Ärsyynnyksestä väkivaltaan

Kyllä, olen väkivaltainen. Ja tiedän syytkin. En vedä turpaan mutta dominoin, ailahtelen ja teen asioita ottamatta huomioon läheisintäni joka kärsii.

Mistä oikeasti apua kun satutan, tuhoan ja lannistan?

Käytökseni on aivan kuten äidilläni silloin kun pimenee, ja tunnen miten hän valtaa osan minua ja tulee ulos minusta rumina lauseina ja sairaana uhona.

Haluan vapautua ja ennen muuta haluan lyödä itseäni ja raapia kasvoni verille.

Haluan päästä eroon ilkkuja-ajatuksista, ja tilanteista joissa nämä tällaiset nousevat pintaan.

Haluan olla hyvä ja turvallinen ihminen. En yliherkkä kuormittuva kuormittaja.

"Se mitä et halua, sen sinä saat"?

Ammattiapu saattais olla paikallaan.

Asiallisia tekstejä kiitos. Olen jo tarpeeksi syvällä.