Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lihavien lasten vanhemmat, ettekö ymmärrä lapsenne olevan ylipainoinen, vai ettekö välitä?
23.05.2019 |
Miksi annatte lapsenne syödä itsensä ylipainoiseksi? Vanhemmat ovat vastuussa loppupeleissä lapsensa ruokavaliosta ja terveydestä?
Ettekö välitä, vai ettekö itse tajua lapsenne olevan lihava?
Kommentit (52)
Kaverini poika on lievästi ylipainoinen ja kaveri on siitä tottakai tietoinen, mutta ei vaan jaksa tehdä asian eteen oikein mitään, koska se vaatisi lapsen jatkuvaa vahtimista (lapsi käy itse kaapeilla jatkuvasti hakemassa ruokaa, herkkuja ei ole).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiaan voi puuttua, mutta miten onkin eri asia.
Meillä tytär sairastui vakavasti 8-vuotiaana. Rankkojen hoitojen ja lääkityksen vuoksi hän sai runsaasti lisäpainoa. Yritimme mm. kiusaamisen vuoksi kertoa asiasta opettajille ja muille tahoille, mutta se ei auttanut. Tytärtä kiusattiin säälimättömästi paitsi oppilaiden myös joidenkin opettajien taholta. Ns. hyvää tarkoittavat tuntemattomat aikuisetkin kertoivat kaiken maailman neuvojansa, jopa tyttäreni kuullen.
Tytär lopulta parani ja ylimääräinen paino katosi. Hän kuitenkin sairastui vaikeaan syömishäiriöön, jonka kanssa kamppailee edelleen.
Ymmärrän ja välitän. Ymmärrän myös sen mitä sinä et ymmärrä, että ylipaino ei aina aiheudu siitä, että söisi liikaa tai epäterveellisesti. Myös tietyt sairaudet ja lääkkeet aiheuttavat ylipainoa. Omalla lapsellani on sairaus, jonka vuoksi hän on ylipainoinen, vaikka eläisi pelkällä vedellä ja leivällä. Tätä eivät sinunkaltaisesi tietämättömät ihmiset ymmärrä, vaan heti syyllistetään ja haukutaan, kun omaan päähän ei mahdu kuin yksi ajatus kerrallaan. Aikuisena en tällaisesta välitä, koska ymmärrän, että joillakin on rajallinen kyky ajatella, joten ei voi olettaa, että sellainen ihminen osaisi perehtyä asioihin ennen kuin laukoo ajatuksiaan. Mutta lapset eivät tällaista vielä ymmärrä ja ajattelemattomien aikuisten kommentit satuttavat. Lopettakaa siis lasten kiusaaminen ja antakaa perheiden hoitaa ihan itse omat asiansa.
Tottahan tuo tavallaan on, jos lapsi olisi langanlaiha hänestä tehtäisiin lasu. Että niinku ääripäiden kanssahan tässä ollaan tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ylipainoinen lapsi ja kiinnitän kotona huomiota syömiseen, syö kanssani samoja terveellisiä ruokia ja vahdin annoskokoja.
Sitten kun menee joka toinen viikko isälleen, syö mitä sattuu. Kyläilevät paljon isovanhemmilla, missä joka kerta leivotaan yhdessä jotain. Aina on karkkia yms tarjolla. Pizzaa joka vkl isän kanssa. Olen yrittänyt puhua asiasta, ei näytä kiinnostavan...
Päiväkodeissakin tuntuu olevan vähän väliä pannaris, vanukasta yms tarjolla? Mitä hittoa oikeesti...
Lapsella kaksi liikuntaharrastusta, joten 3x viikossa harrastaa hikiliikuntaa. Muuten ulkoillaan ahkerasti.
Joten kyllä, todellakin välitän.
Menee isälleen? Miksi ette kasvata lastanne yhdessä samassa tasapainoisessa kodissa?
No jaa'a, harvoinpa eronneet asuu yhdessä. Pitääpä pyytää isäkin meille asumaan, tosin mitä se auttaa kun hänen mielestä ei yhdessäolon aikanakaan tarvinnut katsoa lapsen syömisiä niin tarkkaan.
Eronneesta perheestä tulevat lapset traumatisoituvat. Sillä voi hyvinkin olla jotain tekemistä syömisongelman ja aineenvaihdunnan kanssa (stressireaktio).
Kyllä, kuten traumatisoituvat kaikki muutkin jollain tavalla elämänsä aikana. Erotilanteesta johtuen yritänkin itse tehdä kaikkeni sen eteen, että lapsesta kasvaa vielä tasapainoinen, terve ihminen.
Ja aivan totta nuo mainitsemasi, siksi onkin erityisen tärkeää, ettei ongelmia ruokita vaan hoidetaan terveellisellä ruokavaliolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottahan tuo tavallaan on, jos lapsi olisi langanlaiha hänestä tehtäisiin lasu. Että niinku ääripäiden kanssahan tässä ollaan tekemisissä.
Myös sairaalloisen lihavasta, kuten laihastakin, lapsesta pitäisi voida tehdä lasu, mutta siinä normaalin ja sairaalloisen välissä on kyllä muitakin tiloja.
Olen huomannut, että oman lapsen ylipainolle ollaan todellakin sokeita.
Ja sille myös mitä "normaali määrä tavallista kotiruokaa ja liikutaan myös" tarkoittaa.
Annoskoot ovat monesti jäätävän isot, käsitys terveellisyydestä mitä sattuu ja liikuntakin on kaikkea muuta kuin sitä oikeasti kuluttavaa.
Meillä päinvastainen ongelma. Poika todella laiha. 9v 24kg/136cm. Liikkuu todella paljon moneen pullukkaan verrattuna. Syö mielestämme ihan hyvin, mutta todellakin pitää kiinnittää huomiota, että ei ole tarjolla niitä kevyempiä vaihtoehtoja. Siinä missä vähän paremmassa lihassa oleva ja vähemmän liikkuva pikkusisko saa välipalaksi vesimelonia ja rypäleitä annetaan pojalle iso kourallinen pähkinää kaveriksi. Siinä missä siskon pienempään mannapuuroannokseen laitetaan maltillinen voisilmä laitetaan veljen puuron sekaan ennen kattilasta lautaselle laittoa loraus öljyä ja iso voisilmä. Pikkusiskolle saatetaan antaa Solero-jäätelö (n.100kcal) ja isoveljelle magnum-puikko (melkein 300kcal).
Jos syöttäisin molemmat lapset samalla tavalla näkyisi se pian varmasti joko niin, että isompi olisi vain luuta ja nahkaa tai pienemmällä alkaisi vararengas kasvaa.
Ihminen on sitä mitä ja miten paljon syö. Oli sitten lapsi tai aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos teidän "välittävien" aikuisten, jotka tungette nokkanne toisten asioihin, moni lapsi sairastuu syömishäiriöön. Jättäkää siis ne "hyvää tarkoittavat" kommenttinne sanomatta, jos ette tiedä perheen kokonaistilannetta. Erityisesti jättäkää kommentoimatta ventovieraiden ihmisten tekemisiä ja olemisia. Kuten ap kirjoitti, on vanhempien vastuulla huolehtia lapsista. Siihen ei tarvita ulkopuolisia kuin poikkeustilanteissa. Silloinkin puuttuminen on sosiaaliviranomaisten, ei satunnaisten mammojen tehtävä.
Vierailija kirjoitti:
Kotona lapsi syö sen minkä minä hänelle lautaselle laitan. Yksi annos/ateria. Lomilla hänellä alkaa tulla paino alas eikä valita nälkää. Koulussa annetaan mättää ihan loputtoman paljon ilman rajoituksia. Lapsi on saanut useamman kerran ahmia kunnes oksentaa ja sitten minut soitetaan hakemaan ”oksennustaudissa” olevaa lasta. Olen yrittänyt puhua koulun henkilökunnan ja keittiön henkilökunnan kanssa mutta homma vaan jatkuu
Oletko miettinyt miksi lapsesi ahmii, kun saa syödä vapaasti? Miksei lapsesi ole oppinut itse lopettamaan kylläisyyden tunteeseen?
Hoikkuuden salaisuus on oman kylläisyyden tunnistaminen ja sen mukaan syöminen ilman rajoituksia. Olet selvästi sotkenut lapsen luonnolliset kylläisyyssignaalit rajoittamalla lapsen syömisiä. Itsenäistymisen myötä (kun ei ole äitiä vahtimassa) lapsesi tulee lihoamaan, ellei hän saa apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että oman lapsen ylipainolle ollaan todellakin sokeita.
Ja sille myös mitä "normaali määrä tavallista kotiruokaa ja liikutaan myös" tarkoittaa.
Annoskoot ovat monesti jäätävän isot, käsitys terveellisyydestä mitä sattuu ja liikuntakin on kaikkea muuta kuin sitä oikeasti kuluttavaa.
Meillä päinvastainen ongelma. Poika todella laiha. 9v 24kg/136cm. Liikkuu todella paljon moneen pullukkaan verrattuna. Syö mielestämme ihan hyvin, mutta todellakin pitää kiinnittää huomiota, että ei ole tarjolla niitä kevyempiä vaihtoehtoja. Siinä missä vähän paremmassa lihassa oleva ja vähemmän liikkuva pikkusisko saa välipalaksi vesimelonia ja rypäleitä annetaan pojalle iso kourallinen pähkinää kaveriksi. Siinä missä siskon pienempään mannapuuroannokseen laitetaan maltillinen voisilmä laitetaan veljen puuron sekaan ennen kattilasta lautaselle laittoa loraus öljyä ja iso voisilmä. Pikkusiskolle saatetaan antaa Solero-jäätelö (n.100kcal) ja isoveljelle magnum-puikko (melkein 300kcal).
Jos syöttäisin molemmat lapset samalla tavalla näkyisi se pian varmasti joko niin, että isompi olisi vain luuta ja nahkaa tai pienemmällä alkaisi vararengas kasvaa.
Ihminen on sitä mitä ja miten paljon syö. Oli sitten lapsi tai aikuinen.
Paremmassa lihassa oleva? Toivottavasti et puhu lapsellesi tuolla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että oman lapsen ylipainolle ollaan todellakin sokeita.
Ja sille myös mitä "normaali määrä tavallista kotiruokaa ja liikutaan myös" tarkoittaa.
Annoskoot ovat monesti jäätävän isot, käsitys terveellisyydestä mitä sattuu ja liikuntakin on kaikkea muuta kuin sitä oikeasti kuluttavaa.
Meillä päinvastainen ongelma. Poika todella laiha. 9v 24kg/136cm. Liikkuu todella paljon moneen pullukkaan verrattuna. Syö mielestämme ihan hyvin, mutta todellakin pitää kiinnittää huomiota, että ei ole tarjolla niitä kevyempiä vaihtoehtoja. Siinä missä vähän paremmassa lihassa oleva ja vähemmän liikkuva pikkusisko saa välipalaksi vesimelonia ja rypäleitä annetaan pojalle iso kourallinen pähkinää kaveriksi. Siinä missä siskon pienempään mannapuuroannokseen laitetaan maltillinen voisilmä laitetaan veljen puuron sekaan ennen kattilasta lautaselle laittoa loraus öljyä ja iso voisilmä. Pikkusiskolle saatetaan antaa Solero-jäätelö (n.100kcal) ja isoveljelle magnum-puikko (melkein 300kcal).
Jos syöttäisin molemmat lapset samalla tavalla näkyisi se pian varmasti joko niin, että isompi olisi vain luuta ja nahkaa tai pienemmällä alkaisi vararengas kasvaa.
Ihminen on sitä mitä ja miten paljon syö. Oli sitten lapsi tai aikuinen.
Ylipäätään se mitä tarkoittaa kenellekin "tavallinen kotiruoka", on aika laaja käsite. Onko se päivästä toiseen makaronilaatikkoa ja maitoa, välipalana sokerijugurttia, leipää yms, vai oikeesti monipuolista, kasviksia sisältävää ruokaa?
Siinä jo yks iso tekijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä tulevaisuudessa ravintoasiatkin voidaan automatisoida. Robotti vain kertoo juuri kuinka paljon lapsen tulee syödä että on optimaalinen määrä. Sitten ei tarvitse väitellä surkeiden vanhempien kanssa että kenen vika, ja onko annettu liikaa ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotona lapsi syö sen minkä minä hänelle lautaselle laitan. Yksi annos/ateria. Lomilla hänellä alkaa tulla paino alas eikä valita nälkää. Koulussa annetaan mättää ihan loputtoman paljon ilman rajoituksia. Lapsi on saanut useamman kerran ahmia kunnes oksentaa ja sitten minut soitetaan hakemaan ”oksennustaudissa” olevaa lasta. Olen yrittänyt puhua koulun henkilökunnan ja keittiön henkilökunnan kanssa mutta homma vaan jatkuu
Yritäpä puhua sen lapsen kanssa ja selvitää, mikä tuossa käytöksessä on taustalla. Ei nimittäin ole missään mielessä normaalia lapselle tuollainen. Ymmärrän hyvin, että kouluruokailussa, jossa lapset saavat vapaasti ottaa ruokaa ja jossa meno on usein melkoista ja lapsia useita kymmeniä tai satoja samassa tilassa, kukaan ei pysty, eikä kenenkään voi olettaa vahtivan yksittäisen lapsen syömismääriä, vaikka sinusta tuntuisikin, että jonkun pitäisi juuri sinun lapsesi tekemisiä seurata. Jos ei lapsi osaa itse selittää sinulle käytöstään, kannattaa harkita, että käytte yhdessä psykologin luona jutustelemassa ja selvittelette tuon oksentamiseen asti ahmimisen taustalla olevia tekijöitä, joita sitten lähdette ratkomaan.
Lapsella on diagnoosit kyllä kunnossa ja koulussa hänellä on oma avustaja. Silti häntä ei auteta ruokailuasiassa. Hymistellään vain että on niin hienoa niin hienoa kun on hyvä ruokahalu. Minua raivostuttaa koska ei ole hienoa että lapselle kertyy huomattava ylipaino koska häntä ei auteta annostelussa. Ei ole auttanut myöskään että kouluterveydenhoitajan kautta annettiin koululle palautetta että lasta ei saa antaa ahmia.
Kouluruokailun yksi tavoite on opettaa lapsia ITSE arvioimaan nälkäänsä ja ottamaan ruokaa sen mukaan. Todellakaan opettajat tai avustajat eivät voi sitä lapsen nälkää tietää. Lapsesi ei selvästikään saa riittävästi ruokaa kotona, joten joutuu ahmimaan koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotona lapsi syö sen minkä minä hänelle lautaselle laitan. Yksi annos/ateria. Lomilla hänellä alkaa tulla paino alas eikä valita nälkää. Koulussa annetaan mättää ihan loputtoman paljon ilman rajoituksia. Lapsi on saanut useamman kerran ahmia kunnes oksentaa ja sitten minut soitetaan hakemaan ”oksennustaudissa” olevaa lasta. Olen yrittänyt puhua koulun henkilökunnan ja keittiön henkilökunnan kanssa mutta homma vaan jatkuu
Yritäpä puhua sen lapsen kanssa ja selvitää, mikä tuossa käytöksessä on taustalla. Ei nimittäin ole missään mielessä normaalia lapselle tuollainen. Ymmärrän hyvin, että kouluruokailussa, jossa lapset saavat vapaasti ottaa ruokaa ja jossa meno on usein melkoista ja lapsia useita kymmeniä tai satoja samassa tilassa, kukaan ei pysty, eikä kenenkään voi olettaa vahtivan yksittäisen lapsen syömismääriä, vaikka sinusta tuntuisikin, että jonkun pitäisi juuri sinun lapsesi tekemisiä seurata. Jos ei lapsi osaa itse selittää sinulle käytöstään, kannattaa harkita, että käytte yhdessä psykologin luona jutustelemassa ja selvittelette tuon oksentamiseen asti ahmimisen taustalla olevia tekijöitä, joita sitten lähdette ratkomaan.
Lapsella on NÄLKÄ, kun ei saa kotona syödä tarvitsemaansa määrää. Tuo loma-aikoina laihtuminen kertoo jo lapsen aliravitsemuksesta, normaalipainoisen lapsen painon ei kuulu mennä alaspäin.
Tässä ei tarvita mitään psykologia, paitsi ehkä päästään sairaalle äidille.
Kuopukseni, pian koulutiellä, asuu isänsä kanssa. Paino oli -1 käyrällä vielä silloin, kun asuin minäkin kotona. Sitten muutin pois- ja paino alkoi nousemaan. Viimeisin neuvola oli juuri, ja paino +1. Kilosta kiinni, ettei ollut ylipainoinen. Miten tähän puutut, kun isä on vastuussa lähes kaikista ruokailuista? Mättää liian isoja annoksia, tähän olen puuttunut, mutta eipä tuo näytä muistavan ettei 6-vuotiaan tarvitse syödä kokonaista nuudelipakettia lisukkeineen kerrallaan. Ruoka on muutenkin ei-niin-terveellistä valmis/puolivalmisruokaa., vihanneksien virkaa toimittaa kurkku. Joo-o.
Koulussa ei tosiaankaan tunnuta puuttuvan lasten syömisiin! Poikani käy sairaalakoulua ja siellä ei kukaan puutu, vaikka hakisi viisi (!) kertaa lisää mieliruokaa. Viimeksi kun oli lihapullia, oli syönyt niitä 20 kappaletta. Ja nyt ei puhuta mistään urheilevasta yläasteelaisesta...
Lapseni ei ole lihava vaan kehopositiivinen!
Yleensä lihavien lasten vanhemmatkin ovat lihavia,tuskin nuo mitään huomaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Ensin toki kannattaa aloittaa siitä, ettei sinne kotiin osteta mitään turhaa "pahan päivän varalle" tai "vierasvaraksi", syödään ravitsevaa ruokaa riittävästi ruoka-aikoina ja opetetaan lapselle, ettei ruoka-aikojen välillä napostella, vaan jos on nälkä, pyydetään vanhemmilta jotain kunnollista syötävää.
Hah, luuletko että tuo muka toimii :)
Minulla ei ole lihavaa lasta, mutta olen itse ollut lihava lapsi. Kyllä sitä vain pystyy ravitsevaa ruokaa ruoka-aikoina vetämään yli tarpeensa! Olet väärässä, jos kuvittelet, että lihavuus aina johtuisi napostelusta ja ns. herkuista. Minulle on aina maistunut ihan tavallinen kotiruoka erinomaisesti.
Ja että pyydetään vanhemmilta jos on nälkä, mitä järkeä siinä on? Jos vanhemmat aina pyydettäessa antavat ruokaa niin ei läskeistä ikinä pääse. Ja muutenkin, jos kahdeksanvuotiaana osasin sen voileivän tehdä jo itse, miksi minun olisi pitänyt vaivata vanhempiani se tekemään?
Alue: Aihe vapaa
Olen tästä juuri pitänyt tiukan keskustelun isän kanssa ja pyytänyt, että puhuu myös isovanhemmille. Ilmeisesti ei niin vahvasti mennyt perille, niin otan puheeksi uudestaan. Ja juuri niin kauan kuin tarvitsee. Ja jos ei mene perille, niin hankin jonkun pätevämmän tahon opastamaan.