Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Velan määrä alkanut ahdistaa, vaikka olen saanut velkataakkaa pienemmäksi - vertaistukea?

Vierailija
24.05.2019 |

Aiemmin nimittäin suljin ahdistuksen kokonaan ulos, koska pidin tilannettamme niin toivottomana, ettei mitään olisi muutenkaan tehtävissä. Taustalla se tavallinen tarina: köyhä ja turvaton lapsuus, ylivelkaantuminen aikuisena, tämä vielä yhdessä puolison kanssa, jolla on samanlainen tausta. Pitkään odotimme lottovoittoa tai mitä tahansa ihmettä, joka pelastaisi meidät tilanteesta, mutta lopulta oli pakko ottaa lusikka kauniiseen käteen ja selvittää soppa.

Nyt, kun taloustaitoja on alkanut karttua ja olemme saanut tilanteen kirjanpidolla, budjetoinnilla ja velkojen vyöryttämisellä hallintaan, velka on kuitenkin alkanut ahdistaa. Perheemme elää toimeentulotuen rajalla jo valmiiksi, ja sen lisäksi pienistä tuloista menee kolmasosa kulutus- ym. velkojen lyhentämiseen! Siitä kun vielä vuokran maksaa, käteen ei jää juuri mitään. Luottotiedot ovat molemmilla sentään tallessa.

Meillä on kuitenkin kova tahto saada velat pois, ja suunnitelmassa onkin pysytty hyvin jo puolen vuoden ajan. Näillä näkymin velat on maksettu muutamassa vuodessa, mutta se tulee vaatimaan uhrauksia koko perheeltä eli tässä tehdään oikeasti kovasti töitä asian eteen ja mahdollisesti jomman kumman pitää hankkia vielä kakkostyö, että saataisiin lisätuloja.

Ja sehän tässä on alkanut ahdistaa: vaikka pienimpien luottojen kuittaaminen ja velkojen vyörytys on ollut sinänsä palkitsevaa, en voi olla miettimättä sitä, missä olisimme kahdessa vuodessa, jos saman summan voisikin laittaa vaikka rahastoihin ja säästämiseen. Ja vasta nyt on päätään alkanut nostaa katkeruus myös siitä, kuinka monet samanikäiset ostavat sijoitusasuntoja yms. kun me vasta opettelemme pitämään taloudesta huolta reilusti yli kolmekymppisinä.

Kai tämä kuuluu prosessiin, että nyt oikeasti oppii ja ymmärtää, miten asiat olisi pitänyt hoitaa alunperinkin. Ennen oli helppo työntää pää puskaan ja olla ajattelematta velan määrää, omia kulutustottumuksiaan yms. ollenkaan, kun tiesi olevansa kusessa joka tapauksessa. Nyt on ollut pakko kohdata omat haitalliset tavat ja muuttaa niitä. Samalla on kasvanut ymmärrys monesta asiasta.

Ajatuksia, kokemuksia, vertaistukea?

Kommentit (36)

Vierailija
1/36 |
24.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuinka paljon lainaa on? Aika monella on jonkinlaista lainaa. Ei minullakaan ole omaisuutta,  vaikka olen jo nelikymppinen. Näillä mennään.

Vierailija
2/36 |
24.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon lainaa on? Aika monella on jonkinlaista lainaa. Ei minullakaan ole omaisuutta,  vaikka olen jo nelikymppinen. Näillä mennään.

Aloitettiin n. 18 000 e yhteissummasta, kaikki tämä siis kulutusluottoja tai osamaksuja. Opintolainaa lyhennän erikseen ja sillä ei ole kiire, kun on matalakorkoinen laina. AP

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/36 |
24.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Useimmat tuntemani kolmekymppiset ovat kyllä pätkätöissä, edelleen opiskelijoina, työttöminä... Harvalla on nykyään varaa edes omaan asuntoon. Työelämästä on tullut ihan mahdotonta.

Vierailija
4/36 |
24.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aloititte ottamalla tuon summan kulutusluottoa vai että ootte jo maksaneet osan pois?

Vierailija
5/36 |
24.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon lainaa on? Aika monella on jonkinlaista lainaa. Ei minullakaan ole omaisuutta,  vaikka olen jo nelikymppinen. Näillä mennään.

Aloitettiin n. 18 000 e yhteissummasta, kaikki tämä siis kulutusluottoja tai osamaksuja. Opintolainaa lyhennän erikseen ja sillä ei ole kiire, kun on matalakorkoinen laina. AP

Pieni summa. Järkevällä rahankäytöllä tuollaisen saa maksettua muutamassa vuodessa pois, kun on kaksi maksajaa. Juuri oli lehdissä se Sheikki Laakso, jolla on ulosottovelkaa yli 200 000 euroa. Siinä voi jo ahdistua. Eikö nuo useat lainat voi yhdistää yhdeksi lainaksi? 

Vierailija
6/36 |
24.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

What? 18 000 ei ole mikään suuri velka! Kaksi ihmistä maksaa sen pois parissa vuodessa. Itse olen yli nelikymppinen pienituloinen yh, ja minäkin olen maksanut velkoja pois viiden tonnin vuosivauhtia, vaikka on pari lastakin nurkissa. Teillä on vielä hyvin 35 vuotta työelämää edessä, siinä ajassa ehditte moneen kertaa säästää asunnot ja osakkeet. Lapset maksavat ihan törkeän paljon, joten kannattaa huolella budjetoida jos niitä hankkii.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/36 |
24.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

18 k ei ole paha. Minua helpottaisi kuvitella se ikäänkuin asuntolainan jatkeeksi. Tulevaisuuden asuntolainan, jos sitä ei vielä ole. 100 k tai 118 k, mitä eroa?

Vierailija
8/36 |
24.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä tosiaan on jo lapsia, ja nettotulot ovat yhteensä n. 2200 e/kk, siitä maksetaan ensin asumiskulut 1100 e/kk, velat 700 e/kk ja lopuista 300-500 e/kk kaikki muu. Enpä ole ennen kuullut tällä palstalla sanottavan, että 18k pelkkää kulutusluottoa olisi vähän, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Kiitos kannustuksesta! AP

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/36 |
24.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Aloititte ottamalla tuon summan kulutusluottoa vai että ootte jo maksaneet osan pois?

Aloitimme siis tuota velkasummaa lyhentämään puoli vuotta sitten, siinä kaikki luotot yhteenlaskettuna. AP

Vierailija
10/36 |
24.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miten nettotulonne voivat olla noin vähän - molemmat tekee osa-aikaa? Kun tuosta vähentää lapsilisät, saatte molemmat siis alle tonnin palkkaa. Ei mitään järkeä. Etsikää nyt ihmeessä paremmat tyopaikat molemmille, ihan varmasti loytyy kaupungista jossa vuokra on noin korkea (ts. ei voi olla mikään pikkukylä).

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/36 |
24.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aika kuluu nopeaan ja velka lyhenee koko ajan, kun sitä maksaa kuukausittain. Itse maksan asuntolainaa yksin, pitkällä laina-ajalla ja avustan kahta opiskelevaa lasta.

Jospa saatte hankittua hieman lisätuloa, niin arki ei ole jatkuvaa kituuttamista. Kun nyt opitte järkevään ja tiukkaan taloudenpitoon, on säästäminen ja sijoittaminen helppoa, kunhan nykyiset velat on maksettu.

Vierailija
12/36 |
24.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Miten nettotulonne voivat olla noin vähän - molemmat tekee osa-aikaa? Kun tuosta vähentää lapsilisät, saatte molemmat siis alle tonnin palkkaa. Ei mitään järkeä. Etsikää nyt ihmeessä paremmat tyopaikat molemmille, ihan varmasti loytyy kaupungista jossa vuokra on noin korkea (ts. ei voi olla mikään pikkukylä).

Kummatkin ovat huonosti työllistävillä aloilla, toinen yrittäjänä ja toinen pätkä/osa-aikatöissä. Keskiarvotuloja juuri sen verran, ettei toimeentulotukea saada. Ratkaisuja etsitään koko ajan, mutta töitä ei kumpikaan tosiaan tuosta vaan saa tai vaihda. AP

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/36 |
24.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Miten nettotulonne voivat olla noin vähän - molemmat tekee osa-aikaa? Kun tuosta vähentää lapsilisät, saatte molemmat siis alle tonnin palkkaa. Ei mitään järkeä. Etsikää nyt ihmeessä paremmat tyopaikat molemmille, ihan varmasti loytyy kaupungista jossa vuokra on noin korkea (ts. ei voi olla mikään pikkukylä).

Tämä voi tulla yllätyksenä sinulle, mutta parempiin töihin tai töihin ylipäänsä ei enää vaan mennä.

Vierailija
14/36 |
24.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten nettotulonne voivat olla noin vähän - molemmat tekee osa-aikaa? Kun tuosta vähentää lapsilisät, saatte molemmat siis alle tonnin palkkaa. Ei mitään järkeä. Etsikää nyt ihmeessä paremmat tyopaikat molemmille, ihan varmasti loytyy kaupungista jossa vuokra on noin korkea (ts. ei voi olla mikään pikkukylä).

Tämä voi tulla yllätyksenä sinulle, mutta parempiin töihin tai töihin ylipäänsä ei enää vaan mennä.

Varmasti totta jos ei osaa sen verran lukea että näkisi kuinka kirjoitin "etsikää", ei "menkää". On kuitenkin todennäkoisempää että kahdesta aikuisesta edes yksi loytää uuden tyon vuoden sisään kuin ettei kumpikaan loytäisi. Jumittuminen hommiin jossa ei makseta kuin hieman yli toimeentulotuen.. siinä ei ole mitään järkeä eikä se saa olla tilanne johon hiljaisesti tyydytään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/36 |
24.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuo jossittelu kannattaa unohtaa kokonaan, siitä ei saa kuin pahan mielen. Menneisyyttä ei voi muuttaa, joten nyt kannattaa keskittyä nykyisyyteen. Kolme vuotta eteenpäin on hirveän pitkä aika, mutta kolme vuotta taaksepäin oli ihan just. Kyllä sekin päivä vielä koittaa, kun olette maksaneet kaiken. Tsemppiä.

Vierailija
16/36 |
24.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minkä ikäisiä lapsia?

Vierailija
17/36 |
24.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Entä sosiaalinen luotto? Saisitte sen kun käytte töissä.

Itselläkin velkaa ja suurin osa rahasta menee lainojen maksuun.

Aikoinaan ajattelin että maksan laskut kylmästi, en ota tunteita siihen mukaan.

Vierailija
18/36 |
24.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuloja on niin vähän, että velan lyhennyksen pitäisi mennä yksi vähän pienempi summa. Lainojen yhdistely voisi olla ratkaisu.

Vierailija
19/36 |
24.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tiedän tunteen. Se on normaalia ja varmaan kertoo juuri siitä, että sinulla on nyt suurempi luottamus elämään ja tulevaisuuteen. Tai niin, ylipäänsä se ajatus tulevaisuudesta ja sitä kautta huoli siellä pärjäämisestä.

Itselläni oli vähän vastaava tilanne hyväksikäyttävän ihmissuhteen jälkeen. Jotenkin sen tilanteen kestäessä oli niin selviytymismoodissa ja kaikki meni kaikilla rintamilla taloudesta ystävyyssuhteisiin niin rankasti pieleen, että ei voinut päästää yhtään mitään tunteita läpi. Kierteen katkaiseminen ja lankojen käsiin keräileminen oli rankkaa aikaa.

Sitten, kun tuli varmuus että olen päässyt irti siitä pahimmasta ja pieni askel kerrallaan matkannut kohti taloudellista ja henkistä itsenäisyyttä, alkoi 2-3 vuotta kestänyt tapahtumien prosessointi. Ihan vaan aamulla kahvia juodessa jysähti aina yhtäkkiä muistikuvia asioista, joita oli tapahtunut niiden huonojen vuosien aikana. Että tosiaan, en koskaan ilmoittanut entiselle parhaalle kaverilleni että tulenko heidän häihinsä (koska asiasta oli noussut rankka ja pelottava riita hirveän eksäni kanssa). Ja että en koskaan palauttanut sitä porakonetta jonka entinen naapuri minulle lainasi ennen kuin muutin yönselässä pois siitä asunnosta. Se häpeä ja ahdistus oli rankkaa. Otin tavaksi aina "potea" tunteen loppuun asti ja sitten aina yritin selvittää jokaisen näistä jutuista yksi kerrallaan ottamalla yhteyttä siihen ihmiseen johon se liittyi, tai muuten vain yrittämällä ymmärtää että missä tilanteessa olin silloin kun toimin niin.

Noin kolmen vuoden päästä se kuitenkin loppui. Kaikki tuli käsiteltyä ja yhteydet vanhoihin ystäviin pääasiassa palautettua. Päivä alkoi paistaa kunnolla. Suosittelen, että annat myös aikaa niille tunteille. Toki on järkevää varmasti tähdätä siihen, että tulonne paranisivat, mutta samaan aikaan olen sitä mieltä, että ei kannata yrittää tehdä kerralla valtavan isoja muutoksia siihen miten elätte. Pienin askelin kohti heikoilta jäiltä kohti kestävää maata. Yhtenä päivänä pääsette perille, ja se on tärkeintä.

Vierailija
20/36 |
24.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oletko kuullut lumipalloefektistä? Maksa laina kerrallaan pois niin että pienin ensin, sitten käytät sen pienen osuuden toiseksi pienemmän osuuden lisäksi jne. Googlaamalla loan snowball effect löytyy vaikka youtubevideoita aiheesta.