Lihavien lasten vanhemmat, ettekö ymmärrä lapsenne olevan ylipainoinen, vai ettekö välitä?

Vierailija kirjoitti:

Yleensä lihavien lasten vanhemmatkin ovat lihavia,tuskin nuo mitään huomaakaan.

Näinhän se usein on, mutta eiköhän he huomaa. Monesti vaan ongelmana se, että pitäisi omiakin tottumuksia muokata eikä se ole kivaa.

Lapsen syömisten rajoittaminen vie helposti ojasta allikkoon. Itse olen hoikkuutta ihannoivien urheiluhullujen lapsi ja etenkin äitini oli jatkuvalla laihdutuskuurilla. Noin 10-vuotiaana jouduin minäkin isäni käskystä laihdutuskuurille. En tiedä silloisia mittojani, mutta en voi uskoa että olisin ollut mitenkään haitallisesti lihava, koska leikin ja liikuin paljon ulkona, juoksin, hiihdin, uin, pyöräilin päivittäin eikä minulla ollut mitään ongelmaa jaksaa vaikkapa juosta. 

Kasvuiässä pakotettu syömisen rajoittaminen vaikutti loppuiäkseni kahdella tavalla: en ikinä ole ollut tyytyväinen kehooni, olin kuinka hoikka tahansa. Toisekseen nälkä jätti jonkinlaisen psykologisen turvattomuuden jäljen jonka yksi vaikutus on se, että olisin valmis ahmimaan ruokaa mihin tahansa negatiiviseen tunteeseen ja olenkin lihonut (ja laihduttanut) lähes 40-vuotisen elämäni aikana varmaan ainakin sata kiloa. Tälläkin hetkellä olen laihdutuskuurilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin toki kannattaa aloittaa siitä, ettei sinne kotiin osteta mitään turhaa "pahan päivän varalle" tai "vierasvaraksi", syödään ravitsevaa ruokaa riittävästi ruoka-aikoina ja opetetaan lapselle, ettei ruoka-aikojen välillä napostella, vaan jos on nälkä, pyydetään vanhemmilta jotain kunnollista syötävää.

Hah, luuletko että tuo muka toimii :)

Minulla ei ole lihavaa lasta, mutta olen itse ollut lihava lapsi. Kyllä sitä vain pystyy ravitsevaa ruokaa ruoka-aikoina vetämään yli tarpeensa! Olet väärässä, jos kuvittelet, että lihavuus aina johtuisi napostelusta ja ns. herkuista. Minulle on aina maistunut ihan tavallinen kotiruoka erinomaisesti.

Ja että pyydetään vanhemmilta jos on nälkä, mitä järkeä siinä on? Jos vanhemmat aina pyydettäessa antavat ruokaa niin ei läskeistä ikinä pääse. Ja muutenkin, jos kahdeksanvuotiaana osasin sen voileivän tehdä jo itse, miksi minun olisi pitänyt vaivata vanhempiani se tekemään?

Lapset syö huvikseen koko ajan,harvoin siinä oikeaa tarvetta on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin toki kannattaa aloittaa siitä, ettei sinne kotiin osteta mitään turhaa "pahan päivän varalle" tai "vierasvaraksi", syödään ravitsevaa ruokaa riittävästi ruoka-aikoina ja opetetaan lapselle, ettei ruoka-aikojen välillä napostella, vaan jos on nälkä, pyydetään vanhemmilta jotain kunnollista syötävää.

Hah, luuletko että tuo muka toimii :)

Minulla ei ole lihavaa lasta, mutta olen itse ollut lihava lapsi. Kyllä sitä vain pystyy ravitsevaa ruokaa ruoka-aikoina vetämään yli tarpeensa! Olet väärässä, jos kuvittelet, että lihavuus aina johtuisi napostelusta ja ns. herkuista. Minulle on aina maistunut ihan tavallinen kotiruoka erinomaisesti.

Ja että pyydetään vanhemmilta jos on nälkä, mitä järkeä siinä on? Jos vanhemmat aina pyydettäessa antavat ruokaa niin ei läskeistä ikinä pääse. Ja muutenkin, jos kahdeksanvuotiaana osasin sen voileivän tehdä jo itse, miksi minun olisi pitänyt vaivata vanhempiani se tekemään?

SIksi, että jos sitä ruokaa pyydetään vanhemmilta, ne vanhemmat rajoittavat sitä määrää. Eli tekevät sen yhden leivän, eivätkä läjää leipiä jatkuvalla syötöllä. Ja antavat sopivan kokoisen annosken, eivätkä lapa ruokaa kolmea lautasellista. SInun kohdallasi ongelma on nimenomaan ollut se, että sinulle on liian pienenä jätetty kokonaisvastuu syömisesi määrästä ja laadusta ja metsään on menty. Eli jos vanhempasi olisivat ottaneet vastuuta, et olisi ylensyönyt etkä oillut lihava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin toki kannattaa aloittaa siitä, ettei sinne kotiin osteta mitään turhaa "pahan päivän varalle" tai "vierasvaraksi", syödään ravitsevaa ruokaa riittävästi ruoka-aikoina ja opetetaan lapselle, ettei ruoka-aikojen välillä napostella, vaan jos on nälkä, pyydetään vanhemmilta jotain kunnollista syötävää.

Hah, luuletko että tuo muka toimii :)

Minulla ei ole lihavaa lasta, mutta olen itse ollut lihava lapsi. Kyllä sitä vain pystyy ravitsevaa ruokaa ruoka-aikoina vetämään yli tarpeensa! Olet väärässä, jos kuvittelet, että lihavuus aina johtuisi napostelusta ja ns. herkuista. Minulle on aina maistunut ihan tavallinen kotiruoka erinomaisesti.

Ja että pyydetään vanhemmilta jos on nälkä, mitä järkeä siinä on? Jos vanhemmat aina pyydettäessa antavat ruokaa niin ei läskeistä ikinä pääse. Ja muutenkin, jos kahdeksanvuotiaana osasin sen voileivän tehdä jo itse, miksi minun olisi pitänyt vaivata vanhempiani se tekemään?

Lapset syö huvikseen koko ajan,harvoin siinä oikeaa tarvetta on.

Nykyään melkein kaikki syö huvikseen koko ajan. Nuoret naisetkin saatu uskomaan, että 2 - 3 tunnin välein pitää syödä, muuten aineenvaihdunta tyssää.

Lapsuudessani 60- ja 70-luvulla oli toisin: syötiin kun oli ruoka-aika. Mutta ei se estänyt minua olemasta lihava. Kaikki nykyiset napostelijat muuten eivät ole lihavia edes.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin toki kannattaa aloittaa siitä, ettei sinne kotiin osteta mitään turhaa "pahan päivän varalle" tai "vierasvaraksi", syödään ravitsevaa ruokaa riittävästi ruoka-aikoina ja opetetaan lapselle, ettei ruoka-aikojen välillä napostella, vaan jos on nälkä, pyydetään vanhemmilta jotain kunnollista syötävää.

Hah, luuletko että tuo muka toimii :)

Minulla ei ole lihavaa lasta, mutta olen itse ollut lihava lapsi. Kyllä sitä vain pystyy ravitsevaa ruokaa ruoka-aikoina vetämään yli tarpeensa! Olet väärässä, jos kuvittelet, että lihavuus aina johtuisi napostelusta ja ns. herkuista. Minulle on aina maistunut ihan tavallinen kotiruoka erinomaisesti.

Ja että pyydetään vanhemmilta jos on nälkä, mitä järkeä siinä on? Jos vanhemmat aina pyydettäessa antavat ruokaa niin ei läskeistä ikinä pääse. Ja muutenkin, jos kahdeksanvuotiaana osasin sen voileivän tehdä jo itse, miksi minun olisi pitänyt vaivata vanhempiani se tekemään?

SIksi, että jos sitä ruokaa pyydetään vanhemmilta, ne vanhemmat rajoittavat sitä määrää. Eli tekevät sen yhden leivän, eivätkä läjää leipiä jatkuvalla syötöllä. Ja antavat sopivan kokoisen annosken, eivätkä lapa ruokaa kolmea lautasellista. SInun kohdallasi ongelma on nimenomaan ollut se, että sinulle on liian pienenä jätetty kokonaisvastuu syömisesi määrästä ja laadusta ja metsään on menty. Eli jos vanhempasi olisivat ottaneet vastuuta, et olisi ylensyönyt etkä oillut lihava.

Kokonaisvastuun ottaminen aloitettiin sillä, että imetettiin tasan neljän tunnin välein. Se tosiaan kuului katsoa kellosta silloin. Opin syömään ähkyyn asti silloin kun ruokaa on tarjolla.

Jos syömisiäni olisi rajoitettu, olisin häipynyt kotoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin toki kannattaa aloittaa siitä, ettei sinne kotiin osteta mitään turhaa "pahan päivän varalle" tai "vierasvaraksi", syödään ravitsevaa ruokaa riittävästi ruoka-aikoina ja opetetaan lapselle, ettei ruoka-aikojen välillä napostella, vaan jos on nälkä, pyydetään vanhemmilta jotain kunnollista syötävää.

Hah, luuletko että tuo muka toimii :)

Minulla ei ole lihavaa lasta, mutta olen itse ollut lihava lapsi. Kyllä sitä vain pystyy ravitsevaa ruokaa ruoka-aikoina vetämään yli tarpeensa! Olet väärässä, jos kuvittelet, että lihavuus aina johtuisi napostelusta ja ns. herkuista. Minulle on aina maistunut ihan tavallinen kotiruoka erinomaisesti.

Ja että pyydetään vanhemmilta jos on nälkä, mitä järkeä siinä on? Jos vanhemmat aina pyydettäessa antavat ruokaa niin ei läskeistä ikinä pääse. Ja muutenkin, jos kahdeksanvuotiaana osasin sen voileivän tehdä jo itse, miksi minun olisi pitänyt vaivata vanhempiani se tekemään?

Lapset syö huvikseen koko ajan,harvoin siinä oikeaa tarvetta on.

Nykyään melkein kaikki syö huvikseen koko ajan. Nuoret naisetkin saatu uskomaan, että 2 - 3 tunnin välein pitää syödä, muuten aineenvaihdunta tyssää.

Lapsuudessani 60- ja 70-luvulla oli toisin: syötiin kun oli ruoka-aika. Mutta ei se estänyt minua olemasta lihava. Kaikki nykyiset napostelijat muuten eivät ole lihavia edes.

Niin,syömistä ei ole pakko jakaa pieniin osiin.Hiilihydraatteja ja proteiinia pystyy hyödyntämään suurinakin kerta-annoksina ilman haittoja.Hiilihydraatteja kuulemma 500g kerta-annoksena ilman että varastoituu rasvakerrokseen suoraan ja proteiinikin tutkimusten mukaan imeytyy suurena kerta-annoksena vaikka toisin on luultu.

Mulla oli vanhemmat jotka joi paljon. Sallivat alkoholin mullekin teini-iästä alkaen ja myös ostivat mulle sitä, luultavasti sen vuoksi että pääsevät rauhassa jatkamaan omaa juomistaan. Olisko tällainen syy osalla? Että pääsevät jatkamaan omaa syömistään, siis toteuttamaan riippuvuuttaan.

Vierailija kirjoitti:

Kuopukseni, pian koulutiellä, asuu isänsä kanssa. Paino oli -1 käyrällä vielä silloin, kun asuin minäkin kotona. Sitten muutin pois- ja paino alkoi nousemaan. Viimeisin neuvola oli juuri, ja paino +1. Kilosta kiinni, ettei ollut ylipainoinen. Miten tähän puutut, kun isä on vastuussa lähes kaikista ruokailuista? Mättää liian isoja annoksia, tähän olen puuttunut, mutta eipä tuo näytä muistavan ettei 6-vuotiaan tarvitse syödä kokonaista nuudelipakettia lisukkeineen kerrallaan. Ruoka on muutenkin ei-niin-terveellistä valmis/puolivalmisruokaa., vihanneksien virkaa toimittaa kurkku. Joo-o.

Kilosta kiinni? Entäpä jos lapsi olisikin yhden kilon "ylipainoinen"? Mitä sitten? Epäterveelliset ruuat toki asia erikseen, mutta kasvavan lapsen yhteen ylipainokiloon ei todellakaan ole mitään tarvetta puuttua. Puuttuminen luultavasti aiheuttaisi enemmän haittaa kuin hyötyä. Kunhan huolehtii, että lapsi saa terveellistä ruokaa ja liikkuu, ei painotaulukoilla ole oikeasti juuri mitään väliä. Ainakin on syytä varoa lapsen kuullen puhumasta niistä yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Voi kuules minun lapsen tapauksessa ainut tapa jolla lapsen saa hiljenemään on antaa sille nami pala,,, jos tietäisit tätä arkea et ihmettelisi! Kovasti on yritetty mutta jackyt yms pitää olla aina valmiina varmuudenvuoksi. Näin minutkin kasvatettiin joten ehkä jotain perinnöllistä...

Se että sinut kasvatettiin huonosti ja että sinä kasvatat lastasi huonosti, ei tarkoita ettei parempia tapoja olisi. Sinun osaamisesi yksinkertaisesti loppuu kesken, ja käytät helppoa, mutta vahingollista keinoa. Yhteys perheneuvolaan ja apua sieltä arjessa pärjäämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että oman lapsen ylipainolle ollaan todellakin sokeita.

Ja sille myös mitä "normaali määrä tavallista kotiruokaa ja liikutaan myös" tarkoittaa.

Annoskoot ovat monesti jäätävän isot, käsitys terveellisyydestä mitä sattuu ja liikuntakin on kaikkea muuta kuin sitä oikeasti kuluttavaa.

Meillä päinvastainen ongelma. Poika todella laiha. 9v 24kg/136cm. Liikkuu todella paljon moneen pullukkaan verrattuna. Syö mielestämme ihan hyvin, mutta todellakin pitää kiinnittää huomiota, että ei ole tarjolla niitä kevyempiä vaihtoehtoja. Siinä missä vähän paremmassa lihassa oleva ja vähemmän liikkuva pikkusisko saa välipalaksi vesimelonia ja rypäleitä annetaan pojalle iso kourallinen pähkinää kaveriksi. Siinä missä siskon  pienempään mannapuuroannokseen laitetaan maltillinen voisilmä laitetaan veljen puuron sekaan ennen kattilasta lautaselle laittoa loraus öljyä ja iso voisilmä. Pikkusiskolle saatetaan antaa Solero-jäätelö (n.100kcal) ja isoveljelle magnum-puikko (melkein 300kcal).

Jos syöttäisin molemmat lapset samalla tavalla näkyisi se pian varmasti joko niin, että isompi olisi vain luuta ja nahkaa tai pienemmällä alkaisi vararengas kasvaa.

Ihminen on sitä mitä ja miten paljon syö. Oli sitten lapsi tai aikuinen.

Paremmassa lihassa oleva? Toivottavasti et puhu lapsellesi tuolla tavalla.

No en tietenkään. Samalla lailla kun en puhu negatiivisesti siitäkään, että veljensä puolestaan on luikku kuin mikä tai siitäkään, että en ole enää itse nuoruusvuosieni mitoissa (olin todella hoikka - nyt normaalipainoinen ja monien mielestä hoikka vieläkin) . On tietoisesti pyritty siihen, että aina kun mahdollista (perheen isä vuorotöissä) syödään yhdessä aamulla, päivällä ja illalla. Koko perhe syö. Opetettu pienestä pitäen, että kyllä oma maha tietää ja sitä pitää kuulostella. Vaikka kuinka olisi ehtinyt tulla nälkä pitäisi malttaa olla hotkimatta ja nauttia ruuasta. Lapset tykkäävät auttaa ruuanlaitossa. Aina saa ottaa lisää ja kaikkea ei ole pakko syödä.

Olen itse nähnyt hyvin läheltä näitä lapsia, jotka yökylässä vieraassa paikassa iltaa vasten valittavat jatkuvaa nälkää (onko aito nälkä vai koti-ikävää, epävarmuutta, tapa käsitellä tunteita, pelkkä tottumus tmv?) ja syövät syömisen ilosta. Voiko jollain olla oikeasti semmoinen nälkä ihan koko ajan? Ja moni lapseni isokokoinen kaveri on suureksi ihmetyksekseni syönyt aina lautasen tyhjäksi ja ottavat lisää niin monta kertaa kuin ruokaa riittää. Pitäisi kysyä vanhemmiltaan, että onko ok vai pitäisikö vaikka vaan todeta, että kaksi uunissa tehtyä lämppärileipää riittää kun eräskin lapsen kaveri söi niitä viisi ja sittenkin vielä valitti, että on nälkä. Pieni meillä jaksoi syödä melkein yhden, minä yhden kokonaisen ja pienen jättämät jämät, tämä luikku isoveli söi kaksi. Epäilen välillä olevani todella sokea oman lapseni annoskoolle näiden lasten kanssa. Ehkä tosiasia on, että tuo meidän luikero ei tosiaan syö muiden mielestä mitään ja minun mielestäni ihan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin toki kannattaa aloittaa siitä, ettei sinne kotiin osteta mitään turhaa "pahan päivän varalle" tai "vierasvaraksi", syödään ravitsevaa ruokaa riittävästi ruoka-aikoina ja opetetaan lapselle, ettei ruoka-aikojen välillä napostella, vaan jos on nälkä, pyydetään vanhemmilta jotain kunnollista syötävää.

Hah, luuletko että tuo muka toimii :)

Minulla ei ole lihavaa lasta, mutta olen itse ollut lihava lapsi. Kyllä sitä vain pystyy ravitsevaa ruokaa ruoka-aikoina vetämään yli tarpeensa! Olet väärässä, jos kuvittelet, että lihavuus aina johtuisi napostelusta ja ns. herkuista. Minulle on aina maistunut ihan tavallinen kotiruoka erinomaisesti.

Ja että pyydetään vanhemmilta jos on nälkä, mitä järkeä siinä on? Jos vanhemmat aina pyydettäessa antavat ruokaa niin ei läskeistä ikinä pääse. Ja muutenkin, jos kahdeksanvuotiaana osasin sen voileivän tehdä jo itse, miksi minun olisi pitänyt vaivata vanhempiani se tekemään?

Meillä lapset kysyvät vaikka "saako ottaa leipää", johon saatan sanoa, että ruoka on puolen tunnin päästä, älä ota. En minä sitä voileipää koululaiselle todellakaan tee. Ruoka-ajat on, mutta ylimääräisiin välipaloihin kysytään lupa.