Mieheni on ollut jo 4kk poissa kotoa...
Miehen isä kuoli aiemmin tänä vuonna. Mies vietti entisellä kotipaikkakunnallaan aikaa jo ennen sitä viime syksystä asti, mutta kävi kuitenkin kotona melko säännöllisin väliajoin ja viipyi aina 10 päivästä kahteen viikkoon kerrallaan.
Mies työllistää itse itsensä, eli työ ei sido häntä millekään paikkakunnalle.
Nyt mies on ollut jo 3 kk vanhalla kotipaikkakunnalla käymättä kertaakaan kotona välissä. Hän ei osaa sanoa milloin palaa. Jokainen summittainen ajankohta jonka hän on antanut, on lopulta muuttunut. Viimeksi oli puhetta kesäkuun alusta, mutta kun otin asian pari päivää sitten puheeksi, hän ei taaskaan pysty sanomaan aikaa edes viikon tarkkuudella.
Asun yksin asuntoomme ja huolehdin miehen koirasta. Minä huolehdin myös esim. siitä, että hän maksaa laskunsa ja saa postinsa, sillä hän ei ole kääntänyt niitä tai tilannut e-laskuja. Minun täytyisi kipeästi tehdä erinäisiä asioita asuntoomme liittyen, mutta mies sanoo, että mitään ei tehdä ennen kuin hän palaa.
Hän on niin kaukana, etten ole pystynyt käymään hänen luonaan kuin kerran.
Miehen omien sanojen mukaan hän tyhjentää isänsä asuntoa ja hoitaa hänen asioitaan. Minä en kyllä tiedä yhtäkään tapausta, jossa asioiden hoitamiseen olisi mennyt monta kuukautta. Mies myös viettää aikaa vanhojen kavereidensa kanssa. Hänellä ei ole itsestään riippuvaisia sukulaisia, ja vanhempansa olivat eronneet jo kauan sitten.
Kun olen sanonut miehelle, että koen tilanteen epämukavana, ja että minusta tuntuu että hän laiminlyö minua ja parisuhdettamme, hän sanoo, että ylireagoin.
Minusta tuntuu, etten oikein tiedä arvoani ja asemaani miehen elämässä, enkä tiedä miten puhua hänelle enää. Hyvi vinkkejä otetaan vastaan!
Kommentit (57)
Tuollainen uuvatti ei sinua ansaitse. Laita itse juttu poikki ja käske tulla hakemaan koiransa ja kamansa pois.
Eroa virittelee? Mutta jätti myös koiransa, sitä en tajua. En tarkoita että puoliso on vähempiarvoinen kuin koira vaan että kriisitilanteessa ihminen kaipaa enemmän uskollisen lemmikkinsä seuraa. Ja kriisi teillä on.
Antaa miehen laskujen mennä perintään, jos ei tuon vertaa osaa asioista huolehtia. Mä en tuollaista katselisi kovin kauaa. Mies tietysti tekee omat päätöksensä, mutta ei tuo ihan normaalia käytöstä ole.
Onko hänen kotipaikkansa ulkomailla? Muuten ei voi olla liian pitkä välimatka tavata useammin.
Maksaako mies oman osuutensa vuokrasta vai kaatuuko laskut sinun hoidettavaksi. Kenen asunto on? Vuokra vai oma? Vaikuttaako tilanne miten sinun henkilökohtaiseen talouteen? Antaisin kesän aikaa ja sitten jatkaisin matkaani ellei nyk. Tilanne vaikuta taloudelliseen tilanteeseeni heikentävästi.
Ihmiset reagoivat suruun erilailla. Jos oli kovin läheinen tai etäinen isänsä kanssa voi koittaa pitää kiinni tai löytää vielä yhteyttä isäänsä. Toisaalta ellei omaa asuinpaikkakunnalla sosiaalista elämää voi vanhat kaveritkin tuntua tosi hyvältä jutulta.
Se voi olla linnassa tai tutkintavankeudessa. Pyydäppä ottamaan skype tai facetime kuvapuhelu.
Onko mies pompotellut sua muutenkin teidän suhteessa? En jäisi katsomaan tuollaista menoa paria viikkoa pidempään.
Pahasti haiskahtaa, että rakentaa omaa elämää. Voi olla jopa uusi suhde. Hakee koiran ja kamat kun on kaikki valmiina.
Kyllähän tuo siltä kuulostaa, että olet aika matalalla miehen prioriteettilistalla. Itse pidän todennäköisenä, että mies suunnittelee juurikin oman elämänsä rakentamista ja sinä et siihen tulevaisuuteen kuulu.
Menet sinne viikonlopuksi koiran kanssa ja katsot mikä meininki. Kun oma vanhempani kuoli, uuvuin täysin ja eristäydyin. Olin poissa kotoa varmaan vuoden, mutta minulla ei toki ollut perheenjäseniä siellä odottamassa.
Ei parisuhteelta vaikuta.
Vaadi keskustelua aiheesta parisuhteenne, onko sitä enää.
Ei aikuisuuteen kuulu tuommoisen katseleminen.
Laske rahasi ja ala sijoittaa toiseen asuntoon.
Normaaliin suhteeseen kuuluu puhuminen, tapaaminen ja ns. aviollinen yhdyselämä, jopa sangen usein. Sullahan ei ilmeisesti viime mainittua ole, mutta miten lienee ukkosi tilanne?
Millainen suhteenne oli ennen tätä? Kuinka paljon olitte yhdessä? Olitteko myös parhaat ystävät? Kuka oli aktiivisempi pitämään huolta toisesta?
Puhutteko päivittäin nyt?
Vie koira piikille ja ota oma asunto, jos vuokrasopimus nimelläsi, laita miehelle viesti, että tavarat on porraspielessä, hae kun ehdit.
Ei ole palaamassa ollenkaan. Luultavasti jo löytäny uuden emännän sieltä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset reagoivat suruun erilailla. Jos oli kovin läheinen tai etäinen isänsä kanssa voi koittaa pitää kiinni tai löytää vielä yhteyttä isäänsä. Toisaalta ellei omaa asuinpaikkakunnalla sosiaalista elämää voi vanhat kaveritkin tuntua tosi hyvältä jutulta.
Tälle on satanut alapeukkua, mutta minä ymmärrän. En itsekään vaan pystynyt palaamaan kotiin ja jatkamaan normaalia elämää. Kaikki oli raiteiltaan. Ja millä voinavaroilla siinä tilanteessa itse priorisoisi parisuhteen hoidon, kun on se, joka tarvitsisi itse hoivaa kumppanilta.
Miehien voi olla vaikea näyttää surua ja kestää sitä tilannetta, ettei itse sillä hetkellä pysty pitämään toisesta huolta vaan on se tarvitsija.
Jos haluat pitää suhteen, voisitko itse yrittää viettää kaikki mahdolliset viikonloput miehen kotona.
Myös vanhat ystävät kokivat minulla arvonnousun, he, jotka olivat tunteneet minut mahdollisimman aikaisesta asti. Liittyi kuoleman mukana tulleeseen identiteettikriisiin.
Ihan ihme kommentteja täällä. Ei, ei ole asiallista jättää laskuja perintään. Ei, ei ole asiallista viedä koiraa piikille.
On asiallista pyytää kääntämään postinsa olinpaikkaansa ja hoitamaan laskut itse ja ilmoittaa ettei hoida niitä enää. On asiallista pyytää hakemaan koira tai viedä se itse miehelle.
Ehkä suhde on huono alunalkaenkin, koska ap on huolissaan vaan siitä, ettei mies huomioi häntä mutta ei miehen mielenterveydestä ja jaksamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Lähtikö ap hakemaan ukon kotiin.
Toivottavasti.
Jos mies vain suree, pitää vetää kiinni elämään takaisin.
Joka tapauksessa tilanne pitää selvittää.
JSS!