Lue keskustelun säännöt.
Kun toi haku on onneton niin aloitan uuden: mikä on sopiva rahasumma yo-lahjaksi?
25.05.2019 |
a) kummilapselle
b) ystäväperheen lapselle
c) naapurin lapselle (tervehditään naapuria pihalla/muutama sana silloin tällöin mutta ei muuten tekemisissä)
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On moukkamaista antaa lahjaksi rahaa.
Olet siis sitä mieltä, että on sivistyneenpää antaa opiskelemaan lähtevälle nuorelle mielummin vaikka lasimaljakko, kuin rahaa, jota hän takuuvarmasti tulee tarvitsemaan jatkossa?
Yksi tuttuni sanoo, ettei ikinä voisi antaa lahjaksi rahaa, kun siitä ei muista, keneltä sen on saanut. Tavarasta sen sijaan muistaa.
En ihan allekirjoita. Kyllä minä muistan, keneltä sain rahalahjoja lakkiaisissani. En ehkä muista kaikkia, mutta en toisaalta muista myöskään kaikkia tavaralahjoja ja niiden antajia.
Erityisen muistijäljen jätti sukulaisperhe, joka antoi minulle (ihan varmasti 100 euron arvoisen) maljakon. Tyylikkään ja tylsän näköinen, epäkäytännöllinen, mutta varmasti oli kallis. Sama sukulaisperhe antoi siskolleni seuraavana vuonna lahjaksi 100 euron lahjakortin Arabian myymälään. Se tuntuu vieläkin turhauttavalta. Minä en koskaan laittanut saamaani maljakkoon kukkia sen epäkäytännöllisyyden vuoksi. En ylipäätään ole tarvinnut kukkamaljakoita liiemmin. Minulla ei enää edes ole sitä maljakkoa. En tiedä, olenko myynyt vai antanut sen pois. Siskoni osti lahjakortilla tuikitarpeellisia ja laadukkaita astioita omaan kotiinsa. Ne ovat hänellä käytössä edelleen, vaikka lakkiaisista on yli 10 vuotta.
Toki sain itsekin Arabian astioita. Sain Koko-sarjan kahvikuppeja, jotka olivat kaikkea muuta kuin toivomaani sarjaa tai väriä. Myin ne eteenpäin. Lahjarahoilla ostin kotiin sängyn ja television. Molemmat olivat minulla käytössä seitsemän vuotta, kunnes muutin yhteen mieheni kanssa. Siinä muutossa televisio meni äidilleni, ja sängyn sain edelleen myytyä uudelle omistajalle. Nämä empiiriset kokemukset ovat uskoakseni yleistettävissä, enkä niihin peilaten näe mitään syytä, miksi rahalahja olisi moukkamainen, persoonaton tai turha. Kyllä rahalahjan saava nuori tietää, mihin hän sen käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On moukkamaista antaa lahjaksi rahaa.
Olet siis sitä mieltä, että on sivistyneenpää antaa opiskelemaan lähtevälle nuorelle mielummin vaikka lasimaljakko, kuin rahaa, jota hän takuuvarmasti tulee tarvitsemaan jatkossa?
Yksi tuttuni sanoo, ettei ikinä voisi antaa lahjaksi rahaa, kun siitä ei muista, keneltä sen on saanut. Tavarasta sen sijaan muistaa.
En ihan allekirjoita. Kyllä minä muistan, keneltä sain rahalahjoja lakkiaisissani. En ehkä muista kaikkia, mutta en toisaalta muista myöskään kaikkia tavaralahjoja ja niiden antajia.
Erityisen muistijäljen jätti sukulaisperhe, joka antoi minulle (ihan varmasti 100 euron arvoisen) maljakon. Tyylikkään ja tylsän näköinen, epäkäytännöllinen, mutta varmasti oli kallis. Sama sukulaisperhe antoi siskolleni seuraavana vuonna lahjaksi 100 euron lahjakortin Arabian myymälään. Se tuntuu vieläkin turhauttavalta. Minä en koskaan laittanut saamaani maljakkoon kukkia sen epäkäytännöllisyyden vuoksi. En ylipäätään ole tarvinnut kukkamaljakoita liiemmin. Minulla ei enää edes ole sitä maljakkoa. En tiedä, olenko myynyt vai antanut sen pois. Siskoni osti lahjakortilla tuikitarpeellisia ja laadukkaita astioita omaan kotiinsa. Ne ovat hänellä käytössä edelleen, vaikka lakkiaisista on yli 10 vuotta.
Toki sain itsekin Arabian astioita. Sain Koko-sarjan kahvikuppeja, jotka olivat kaikkea muuta kuin toivomaani sarjaa tai väriä. Myin ne eteenpäin. Lahjarahoilla ostin kotiin sängyn ja television. Molemmat olivat minulla käytössä seitsemän vuotta, kunnes muutin yhteen mieheni kanssa. Siinä muutossa televisio meni äidilleni, ja sängyn sain edelleen myytyä uudelle omistajalle. Nämä empiiriset kokemukset ovat uskoakseni yleistettävissä, enkä niihin peilaten näe mitään syytä, miksi rahalahja olisi moukkamainen, persoonaton tai turha. Kyllä rahalahjan saava nuori tietää, mihin hän sen käyttää.
"Pysyvä muisto" on oikeasti yksi typerimmistä perusteista antaa lahja. Erityisesti silloin, jos noudatetaan lahjan antajan makua, eikä mietitä mistä saaja tykkäisi. Ja juuri se, että valtaosa ylioppilaista on muuttamassa omilleen ja yleensä pieneen asuntoon, mitä järkeä on raahata mukana jotain maljakkoa, jos se ei sovi edes boolimaljaksi. Lahjan antaja ei varmaan myöskään halua, että pysyvä muisto on negatiivinen muisto, paitsi ehkä se porukka joka vastaa rahalahjatoiveeseen Käytöksen kultaisella kirjalla.
A) 100
B) 25
C) -