ei riitä? Alkoholi on hyvä aine todellisuuspakoon. Miedommilla voi viihtyä jos on kivaa. Haaveilen myös kivuttomasta lähdöstä. Saisipa kunnon lääkkeet niin loppuisi tämä turhuus.

Onko kellään mitään vinkkejä? OIen ap, olen elänyt täydessä sumussa nämä kaikki vuodet ja joka päivä menee vain siihen että yritän pitää itseäni kasassa ja olen äärimmäisen kurinalainen.

Tuntuu niin järkyttävän pahalta nähdä miten muilla on elämää ovat kauniita ja hoikkia ja silti syövät karkkia ja alkoholia menee, minua oikein ihmeteltiin kun sanoin että syön paljon rahkaa ja viherjauhetta, eivät edes tiennyt mitä viherjauhe on.

Olen niin polttamassa ja rikkomassa itseäni enkä saa mitään tuloksia. Tekee äärimmäisen kipeetä myös tämä yksinäisyys.

Relaa välillä ja unohda kurinalaisuus- kun pidät siitä taukoa huomaat asioiden sujuvan helpommin!

Onko ystäviä? Siitä voisit aloittaa, miehen ehtii hankkia myöhemminkin. Lääkäriltä voisit pyytää mielialalääkkeet ja lähetteen terapiaan. Unohda laihdutus hetkeksi, syö karkkia.

Mulla on läskinä ollut kyllä vientiä ihan yllin kyllin. Seksiä kyllä on saanut ja parisuhteisiin olen kelvannut. Ei siis ole siitä ylipainosta kiinni vaan elämänasenteesta. Korkeakoulutus ei ole myöskään mikään kriteeri hyvälle elämälle. 

Laihuus ei tuo onnea. Jos olet onneton ja laiha et vedä sen enempää miehiä puoleesi.

Nyt panostaa omaan henkiseen hyvinvointiin! Tapaa ystäviä, käy heidän kanssa ulkona. Harrasta jotain mieluista, ei tarvi olla mitään ihmeellistä, käy vaikka metsäkävelyillä. Siellä mielikin rauhoittuu. Puutteeseen on olemassa itsehoito konstit 😉 ei ole sama asia, mutta helpottaa kuitenkin.

Tarkistuttaa kilpirauhasarvot ja hemoglobiini sekä ferritiini.

Mies ei tuo onnea ja autuutta mukanaan, joten panosta omaan elämään ja hyviin ystäviin.

Olen ap, minulla on kyllä perhe, lähipiiri ja jotain ystäviä mutta kaikilla on oma elämä, kiire, onnistuvat kaikissa asioissa mitä tekevät. Jos olen pyytänyt apua niin sanovat tai sano ettei jaksa niin vastaus on se tyypillinen " nyt aloitat vain äläkä mieti liikaa", " kato minullakin on +100000 tuntia työtä viikossa ja silti onnistunut kirjoittaa 15 kirjaa, käymässä fitness kilpailussa, mikä on sinun tekosyysi".

Koen että ihmiset ovat aivan äärimmäisen kovia nykyään ja empatiakyvyttömiä, pitää olla kaikessa täydellinen.

Olen aika pihalla tällä hetkellä koska olen ihastunut työkaveriin, hänellä on samat kiinnostuksen aiheet ja on todella mukava,  tekisi mieli toimia tai yrittää ystävystyä hänen kanssa mutta en tiedä miten. Ei edes tehdä yhdessä töitä.

Olen aivan musertunut, ilman verkostoja ja suhteita ei saa mistään apua. Minulla on mennyt valtavia summia rahaa kaikki maailmaan kuntosaleihin, PT palveluihun, hoitoihin jne....

:D

Marssit kirjastoon ja lainaat Anna Palmun kirjan Rakasta itseäsi.

up

Voi hyvänen aika.

Jonakin päivänä ehkä huomaat, että on oikeitakin ongelmia.

Sun pitää alkaa elämään OMAA elämää, eikä vertailla sitä muihin. Otat oman näköisen elämän omiin käsiisi. 

Ainiim vielä pitikin mainita että kaikki hampaat ovat paikattuja ja kauhean kellertäviä, valkaisua ei voi tehdä.

Tuntuu että minulla on aivan valtavan paha epäonni kaikessa. Toisilla taas on täydellinen elämä.

Mistä saat oikeasti iloa? Ja hengellisyys on myös voimavara, ala rukoilemaan Jeesusta.

Mitä voisin tehdä ihastuksen suhteen? Ehkä se voisi piristää, vuosia ollut puutteessa ja muuten vain kukaan mies ei edes vilkaise minua päin.

Relaa. Ei ole mitään oikeanlaista tapaa elää ja olla. Olet aivan vääränlaisessa sosiaalisessa kuplassa, jos ympärilläsi toitotetaan pelkkää menestymistä vailla empatiaa. Etsi ympärillesi joukko mukavia ihmisiä, jotka saavat olosi tuntumaan hyvältä. :)

Mieti myös, mikä tässä elämässä oikeasti on tärkeää. Esim. terveys, tasapaino, onnellisuus ja rakastavat läheiset ovat hyviä vaihtoehtoja elämän keskiöön pitkässä juoksussa. Ei kukaan kuolinvuoteellaan enää voivottele, että "voi kun olis vaan ollut pyykkilautavatsa 30-vuotiaana".

Sä olet arvokas juuri omana itsenäsi ja ansaitset tuntea olosi hyväksi sellaisenaan.

Hanki koira ja lopeta turha stressaaminen.. ite oon työtln 2 erityislapsen yh, kasa otuksia ja useampi koira.. ammattitutkinto löytyy, ei muuta. Ryppyjä löytyy, ei ylipainoa, mutta en oo mikään fitness todellakaan. Ja oon saanu iskettyy ne miehet jotka oon halunnu 😆

Yritä rauhoittua. On helpompi paahtaa menemään jossain "välivaihe" tilassa, suorittaen sitä ja tätä.

Mutta koitas pysähtyä, se onkin vaikeampaa. Jos menet joogaan, älä ota sitä vaikeinta astangatuntia, vaan rauhallinen. Jos menet uimahalliin, unohda matkauinti ja lillu poreissa. Mene metsään ja kävele rauhassa, älä juokse. Tietoista hidastamista voi harjoitella. Rutiinit, oli ne mitä tahansa, rikotaan tekemällä jotain muuta. Sinun tapauksessa se ei tarvitse olla extremeä.

Jos on turta eikä mikään tunnu, kyse voi olla burnoutista. Jos on käsittelemättömiä traumoja, on käsittelyn aika.

Rikkinäisyydestä voi kasvaa päivitettynä versiona. Tehokkuusluku on sulla kirjoitettu, käännä sivua ja aloita rauhallisempi jakso. Äläkä mieti muiden mielipiteitä, ole itsesi puolella.