Mies kehotti opettelemaan käyttämään tennareita.
Käytän aina lenkkeilyä lukuunottamatta korkokenkiä. Miehen kanssa kauppaan mennessä hän tokaisi "opettelisit sinäkin käyttämään tennareita". Kauppareissulla oli taas näreä. Aiemmin on kommentoinut vaatetustani, kuulemma collegehousutkin olisi ihan hyvät arkena. En pukeudu mitenkään paljastavasti, mutta olen aina huoliteltu ja käytän paljon mekkoja. Hänen mukaansa miehet katselee minua liikaa.
Tuntuisi oudolta hipsutella menemään jossain tennareissa lökärien puntit heiluen. Ei kai se nyt niin kamalaa ja outoa ole jos laittaituu päivittäin ja miettii mitä päälle laittaa eikä korkokenkien kopina itseäni haittaa, miehen korviin se hänen mukaansa käy.
Kommentit (91)
Eikä, onko tää nyt joku juttu?=?
Oma mies selosti, miten heillä on töissä parhaan näköinen nainen kaikista, joka oli aina hameessa ja korkkareissa ja nyt kuulemma kulkee jossain mekossa ja tennareissa ja on kuulemma edelleen parhaan näköinen vaikka ei ole nuori. On sanojen mukaan farkuissakin joku päällä ja tennareissa ja tosi hyvännäköinen. Selosti siis ohimennen kaverijutussa, ei varman suoraan mulle tarkoitettu mutta saattoi olla että tahtoi että kuulen.
Onko nämä tennarit nyt uudet korkkarit miesten mielestä vai mikä tässä on?
Vierailija kirjoitti:
Olisit vielä kirjoittanut, että olet jokaisen miehen unelma.
Miksi niin väittäisin? Tuskin olen. Jokaisella oma makunsa ja mieltymykset kaikissa asioissa hyvin vaihtelevia eri ihmisillä.
Ilmeisesti ärsyynnyit aloituksestani, miksi?
Vierailija kirjoitti:
Yleensähän miehet valittaa kun nainen ei laittaudu tarpeeksi.. taitaa olla vain mustasukkainen. Itsekin pukeutuisin mielelläni noin.
Näin minäkin olen käsittänyt. Kai sitten ihminen vaan aina haluaa jotain mitä itsellään ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Miestä hävettää kulkea kanssas. Pistät liikaa silmään, kun olet korkkareissa ja laittautuneen. Sen takia sua tuijotetaan, kun olet niin erilainen.
Voi tässä olla ideaa. Jos mies on vaatimattoman näköinen ja pukeutuu vaatimattomasti niin häiritsee kun puoluso on aina niin tiptop viimisen päälle?
Vierailija kirjoitti:
Mies on heikkoitsetuntoinen ja todennäköisesti köyhäkin eikä kestä laadukasta, tyylikästä naista. Ei kuulosta kovin maskuliiniselta tapaukselta. Ei-maskuliiniset, heikot miehet eivät kestä naisellisia naisia ja vihaavat muutenkin kaikkea feminiinisyyteen ja kauneuteen liittyvää.
Ulkoisesti kyllä hyvinkin maskuliininen. Itse liikkuu usein urheiluvaatteissa koska treenaa 5 kertaa viikossa. Kuitenkin vapaapäivinä ja iltapuolesta käyttää kauluspaitoja, kun ei ole menossa treenaamaan.
Jonkinlainen itsetunto-ongelma kyllä mahdollinen puheittensa mukaan.
Miksi miehille tuputetaan myös lenkkareita nykyään jokapaikassa kun kengässä kyllä pitää olla korot luontevaan kävelyyn.
Vierailija kirjoitti:
Jos lähdetään miehen kanssa kauppaan niin en minä enää töiden jälkeen jaksaisi pukeutua mekkoon ja korkkareihin, rennoissa vaatteissa vaan menoksi, mieluummin äkkiä kaupasta ulos ja harvemmin kiitos kauppareissut. Me yleensä jaetaan hommat ja otetaan kisaa kumpi kerää osuutensa listasta nopsemmin (Apps) ja saatetaan sitten yhdessä tunata ja pohtia jotain kalaa tai lihaa.
Jos lähden mekossa ja korkkareissa vaikka kaverien kanssa juhliin niin hän kannustaa oo! ja muistuttaa kenen luokse pitää tulla illan päätteeksi, toivottaa kaikille hauskaa iltaa. Jos mennään yhdessä niin hän hymyilee tälläytymiselleni mutta pääpaino illassa on mitä tehdään ja jutellaan, syödään tai ollaan.
Minusta rakkautta on suhtautua toiseen lähtökohtaisesti positiivisesti ja olla rennosti, hyväksyä toinen itsenään. Ja että on mukavaa yhdessä.
Miksi mekkoihin ja korkkareihin pukeutuminen vaatisi enemmän vaivaa kuin collareihin ja tennareihin?
Jos ap:lla on jo valmiiksi mekko päällä joka päivä, niin ei se ole mikään ponnistus laittaa kauppaan lähtiessä korkkarit.
Nauhallisissa tennareissa kuluu enemmän aikaa.
Se on eri asia mihin kenenkin jalka on totutettu. Ap:lla ei selkeästi jalka väsy korkkareissa, joten hän voi pitää niitä kuten muita kenkiä.
Kehotti opetella käyttämään tennareita.
Ei kestä kiittää.
Minun mies tykkää "tennaritytöstään" koska rennommissa vaatteissa ja vähällä meikillä, pitkä tukka auki tai ponnarilla niin vaikutan nuoremmalta kuin "rouva vaimo", joka siis olen. Ja en ole tennarilookissa niin tärkätyn oloinen tätsy, vaan se sama tyttö, jonka hän kainaloonsa kaappasi useita vuosia sitten. Kieltämättä monet naiset laitettuna näyttävät enemmän tätimäisiltä ja ehkä miesten silmissä jotenkin tyytymättömiltä tai vaativilta kun heitä vertaa tennarityttöihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänelle on valjennut, että olet pinnallinen.
Mistä lähtien itsestään huolehtiminen ja itsestä mukavien vaatteiden ja kenkien käyttö on ollut pinnallista??!! Ap saa pukeutua kuten haluaa!! Miksi hänen pitäisi omaksua itselleen epämukava tyyli mustasukkaisen miehen takia!?
Arvaan että palstalaiset olis eri mieltä jos nainen vaatisi miestä pukeutumaan toisin kuin mies tahtoo.
Aivan ihme kommentteja!
Mukava kommentti. Kiitos siitä.
Juurikin tuo, että pitääkö ihmisen muuttaa tyylinsä omasta mielestään sopimattomaksi tai epämukavaksi? Mitä jos joku käyttäisi mieluiten vaikkapa trikoita, tunikoita ja balleriinoja ja mies alkaisi vaatia käyttämään korkokenkiä ja mekkoja, Kuulostaako kivalta tai reilulta?
Vierailija kirjoitti:
Jos lähdetään miehen kanssa kauppaan niin en minä enää töiden jälkeen jaksaisi pukeutua mekkoon ja korkkareihin, rennoissa vaatteissa vaan menoksi, mieluummin äkkiä kaupasta ulos ja harvemmin kiitos kauppareissut. Me yleensä jaetaan hommat ja otetaan kisaa kumpi kerää osuutensa listasta nopsemmin (Apps) ja saatetaan sitten yhdessä tunata ja pohtia jotain kalaa tai lihaa.
Jos lähden mekossa ja korkkareissa vaikka kaverien kanssa juhliin niin hän kannustaa oo! ja muistuttaa kenen luokse pitää tulla illan päätteeksi, toivottaa kaikille hauskaa iltaa. Jos mennään yhdessä niin hän hymyilee tälläytymiselleni mutta pääpaino illassa on mitä tehdään ja jutellaan, syödään tai ollaan.
Minusta rakkautta on suhtautua toiseen lähtökohtaisesti positiivisesti ja olla rennosti, hyväksyä toinen itsenään. Ja että on mukavaa yhdessä.
Minä tulen töistä kotiin korkokengissä ja välillä olen jo töissä vaihtanut mekon päälle ja jos en niin teen sen heti kotiin päästessäni. Varsinkin näin kesällä on ihana riisua housut ja kauluspaita ja laittaa päälle joku leveähelmainen mekko.
Viimeksi juhliin lähtiessämme mies kysyi kenen katseita haluan.
Olen täysin samaa mieltä tuosta rennosti olosta ja toisen hyväksymisestä. Minä hyväksyn mieheni hänen tykkäämissään vaatteissa enkä tyrkytä hänelle nahkakenkiä ja takkeja joista itse miehillä pidän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lähdetään miehen kanssa kauppaan niin en minä enää töiden jälkeen jaksaisi pukeutua mekkoon ja korkkareihin, rennoissa vaatteissa vaan menoksi, mieluummin äkkiä kaupasta ulos ja harvemmin kiitos kauppareissut. Me yleensä jaetaan hommat ja otetaan kisaa kumpi kerää osuutensa listasta nopsemmin (Apps) ja saatetaan sitten yhdessä tunata ja pohtia jotain kalaa tai lihaa.
Jos lähden mekossa ja korkkareissa vaikka kaverien kanssa juhliin niin hän kannustaa oo! ja muistuttaa kenen luokse pitää tulla illan päätteeksi, toivottaa kaikille hauskaa iltaa. Jos mennään yhdessä niin hän hymyilee tälläytymiselleni mutta pääpaino illassa on mitä tehdään ja jutellaan, syödään tai ollaan.
Minusta rakkautta on suhtautua toiseen lähtökohtaisesti positiivisesti ja olla rennosti, hyväksyä toinen itsenään. Ja että on mukavaa yhdessä.
Miksi mekkoihin ja korkkareihin pukeutuminen vaatisi enemmän vaivaa kuin collareihin ja tennareihin?
Jos ap:lla on jo valmiiksi mekko päällä joka päivä, niin ei se ole mikään ponnistus laittaa kauppaan lähtiessä korkkarit.
Nauhallisissa tennareissa kuluu enemmän aikaa.Se on eri asia mihin kenenkin jalka on totutettu. Ap:lla ei selkeästi jalka väsy korkkareissa, joten hän voi pitää niitä kuten muita kenkiä.
Minulla on vain sellaisia mekkoja, joiden kanssa kuuluu alushameet ja huoliteltu meikki ja hiukset. Työssäni taas joudun käyttämään useimmiten hillittyä housupukua, en ihan viitsi lähteä kauppaan business-lookissa. Kauppareissut meillä hoidetaan pari kertaa viikossa ja yhdessä.
Ja sitten haluan erottaa arjen ja juhlan toisistaan. Töissä matalakantaiset kengät on must, nekin hillityt. Tennareiden sitomiseen kuluva aika on hyvin lyhyt, kuten elämäkin. Kukin tehköön tavallaan. Työpäivän jälkeen minä haluan olla casual-minä ja tennarit, ehdottomasti. Ja on tieto vaikkei jalka väsyisikään korkkareissa niin liiallinen käyttö johtaa vanhemmiten vasaravarpaisiin, jalkaholvi laskee kaikilla.
Vierailija kirjoitti:
Eikä, onko tää nyt joku juttu?=?
Oma mies selosti, miten heillä on töissä parhaan näköinen nainen kaikista, joka oli aina hameessa ja korkkareissa ja nyt kuulemma kulkee jossain mekossa ja tennareissa ja on kuulemma edelleen parhaan näköinen vaikka ei ole nuori. On sanojen mukaan farkuissakin joku päällä ja tennareissa ja tosi hyvännäköinen. Selosti siis ohimennen kaverijutussa, ei varman suoraan mulle tarkoitettu mutta saattoi olla että tahtoi että kuulen.
Onko nämä tennarit nyt uudet korkkarit miesten mielestä vai mikä tässä on?
Kyllä tennarit taitaa olla yleisesti ainakin nyt muodikkaat, mutta ei kai ole mikään pakko muotia seurata. Itse tykkään enemmän klassisesta naisellisesta tyylistä.
Vierailija kirjoitti:
Fiksu mies, ajattelee jalkojesi terveyttä.
Ai tennarit terveelliset jaloille, mitä höpäjät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lähdetään miehen kanssa kauppaan niin en minä enää töiden jälkeen jaksaisi pukeutua mekkoon ja korkkareihin, rennoissa vaatteissa vaan menoksi, mieluummin äkkiä kaupasta ulos ja harvemmin kiitos kauppareissut. Me yleensä jaetaan hommat ja otetaan kisaa kumpi kerää osuutensa listasta nopsemmin (Apps) ja saatetaan sitten yhdessä tunata ja pohtia jotain kalaa tai lihaa.
Jos lähden mekossa ja korkkareissa vaikka kaverien kanssa juhliin niin hän kannustaa oo! ja muistuttaa kenen luokse pitää tulla illan päätteeksi, toivottaa kaikille hauskaa iltaa. Jos mennään yhdessä niin hän hymyilee tälläytymiselleni mutta pääpaino illassa on mitä tehdään ja jutellaan, syödään tai ollaan.
Minusta rakkautta on suhtautua toiseen lähtökohtaisesti positiivisesti ja olla rennosti, hyväksyä toinen itsenään. Ja että on mukavaa yhdessä.
Miksi mekkoihin ja korkkareihin pukeutuminen vaatisi enemmän vaivaa kuin collareihin ja tennareihin?
Jos ap:lla on jo valmiiksi mekko päällä joka päivä, niin ei se ole mikään ponnistus laittaa kauppaan lähtiessä korkkarit.
Nauhallisissa tennareissa kuluu enemmän aikaa.Se on eri asia mihin kenenkin jalka on totutettu. Ap:lla ei selkeästi jalka väsy korkkareissa, joten hän voi pitää niitä kuten muita kenkiä.
Jalka ei väsy, kun on tottunut tiettyyn korkoon. Ostan nykyään aina vaan noin 6-7cm korolla olevia kenkiä koska niillä pystyy ilman ongelmia kävellä vaikka 12 tuntia.
Nuoruuden poikaystäväni ei myöskään tykännyt korkokenkien kopinasta. Naisellisuudesta tykkäsi kuitenkin. Hän myös häpesi minua, jos sateella käytin sateenvarjoa. Käsittämätöntä.
Ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lähdetään miehen kanssa kauppaan niin en minä enää töiden jälkeen jaksaisi pukeutua mekkoon ja korkkareihin, rennoissa vaatteissa vaan menoksi, mieluummin äkkiä kaupasta ulos ja harvemmin kiitos kauppareissut. Me yleensä jaetaan hommat ja otetaan kisaa kumpi kerää osuutensa listasta nopsemmin (Apps) ja saatetaan sitten yhdessä tunata ja pohtia jotain kalaa tai lihaa.
Jos lähden mekossa ja korkkareissa vaikka kaverien kanssa juhliin niin hän kannustaa oo! ja muistuttaa kenen luokse pitää tulla illan päätteeksi, toivottaa kaikille hauskaa iltaa. Jos mennään yhdessä niin hän hymyilee tälläytymiselleni mutta pääpaino illassa on mitä tehdään ja jutellaan, syödään tai ollaan.
Minusta rakkautta on suhtautua toiseen lähtökohtaisesti positiivisesti ja olla rennosti, hyväksyä toinen itsenään. Ja että on mukavaa yhdessä.
Miksi mekkoihin ja korkkareihin pukeutuminen vaatisi enemmän vaivaa kuin collareihin ja tennareihin?
Jos ap:lla on jo valmiiksi mekko päällä joka päivä, niin ei se ole mikään ponnistus laittaa kauppaan lähtiessä korkkarit.
Nauhallisissa tennareissa kuluu enemmän aikaa.Se on eri asia mihin kenenkin jalka on totutettu. Ap:lla ei selkeästi jalka väsy korkkareissa, joten hän voi pitää niitä kuten muita kenkiä.
Jalka ei väsy, kun on tottunut tiettyyn korkoon. Ostan nykyään aina vaan noin 6-7cm korolla olevia kenkiä koska niillä pystyy ilman ongelmia kävellä vaikka 12 tuntia.
Sulla on jo jalat pilalla korkkareiden jatkuvasta käytöstä! Lihakset kiristyy ja sitten tavalliset kengät ei tunnu enää hyvältä kun lihasten pitäisi venyä normaaliin asentoon. Varmaan jo pahat vaivaisenluutkin päässyt syntymään. Kun kuluu 10-20 vuotta niin et varmaan kävele enää millään normikengillä kun kivut on niin pahat.
Vierailija kirjoitti:
Kehotti opetella käyttämään tennareita.
Ei kestä kiittää.
En kiitäkään.
Itse jätän tarttumatta turhuuksiin. En koe tarvetta tehdä numeroa esimerkiksi kielioppivirheestä, joita muuten tulee erittäin helposti puhelimen ennakoivalla tekstinsyötöllä. Toisekseen, jollakin voi olla ihan oikea syy kielioppivirheiden taustalla. Minulla sellaista ei tosin ole, ihan puhdas virhe.
Jos haluat välttää selkäkipua, jätä korkokengät kotiin. Korkokengissä selkärangan alaosan saama paine lisääntyy, ns. spondylolisteesi ja ongelmaan kuuluu yhden nikaman liukuminen toisen päälle, mikä vahingoittaa hermoja sekä aiheuttaa kovaa kipua. Korkokengät aiheuttavat akillesjänteen tulehdusta ja kipua sekä ns. juoksijan polven. Puhumattakaan suonikohjuista, nekin liittyvät säärten paineeseen ja verenkiertoon.
Jos lähdetään miehen kanssa kauppaan niin en minä enää töiden jälkeen jaksaisi pukeutua mekkoon ja korkkareihin, rennoissa vaatteissa vaan menoksi, mieluummin äkkiä kaupasta ulos ja harvemmin kiitos kauppareissut. Me yleensä jaetaan hommat ja otetaan kisaa kumpi kerää osuutensa listasta nopsemmin (Apps) ja saatetaan sitten yhdessä tunata ja pohtia jotain kalaa tai lihaa.
Jos lähden mekossa ja korkkareissa vaikka kaverien kanssa juhliin niin hän kannustaa oo! ja muistuttaa kenen luokse pitää tulla illan päätteeksi, toivottaa kaikille hauskaa iltaa. Jos mennään yhdessä niin hän hymyilee tälläytymiselleni mutta pääpaino illassa on mitä tehdään ja jutellaan, syödään tai ollaan.
Minusta rakkautta on suhtautua toiseen lähtökohtaisesti positiivisesti ja olla rennosti, hyväksyä toinen itsenään. Ja että on mukavaa yhdessä.