Lue keskustelun säännöt.
Voisitteko hyväksyä tällaista? Puhumaton mies
24.05.2019 |
Olenko kohtuuton, kun en halua hyväksyä tällaista parisuhteessani:
Mies on usein puhumaton oman työstressinsä vuoksi. Ei siis ole suuttunut minulle eikä varsinaisesti pidä minulle mitään mykkäkoulua, mutta jos hänellä on ollut huono päivä töissä, niin ei puhu minulle koko iltana eikä seuraavanakaan päivänä. Vastaa kyllä kysymyksiini yksisanaisesti mutta ei itse oma-aloitteisesti sano sanaakaan. Ei edes tervehdi. Jos kysyn, että oletko minulle vihainen niin sanoo ei, oli vain huono päivä. Tämä kuitenkin tekee meille kotiin aika ankean tunnelman kun yksi perheestä ei puhu pariin päivään jos hänellä itsellään on ollut töissä huono päivä.
Olen sanonut hänelle asiasta monta kertaa mutta mikään ei muutu eli tuollainen hän sitten on enkä voi asialle mitään. Olen miettinyt jopa eroa tämän vuoksi, mutta lapset jne.. Voisitteko te muut hyväksyä tällaista parisuhteessa?
Kommentit (37)
Eikö enää saa edes olla hiljaa jos haöuaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin hyväksyä. Jos se on hänen tapansa käsitellä stressaavia asioita eikä puhuminen tai muu hänelle toimi, en yrittäisi muuttaa häntä.
Et ole kohtuuton. Olette vaan erilaiset. Sääli, ettei tuo tullut esille aiemmin.
Molempien pitäisi tulla vähän vastaan.
Keskenkasvuisen käytöstä. Mitä se perhettään rankaisee jos töissä on kurjaa.
Vierailija kirjoitti:
Voisin hyväksyä. Jos se on hänen tapansa käsitellä stressaavia asioita eikä puhuminen tai muu hänelle toimi, en yrittäisi muuttaa häntä.
Entä sitten, jos tuota tapahtuu usein ja se aiheuttaa muulle perheelle stressiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillon kun mä olin teinaari niin ei puhuttu ongelmista ja ei olllut nettiä. 10 vuodessa on tapahtunut niin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin hyväksyä mutta en kyllä haluaisi elää sellaisen kanssa. Raskasta on muulle perheelle jos kaikki pyörii väkisinkin tämän yhden henkilön mielenliikkeiden mukaan.
En hyväksyisi, elämässä tulee väkisinkin kaikkia kurjia juttuja eteen, niin täysin typerää lisätä kurjuutta joutavalla mököttämisellä. Työasiat mökötetään siellä töissä. Jos ei onnistu, niin työhön tai päähän haettava muutosta. Tietysti, jos joku kertaluontoinen katastrofi on sattunut, niin hetken saa murehtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin kovan stressin syihin pitää puuttua siellä töissä, muuten kaikki kärsii: työ, perhe, mies itse.
Stressin purkukeinoksi miehen pitää saada jotain muuta, vaikka sitten asiantuntija-apua. Miehen pitää hyväksyä uudet stressinhallintakeinot tai muu apu, jo siksikin, että parisuhteessa ja perheessä ei voi jatkuvasti käyttäytyä noin. Tuo ei ole pelkästään hänen oma asiansa.
Mies on omasta mielestään hyvässä työpaikassa, jossa haluaa olla, mutta sanoo että siellä on välillä huonoja päiviä. On kunnianhimoinen niin ottaa pienetkin ongelmat suurina. Tai huonon päivän hänelle voi siis aiheuttaa joku joka olisi muiden mielestä pikkuasia. Sanoo ettei mökötä vaan on niin pask'a olo ettei halua puhua mitään.
Eroaisitteko te tämän asian vuoksi? Ongelma ei tullut ilmi ensimmäisinä vuosina vaan vasta nyt kun on edennyt vaativampaan työhön.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies on omasta mielestään hyvässä työpaikassa, jossa haluaa olla, mutta sanoo että siellä on välillä huonoja päiviä. On kunnianhimoinen niin ottaa pienetkin ongelmat suurina. Tai huonon päivän hänelle voi siis aiheuttaa joku joka olisi muiden mielestä pikkuasia. Sanoo ettei mökötä vaan on niin pask'a olo ettei halua puhua mitään.
Eroaisitteko te tämän asian vuoksi? Ongelma ei tullut ilmi ensimmäisinä vuosina vaan vasta nyt kun on edennyt vaativampaan työhön.
Ap
Älä nyt hulluja odota, tämä on arkea 80% kodeissa, joissa muu kuin duunarimies. Duunarimiehet puhuu sitten vaan nyrkein.
Jos ois mun mies, sanoisin: Jos mökötys ei riitä, niin tervemenoo siitä!!!!
No ei, mutta kyllä tekisin selväksi että ei tarvitse muiden ilmapiiriä tulla pilaamaan moneksi päiväksi. Ei sinun tarvitse tommosta kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vanhemmat oli tuollaisia ja kyllä se jätti muhun jäljen. Luulin että he olivat vihaisia minulle ja eivät jaksa katsella ja kuunnella minua työpäivän jälkeen. En syytä vanhempiani, ovat 60-luvun kasvatteja ja heille opetettiin että ikävät asiat pitää vaieta. Luultavasti yrittivät peitellä stressinsä minulta mutta eihän se onnistunut.
Vierailija kirjoitti:
Noin kovan stressin syihin pitää puuttua siellä töissä, muuten kaikki kärsii: työ, perhe, mies itse.
Stressin purkukeinoksi miehen pitää saada jotain muuta, vaikka sitten asiantuntija-apua. Miehen pitää hyväksyä uudet stressinhallintakeinot tai muu apu, jo siksikin, että parisuhteessa ja perheessä ei voi jatkuvasti käyttäytyä noin. Tuo ei ole pelkästään hänen oma asiansa.
Ei ne syyt ole isoja vaan esim. jonain päivänä pettäneet aikataulut ja siitä johtuva kiire ja myöhästyminen jostain palaverista. Tms. Ei tuollaisiin syihin kai voi puuttua töissä, koska kaikissa töissä on tuollaista välillä. Ap
Eletään jo vuotta 2019 ja naiset eivät vieläkään tajua, miten erilaisia naiset ja miehet ovat mitä tulee puhumiseen.
Miehen kannattaisi vaihtaa duunia, jos kuuppa ei kestä.
Sitten kannattaa muistaa se, että nelikymppiset ovat ylipäätään kaikkein tyytymättömimpiä elämäänsä, siinä kieppeillä on raskainta.
Vierailija kirjoitti:
Eletään jo vuotta 2019 ja naiset eivät vieläkään tajua, miten erilaisia naiset ja miehet ovat mitä tulee puhumiseen.
Nyt ei kaivata sitä, että miehen pitäisi lörpötellä sitä ja tätä, mutta ettei mököttämisellään ja mykkyydellään pilaa koko kodin ilmapiiriä.
Paljonko näitä huonoja päiviä miehellä on?
Onko ap:lle tullut mieleen että itse voisi jotain tehdä että mies avautuu.
Erolla uhkailu, ei voi ymmärtää miksi.
Nostan. Sanokaa olenko kohtuuton. Ap