Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten te suhtaudutte pettämiseen?
25.05.2019 |
Itselläni on hyvin jyrkkä näkemys siitä, että pettäminen on henkistä väkivaltaa, jonka tarkoituksena on rikkoa toinen ihminen, nöyryyttää häntä ja saada hänet tuntemaan itsensä mitättömäksi ja merkityksettömäksi. Oma näkemykseni juontaa juurensa teini-iän hyvin sairaasta parisuhteesta, jossa pettämistä käytettiin kaiken muun väkivallan ohella minun hallitsemiseeni. Järjellä ymmärrän, ettei pettämisessä varmasti aina ole tästä kyse. Siksi haluaisin kuulla niin pettäjiltä, kuin petetyiltä, millaisia ajatuksia on ollut pettämisen takana ja miltä petetyksi tuleminen on tuntunut. Ja miksi täytyy pettää ja etenkin siinä tapauksessa että puoliso on autuaan tietämätön asiasta, miksi puolisollasi ei ole oikeutta päättää, haluaako olla parisuhteessa, jossa elää valheessa.
Itse olen muuten päässyt tuosta teini-iän parisuhteesta hyvin yli, mutta kun 15 vuotta tämän jälkeen tulikin tilanne, että tulin omassa turvallisena pitämässäni parisuhteessa petetyksi, tämä asia taas vaivaa mielettömän paljon.
Kommentit (23)
Kovin on mustavalkoista taas. Traumatisoituneelta petetyltä sen toki ymmärtää, muttei se silti ihan niin yksioikoista aina ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisret antavat vieraalle siinä kuin miehetkin. Kokemusta on 58 parisuhteelisesta naisesta, laivoilla, baareissa, hotelleissa.....
No se on ihan perseestä.
t. M jolle jäi joskus mustapekkakortti käteen
Se on kerrasta poikki ja puoliso tietää tämän. M45
Vierailija kirjoitti:
Kovin on mustavalkoista taas. Traumatisoituneelta petetyltä sen toki ymmärtää, muttei se silti ihan niin yksioikoista aina ole.
Tämä on täysin selkeää. Pettäminen on aina väärin. Siinä ei mikään selittely auta. Kuten edellinenkin sanoi, ensiksi selvitetään ja lopetetaan se edellinen suhde. Sitten vasta etsitään se uusi hoito. Halveksin kyllä syvästi pettureita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se toki oikein ole mutta se mitä toinen ei tiedä ei myöskään satuta...
Minä voin myöntää pettäväni, 20 vuotta olin uskollinen ja vaikka meillä ihan suht hyvä suhde on vieläkin niin kuitenkin kaipaan vaihtelua, ensimmäisen kerran jännitystä ja kipinää. Tosin tuokaan ei pidä täysin paikkaansa koska mulla on suhde exän kanssa.
Petturuus on luottamuksen pettämistä. On olemassa pienempiä ja suurempia luotonmenettämisiä. Exmieheni petti luottamukseni valehtelemalla maksaneensa laskut, jotka myöhemmin löysin avaamattomina kirjeinä. Hän olikin pelannut rahat jotka olin siirtänyt hänen tililleen laskuja varten. Ero tuli. Toinen exäni hävisi yhtäkkiä kolmeksi viikoksi työmatkallaan, eli laittoi puhelimen kiinni eikä tullut kotiin silloin kun oli määrä tulla. Tullessaan ei ollut selitystä. Ero tuli. Nykyinen mieheni pimitti minulta erään asian typerästä syystä. Eroa ei tullut, vaan asia puhuttiin ja sovittiin. Jos kuka tahansa mies menisi vieraaseen sänkyyn ja saisin siitä tietää, tulisi ero. Luottamus on minulle suhteessa hyvin tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea kysymys. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä yli 30 vuotta, niistä naimisissa 26. Meillä on yhteinen, lähes velaton talo, kolme lasta ja koira. Periaatteessa kaikki hyvin ja tykkäämme vieläkin toisistamme. Silti mieheni pettää minua kollegansa kanssa. Yrittää kuulemma aina uudestaan ja uudestaan lopettaa suhdetta, mutta toinen nainen takertuu ja viettelee. Kumpikaan ei haluaisi erota, on niin paljon yhteistä...ja niin paljon hyvääkin tässä avioliitossa.
Ymmärtävästi.
En usko että pettämisen tavoite on satuttaa kumppania. Pettämisessä ei ehkä ole sen kummempaa tavoitetta. Se on inhimillistä sortumista halun edessä.
Itse petin exääni koska en saanut häneltä koskaan ihailua enkä juuri seksiäkään. Menetin jotenkin naiseuteni ja petin ja sain naiseuteni takaisin. Eroon se johti ja hyvä niin. Mutta en minä todellakaan pettänyt satuttaakseni eksääni vaan säästin häntä tältä tiedolta koska juuri en halunnut satuttaa.
Itsekkäästi toki toimin. Kuten hän oli toiminut suhteessa kanssani. Tein asiat väärässä järjestyksessä mutta kohdallani se oli hyvä, johti lopulta oikeisiin ratkaisuihin.
Enää en petä, siihen on aina jokin/jonkin valtava puute kai syynä. Sellaista mulla ei ole koska elän nyt suhteessa elämäni rakkauden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovin on mustavalkoista taas. Traumatisoituneelta petetyltä sen toki ymmärtää, muttei se silti ihan niin yksioikoista aina ole.
Tämä on täysin selkeää. Pettäminen on aina väärin. Siinä ei mikään selittely auta. Kuten edellinenkin sanoi, ensiksi selvitetään ja lopetetaan se edellinen suhde. Sitten vasta etsitään se uusi hoito. Halveksin kyllä syvästi pettureita.
Ei pettäminen ole aina väärin. Jos sinut on hylätty ja petetty, niin on ihan oikein että jos sillä hetkellä on lämmin syli ja sänky joho käpertyä, niin sen voi ottaa vastaan siltä seisomalta, eikä tarvitse itseään ruoskien kieltäytyä jostain mystisestä moraalihömpötyksestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovin on mustavalkoista taas. Traumatisoituneelta petetyltä sen toki ymmärtää, muttei se silti ihan niin yksioikoista aina ole.
Tämä on täysin selkeää. Pettäminen on aina väärin. Siinä ei mikään selittely auta. Kuten edellinenkin sanoi, ensiksi selvitetään ja lopetetaan se edellinen suhde. Sitten vasta etsitään se uusi hoito. Halveksin kyllä syvästi pettureita.
Mustavalkoisessa maailmassa asiat tosissaan ovatkin täysin selkeitä. Mutta se on vain sun mielipide ja maailmankuva. Toiset näkevät toisin ja tilanteita on niin monenlaisia, että ei tuo käy objektiiviseksi tulkinnaksi ja aina päteväksi säännöksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Petturuus on luottamuksen pettämistä. On olemassa pienempiä ja suurempia luotonmenettämisiä. Exmieheni petti luottamukseni valehtelemalla maksaneensa laskut, jotka myöhemmin löysin avaamattomina kirjeinä. Hän olikin pelannut rahat jotka olin siirtänyt hänen tililleen laskuja varten. Ero tuli. Toinen exäni hävisi yhtäkkiä kolmeksi viikoksi työmatkallaan, eli laittoi puhelimen kiinni eikä tullut kotiin silloin kun oli määrä tulla. Tullessaan ei ollut selitystä. Ero tuli. Nykyinen mieheni pimitti minulta erään asian typerästä syystä. Eroa ei tullut, vaan asia puhuttiin ja sovittiin. Jos kuka tahansa mies menisi vieraaseen sänkyyn ja saisin siitä tietää, tulisi ero. Luottamus on minulle suhteessa hyvin tärkeää.
Jep. Jos luottamusta ei ole, ei sitä voi pettääkään. Mulle kävi niin että olin 20 vuotta uskollinen, mutta parisuhde ei ollut koskaan oikein kunnossa. Yksi rasite oli puolison jatkuva epäily ja syyttely pettämisestä tai sen suunnittelusta. Sittemmin selvisi suorastaan sairaalloinen mustasukkaisuus ja kyttääminen, jopa laiton vakoilu, jota tämä oli koko suhteen ajan salaa tehnyt. Olin ollut jatkuvan vakoilun ja tarkkailun kohteena ja aiheetta epäilty kymmenistä pettämisistä. Lopulta tietenkin se sitten tapahtui. Joka tapauksessa minua epäiltiin ja syytettiin pettämisestä, joten kun kohdalle tuli se yksi ihminen johon kovasti ihastuin, miksi olisin enää välittänyt. Lopputuloshan on sama kuitenkin, mutta vain toisessa tapauksessa oikeudenmukainen ja niin että minäkin saan muuta kuin tuskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Petturuus on luottamuksen pettämistä. On olemassa pienempiä ja suurempia luotonmenettämisiä. Exmieheni petti luottamukseni valehtelemalla maksaneensa laskut, jotka myöhemmin löysin avaamattomina kirjeinä. Hän olikin pelannut rahat jotka olin siirtänyt hänen tililleen laskuja varten. Ero tuli. Toinen exäni hävisi yhtäkkiä kolmeksi viikoksi työmatkallaan, eli laittoi puhelimen kiinni eikä tullut kotiin silloin kun oli määrä tulla. Tullessaan ei ollut selitystä. Ero tuli. Nykyinen mieheni pimitti minulta erään asian typerästä syystä. Eroa ei tullut, vaan asia puhuttiin ja sovittiin. Jos kuka tahansa mies menisi vieraaseen sänkyyn ja saisin siitä tietää, tulisi ero. Luottamus on minulle suhteessa hyvin tärkeää.
Jep. Jos luottamusta ei ole, ei sitä voi pettääkään. Mulle kävi niin että olin 20 vuotta uskollinen, mutta parisuhde ei ollut koskaan oikein kunnossa. Yksi rasite oli puolison jatkuva epäily ja syyttely pettämisestä tai sen suunnittelusta. Sittemmin selvisi suorastaan sairaalloinen mustasukkaisuus ja kyttääminen, jopa laiton vakoilu, jota tämä oli koko suhteen ajan salaa tehnyt. Olin ollut jatkuvan vakoilun ja tarkkailun kohteena ja aiheetta epäilty kymmenistä pettämisistä. Lopulta tietenkin se sitten tapahtui. Joka tapauksessa minua epäiltiin ja syytettiin pettämisestä, joten kun kohdalle tuli se yksi ihminen johon kovasti ihastuin, miksi olisin enää välittänyt. Lopputuloshan on sama kuitenkin, mutta vain toisessa tapauksessa oikeudenmukainen ja niin että minäkin saan muuta kuin tuskaa.
Lässyn lässyn. Taas yritetään syyllistää petettyä. Jos suhde ei toimi tai siinä on muuta vikaa, erotaan, ei petetä. Helppoa ja yksinkertaista. Maailma on täysin selkeä ja mustavalkoinen. Jotkut vaan kuvittelevat että heillä on jotain erityisoikeuksia toisiin nähden. Ei ole. Itse laitan kerrasta poikki jos petos tulee ilmi. Siinä ei paina talous, lapset, suku tai pitkä yhteinen historia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselleni pettäminen ei ole mikään joko-tai -tilanne. Olen miehelleni sanonut, että jos hän joskus pettäisi minua tuntemattoman, nimettömän naaman kanssa, en todellakaan haluaisi kuulla tästä koskaan. Samassa keskustelussa teroitin myös, että tämä ei ole lupa pettää, mutta jos joskus sattuu yksittäinen inhimillinen erehdys niin eläkööt yksin syyllisyytensä kanssa.
Minulle tällainen yksittäinen kännisekoilu painii aivan eri sarjassa kuin pitkään jatkunut selän takana tapahtunut suhde. Tai jos mies pettäisi minua ystäväni tai siskoni jne kanssa, näissä tilanteissa mies lähtisi yhteisestä kodistamme välittömästi.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtävästi.
En usko että pettämisen tavoite on satuttaa kumppania. Pettämisessä ei ehkä ole sen kummempaa tavoitetta. Se on inhimillistä sortumista halun edessä.
Itse petin exääni koska en saanut häneltä koskaan ihailua enkä juuri seksiäkään. Menetin jotenkin naiseuteni ja petin ja sain naiseuteni takaisin. Eroon se johti ja hyvä niin. Mutta en minä todellakaan pettänyt satuttaakseni eksääni vaan säästin häntä tältä tiedolta koska juuri en halunnut satuttaa.
Itsekkäästi toki toimin. Kuten hän oli toiminut suhteessa kanssani. Tein asiat väärässä järjestyksessä mutta kohdallani se oli hyvä, johti lopulta oikeisiin ratkaisuihin.
Enää en petä, siihen on aina jokin/jonkin valtava puute kai syynä. Sellaista mulla ei ole koska elän nyt suhteessa elämäni rakkauden kanssa.
Siinä kyllä olet oikeassa ,ettei pettäjä ajattele pettäessään sekuntiakaan sitä kumppaniaan. Ainoastaan itseään. Se on aina itsekäs teko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovin on mustavalkoista taas. Traumatisoituneelta petetyltä sen toki ymmärtää, muttei se silti ihan niin yksioikoista aina ole.
Tämä on täysin selkeää. Pettäminen on aina väärin. Siinä ei mikään selittely auta. Kuten edellinenkin sanoi, ensiksi selvitetään ja lopetetaan se edellinen suhde. Sitten vasta etsitään se uusi hoito. Halveksin kyllä syvästi pettureita.
Ei pettäminen ole aina väärin. Jos sinut on hylätty ja petetty, niin on ihan oikein että jos sillä hetkellä on lämmin syli ja sänky joho käpertyä, niin sen voi ottaa vastaan siltä seisomalta, eikä tarvitse itseään ruoskien kieltäytyä jostain mystisestä moraalihömpötyksestä.
Moraaliton luuseri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovin on mustavalkoista taas. Traumatisoituneelta petetyltä sen toki ymmärtää, muttei se silti ihan niin yksioikoista aina ole.
Tämä on täysin selkeää. Pettäminen on aina väärin. Siinä ei mikään selittely auta. Kuten edellinenkin sanoi, ensiksi selvitetään ja lopetetaan se edellinen suhde. Sitten vasta etsitään se uusi hoito. Halveksin kyllä syvästi pettureita.
Mustavalkoisessa maailmassa asiat tosissaan ovatkin täysin selkeitä. Mutta se on vain sun mielipide ja maailmankuva. Toiset näkevät toisin ja tilanteita on niin monenlaisia, että ei tuo käy objektiiviseksi tulkinnaksi ja aina päteväksi säännöksi.
Asiat ja teot nyt vaan ovat joko oikein tai väärin. Myös pettävät tietävät tekevänsä väärin. Eihän ne muuten täällä yrittäisi selitellä. Pettämisen luonteeseen kuuluu ajatus siitä, että juuri minä olen poikkeustapaus ja juuri minä voin tehdä näin. Jotenki nhan se asia , jonka tietää ja tuntee vääräksi pitää oikeuttaa itselleen.
Olen itse pettänyt kerran. Kaikki eivät välttämättä pitäisi sitä pettämisenä, mutta itse uskon olevani rehellisempi käsitellessäni sen pettämisenä. Satutin kuitenkin kumppaniani paljon vaikkemme olleet sopineet suhteesta tai uskollisuudesta siinä vaiheessa sanallisesti. Sellainen oletus uskollisuudesta hänellä varmasti kuitenkin oli, en vain ollut ehtinyt varmistaa asiaa.
Olin siis juuri tavannut teiniaikojen poikaystäväni uudestaan monen vuoden erossa olon jälkeen. Aiemmin olimme eronneet jostain selittämättömästä syystä hänen halustaan. Muutaman vuoden päästä tapasimme, päädyimme sänkyyn ja sovimme ehkä tapaavamme uudestaan. No siinä välissä hyppäsin sänkyyn toisen ikäiseni miehen kanssa enkä tietenkään kertonut siitä. Kun aloimme tapailla poikaystäväni kanssa ajattelin vain, että voi h*lvetti mitä menin tekemään. Parin kuukauden sisällä riitaannuin yhden kaverini kanssa, joka ilkeyttään sitten kertoi poikaystävälleni pettämisestä. Olimme toistemme ensirakkaudet, joten sattuihan se. Eipä siitä sitten enää mitään tullut, emme me niitä omia heikkouksiamme olleet rehellisesti uskaltaneet niin nuorina näyttää, joten kommunikaatio oli muutenkin aika heikolla tasolla. Siinä sitten kyräiltiin muutama viikko ja erottiin.
Mutta miksiköhän tein niin? Minulla oli ainakin hiton surkea itsetunto, aika kiero kasvuympäristö ja olin kypsymätön ihmisenä, ei minkäälaista itsetuntemusta, olin aika epätoivoinen nuori nainen. Sekoilin tuohon aikaan muutenkin, tilanteet "vain tapahtui" ilman, että välitin seurauksista. No kyllä kaduttaa monikin juttu, aika hiton moni.
Sinänsä olen tyytyväinen, että tämä meni näin. Olen oppinut tuntemaan itseni, arvostamaan itseäni, löytämään arvoni ja elämään niiden mukaan. Opin tuostakin todella paljon. Hyvä, että se tuli opittua ennen nykyisen mieheni tapaamista. Emme minä ja se ensimmäinen poikaystäväni olisi sopineet yhteen kovin hyvin muutenkaan. Mutta kyllä kaduttaa, että satutin häntä k*sipäisyydelläni. No ehkä hänkin oppi välttämään tällaisia sekopäitä (paitsi ettei oppinut...)
Nykyisessä suhteessa (olemme naimisissa ja lapsia on) en voisi kuvitella kummankaan pettävän. Ainakaan tässä tilanteessa, jossain äärimmäisissä olosuhteissa ehkä, nyt ei ainakaan ole mahdollista (vaikka kaikkihan on periaatteessa mahdollista). Kommunikaatio pelaa, rakastamme toisiamme ja olemme aika harkitsevia ja tasapainoisia molemmat. En siis usko, että tässä tilanteessa salamarakastuminen kolmanteen ja puolisosta piittaamaton nopea eteneminen toiselta salaa olisi mahdollista. Uskon, että huomaisin kyllä ajoissa jos jotain olisi meneillään, mutta ainahan on alle prosentin mahdollisuus, että puoliso on maailman taitavin patologinen valehtelija.
Miten sitten suhtautuisin jos tulisin nyt petetyksi? Aivan varmasti ensin erolla. Minun pitäisi saada käsitellä asia rauhassa ilman pettäneen jatkuvaa kipua aiheuttavaa läsnäoloa. Jossain tilanteessa voisi olla mahdollista katsoa aloitammeko suhteen uudelleen. Mutta se pitäisi rakentaa pala palalta uudelleen, luottamus on kuitenkin niin perustavanlaatuinen asia, että sille vanhalle pohjalle suhdetta ei enää voisi tehdä. Ja minun pitäisi ymmärtää pettäjän syyt ja henk.koht. kriisit ja nähdä, että hän niistä kasvaa ja aidosti haluaa yrittää rakentaa uuden, rakastavan suhteen kanssani. Sitä voisi sitten ehkä joskus harkita jos itsekin haluaisin samaa. Helpostihan pettäminen satuttaa niin paljon ja pilaa kaiken, tuhoaa luottamuksen, että olisi parempi vain kiittää siitä hyvästä mitä ollaan yhdessä koettu ja jatkaa eri suuntiin. Sydänsurut vanhentavat.
Vierailija kirjoitti:
Itselleni pettäminen ei ole mikään joko-tai -tilanne. Olen miehelleni sanonut, että jos hän joskus pettäisi minua tuntemattoman, nimettömän naaman kanssa, en todellakaan haluaisi kuulla tästä koskaan. Samassa keskustelussa teroitin myös, että tämä ei ole lupa pettää, mutta jos joskus sattuu yksittäinen inhimillinen erehdys niin eläkööt yksin syyllisyytensä kanssa.
Minulle tällainen yksittäinen kännisekoilu painii aivan eri sarjassa kuin pitkään jatkunut selän takana tapahtunut suhde. Tai jos mies pettäisi minua ystäväni tai siskoni jne kanssa, näissä tilanteissa mies lähtisi yhteisestä kodistamme välittömästi.
Mistä epäilet että pettäjälle tulisi syyllinen olo?
Alue: Aihe vapaa
Minulle luottamus parisuhteessa on yksi tärkeimmistä asioista. Pettäjä rikkoo nimenomaan luottamuksen. Minun mieheni petti ja kun jäi kiinni, ilmoitti myös , että vaihtaa tähän uuteen. Jokainen tokikin saa erota ja vaihtaa kumppaniaan niin usein kun tahtoo, mutta se, että se tehdään pettämällä toista on törkein mahdollinen tapa. Minä en ole alkoholisti, en mustasukkainen tai läheisriippuvainen, joten minulle olisi kyllä ihan suoraselkäisesti voinut kertoa, että haluaa erota, ilman pettämiskuviota.
Minä pidän pettämällä eronsa hakevia itsekkäinä, tunteettomina vätyksinä, jotka ovat kykenemättömiä puhumaan ongelmista kumppaninsa kanssa. Hyvin usein pettäjä yrittää vierittää pettämisensä milloin milläkin syyllä sen toisen osapuolen niskaan, niin omassa tapauksessanikin. Ainoa joka on vastuussa pettämisestä on pettäjä itse. On täysin typerää ulkopuolisten väittää, että hyvässä parisuhteessa ei petetä, kun kukaan ulkopuolinen ei asian oikeaa laitaa tiedä. Samoin on kuvottavaa, kuinka täälläkin jotkut, ilmeisesti yleensä juurikin ne kakkosnaisetkin syyllistävät petettyä. Jos parisuhteessa on ongelmia , niin se, kenen mielestä niitä ongelmia on, avaa sen suunsa. Suoraselkäinen ihminen eroaa, jos siltä tuntuu, eikä petä.
Itse en myöskään kykenisi luottamaan sellaiseen kumppaniin, joka on aiemmassa suhteessaan pettänyt.