Miten te suhtaudutte pettämiseen?
Itselläni on hyvin jyrkkä näkemys siitä, että pettäminen on henkistä väkivaltaa, jonka tarkoituksena on rikkoa toinen ihminen, nöyryyttää häntä ja saada hänet tuntemaan itsensä mitättömäksi ja merkityksettömäksi. Oma näkemykseni juontaa juurensa teini-iän hyvin sairaasta parisuhteesta, jossa pettämistä käytettiin kaiken muun väkivallan ohella minun hallitsemiseeni. Järjellä ymmärrän, ettei pettämisessä varmasti aina ole tästä kyse. Siksi haluaisin kuulla niin pettäjiltä, kuin petetyiltä, millaisia ajatuksia on ollut pettämisen takana ja miltä petetyksi tuleminen on tuntunut. Ja miksi täytyy pettää ja etenkin siinä tapauksessa että puoliso on autuaan tietämätön asiasta, miksi puolisollasi ei ole oikeutta päättää, haluaako olla parisuhteessa, jossa elää valheessa.
Itse olen muuten päässyt tuosta teini-iän parisuhteesta hyvin yli, mutta kun 15 vuotta tämän jälkeen tulikin tilanne, että tulin omassa turvallisena pitämässäni parisuhteessa petetyksi, tämä asia taas vaivaa mielettömän paljon.
Kommentit (23)
"... siihen on aina jokin/jonkin valtava puute kai syynä. " #10
Näinhän se on.
Sarjapettäjä pettää omaa epävarmuttaan tai jotain muuta traumaa varten esim. hylätyksi tulemisen pelossa pitää testata kaikki vastaantulijat jos löytyisi se varmuus mikä itseltä puuttuu tai on vaan kylmä ihminen jolle oma nautinto on tärkein viis muista.
Tai suhteessa on ongelmia tai itsellän on ongelmia joista ei osaa puhua tai ei kykene puhumaan syystä rai toisesta.
Kukaan ei petä vahingossa tyyliin on pakko pettää tai ....
Ketään ei myöskään vietellä vastoin tahtoa. Se on r©!skaus jos vasten omaa tahtoa tapahtuu.
Monesti kuulee myös olevan olemassa syöjättäriä jotka ahmii varattuja miehiä aamupalaksi, lounaaksi jne...
Pienet varatut miehet ei voi muuta kuin antautua syöjättären edessä. Voi voi 😥
Vierailija kirjoitti:
Se on kerrasta poikki ja puoliso tietää tämän. M45
Meillä on samat säännöt ja onneksi molemmat minä ja mieheni ollaan asiasta täysin samaa mieltä.
Pystyn hyvin ymmärtämään mitä pettäjän päässä liikkuu ja ne mielenliikkeet on aivan inhimillisiä. Ihminen on saanut kuitenkin myös itsekurin, kunnioituksen ja rehellisyyden. Pettäminen on aina valehtelua - ei vain toiselle mutta monesti myös itselleen. Itse en kestä elää valheissa ja olen suorastaan fanaattinen rehellisyyden suhteen. Niin on mieskin. Se on kaksiteräinen miekka myös, mutta meille molemmille parempi näin.
Suotta jankutat sitä millainen on mustavalkoinen maailmankuva, kyllä sen tiedän. Se, että uskot niin ja tuomitset kaiken sen mukaan, on siitä huolimatta oma värityskirjasi ja sinulla ainoastaan yksi kynä. Ihminen joka näkee sävyt, ei voi laatia ehdottomia luokitteluita hyvään ja pahaan. Joskus on pelkkää pahaa ja valinta on pienimmän pahan etsimistä. Joskus kaikessa on hyvää. Joskus sellaisia adjektiiveja ei ole edes mielekästä soveltaa, asiat vain ovat.