Mulla on tavoitteena kerätä sen verran omaisuutta, että voin 50-vuotiaana jäädä pois duunista

Sitten iskee alzheimer 48-vuotiaana. Oho, se siitä elämästä. 

Vierailija kirjoitti:

Sitten iskee alzheimer 48-vuotiaana. Oho, se siitä elämästä. 

Meinaatko että ilman töidenlopetusaikeita se tauti ei olisi iskenyt?

Vierailija kirjoitti:

Sitten iskee alzheimer 48-vuotiaana. Oho, se siitä elämästä. 

Sitten iskee. Ei tää mun elämä nytkään ole niin kurjaa ollut. En niinkään säästä rahaa vaan hankin sitä.

Sitku-elämää.

Vierailija kirjoitti:

Sitku-elämää.

Ei se mitään sitkua tarkoita vaan sitä, että karsii pois ne rahanmenot, joista ei oikeasti ole mitään iloa.

Vierailija kirjoitti:

Sitku-elämää.

Sitä voi elää hyvää ja monipuolista elämää vaikka osan rahoista sijoittaisikin. Se että voi jäädä pois työelämästä 50-vuotiaana ei ole sitku-elämää. Kaikki johtuu ihan siitä, miten ihminen osaa priorisoida asiat.

Aiempi työkaveri teki noin huomattavasti nuorempana.

Nykyisin hän asuu Espanjassa, elätää itsensä nettipokerilla ja on tuhonnut terveytensä ketjupolttamisella. 

Ihmisillä on erilaisia mielitekoja.

Mulla tuli vähän mutkia matkaan (puoliso sairastui --> tk-eläkkeelle), joten 40-v roikun vielä puoliksi pyörässä. Eiköhän se pyörä tule rikottua kymmenen vuoden sisällä.

Millä omaisuudella pystyt tuon tekemään/ mikä on säästötavoite? Tai mikä on kk-tuottotavoite jolla elää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitku-elämää.

Sitä voi elää hyvää ja monipuolista elämää vaikka osan rahoista sijoittaisikin. Se että voi jäädä pois työelämästä 50-vuotiaana ei ole sitku-elämää. Kaikki johtuu ihan siitä, miten ihminen osaa priorisoida asiat.

Näinpä. Esim itse en saa mitään elämänsisältöä isosta asunnosta, joten asumme kahdestaan 55 neliön kaksiossa. Mutta koska tykätään keskusta-asumisesta, on se asunto keskustassa. Joku toinen asuisi "koska niin kuuluu" isommassa ja paremmin tulotasoon sopivassa kalliissa asunnossa. Tingimme siis vain jostakin jolla ei ole meille merkitystä.

Samoin en tykkää omistaa autoa koska siitä on minulle stressiä ja vaivaa. Kokisin että auton omistaminen huonontaisi elämää. Siksi kuljen joukkoliikenteella ja säästän samalla satoja euroja kuussa.

Rakastan matkustamista, mutta taas, en pidä hotellin hienoutta tärkeänä. Niinpä valitsen aina siistin mutta ei-hienon majoituksen. En menetä mitään, mutta säästän rahaa.

Nämä sitku-elämästä huutelijat lienevät ihmisiä jotka sokeasti uskovat että kalliimpi on parempi, ja siksi kuvittelevat että halvemman valitseva on onnettomampi.

Mulle hotellilla on merkitystä matkustaessa. Valitsen all inclusiven, sillä vasta rahaa säästyykin. Helppo kuvitella, että teen niin tai näin joskus vuosikymmenien päästä. Todellisuus on sitten mitä on siinä reaaliajassa mitä elät.

Silloin on voimassa aktiivimalli 10 joka vie puolet omaisuudesta ellei tee ilmaiseksi töitä 100 tuntia viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Mulle hotellilla on merkitystä matkustaessa. Valitsen all inclusiven, sillä vasta rahaa säästyykin. Helppo kuvitella, että teen niin tai näin joskus vuosikymmenien päästä. Todellisuus on sitten mitä on siinä reaaliajassa mitä elät.

No sulla selvästi on sitten ihan eri matkakohteet sekä matkustustapa kuin minulla 😄. Mut sehän olikin pointti, että kun säästää vain asioista joista ei edes nauttisi, niin säästäväisyys LISÄÄ elämänlaatua eikä suinkaan vähennä sitä. Lisäksi sitten bonuksena saa sen mahdollisuuden ettei ole pakko työskennellä viralliseen eläkeikään saakka.

Vierailija kirjoitti:

Silloin on voimassa aktiivimalli 10 joka vie puolet omaisuudesta ellei tee ilmaiseksi töitä 100 tuntia viikossa.

Sitten pitää olla voimassa myös Pohjoiskoreamainen maastapoistumiskielto, koska muutenhan se omaehtoiselle eläkkeelle jäänyt muuttaa muualle...

No mulla vähän samanlainen tavoite. Nyt yrittäjänä ei tule olemaan edes mikään vaikea tavoite ! Hyvää palkkaa pystyn ottaa ja firmallekin jää rahaa säästöön, tohon ikään vielä abaut 20v aikaakin !

M30v+

Vierailija kirjoitti:

No mulla vähän samanlainen tavoite. Nyt yrittäjänä ei tule olemaan edes mikään vaikea tavoite ! Hyvää palkkaa pystyn ottaa ja firmallekin jää rahaa säästöön, tohon ikään vielä abaut 20v aikaakin !

M30v+

Paitsi en meinaa kyllä IKINÄ työntekoa lopettaa, yrittäjyys on elämäntapa.

M30v+

Minä hyppäsin pois oravanpyörästä jo 27v kun saimme 1.lapsen. Mies teki töitä ja sijoitti viisaasti.

Mies oli 4kymppinen kun pystyi jättämään päivätyönsä. Nyt ollaan 5kymppisiä ja yhä vapaita ja talous erittäin ok.

Ja vaikka olemme siis olleet viimeiset 10 vuotta vapaita niin ei ole muistisairaus iskenyt eikä kumpikaan polta tupakkaa. Kun tämä sairaus ja pahe jotakuta huoletti. 

Mä jäin 38-vuotiaana pois vakituisesta työpaikasta. Työelämän alkuvuosina hankittu sijoitussalkku, koulutus+työkokemus ja ammattitaito, hyvät verkostot, varakkaat vanhemmat, hyvätuloinen sisarus, vähän yli keskituloinen ja varakkaasta suvusta oleva puoliso auttoivat huomattavasti tekemään päätöksen asiassa. Epävarmemmassa tilanteessa en olisi noin nuorena tähän ryhtynyt mutta tuossa vaihessa kun lapset olivat pieniä, työttömyys oli nousussa, sijoitusteni tuotot olivat paremmat kuin keskituloiset ansiotuloni ja pystyin lisäksi tekemään freelancerina osa-aikaisesti töitä ja elämän hidastaminen muutenkin tuntui hyvältä niin työstä pois jääminen oli hyvä vaihtoehto. Pyöräytin siinä sitten vielä pojan seurakseni. En ole vielä päättänyt että palaanko kokopäiväiseen työelämään, riippuu siitä tuleeko liiketalouden lukijoista kovaa pulaa (hih). Omia sijoituksiamme, vuokrakohteita ja verotusta hoitamalla teen kuitenkin koulutukseni mukaista työtä kotonakin. 

Minusta taas työssä käynti tuo kivaa rutiinia elämään, en haluaisi jäädä pois vielä viisikymppisenä.

Säästämistä pidän kyllä tärkeänä ja olen superkiitollinen, että minulla on tällä hetkellä mukavasti säästöjä näin 38-vuotiaana. Nautin elämästä mutta pidän tärkeänä, että säästöön jää aina. Tuo turvaa elämään.