Miten sinut otettiin vastaan miehen sukuun?
Kommentit (68)
Huonosti... Ulkonäköäni myöten ollaan arvosteltu negatiivisella tavalla :) kaikki on minun syytä ja mieheni on uhri, joka tekee, kuten käsken 😂 Miestäkin siis vähätellään aika reippaasti varsinkin äitinsä toimesta...
Millä lailla "vastaan"? Ihan omassa suvussani olen edelleen.
Mieheni äiti, isä ja serkut ovat ihania. Sisko on ihan ok. Kaikki ovat todella mukavia.
Miehen äiti on antanut meille usein marjasoseita ja sisko neuloi minulle lapaset. Auttoivat remontoimaan minun omistaman asuntoni. Todella ihania ihmisiä
Hyvin, ei mitään ongelmia.
Tai toki se, että olen introvertti enkä mitenkään innoissani mistään sukuloinnista (edes omien sukulaisten kanssa) ja miehen suku on taas todella innokas olemaan yhdessä joka jumalan kissanristiäisissä.
Hyvin huonosti. Olen mm. rikkonut mieheni perheen (totuus: ex-vaimo lähti kun oli ensin pettänyt jo pitkän aikaa). Minulle ei tarvitse puhua suoraan, riittää kun sanoo keskustelukumppanille painokkaasti "toi". Siinä missä vävyt saavat joululahjaksi satasen lahjakortin, minä saan Juhlapöydän konvehteja. Siinä missä muita on onniteltu perheenlisäyksestä ja tarjouduttu ostelemaan vaunuja, meille sanottiin että jaaha, oliko vahinko.
Anoppi on paras ystäväni ja mieheni sisko toiseksi paras.
Tuntuu koko suku musta tykkäävän, vietämme paljon aikaa yhdessä.
Tulin suhteesta, jossa välit anoppiin olivat erinomaiset.
Eron jälkeen uudessa suhteessa, kuvittelin virheellisesti, että
sama onni jatkuisi. Olen ensimmäisestä hetkestä saanut osakseni
pienen suvun vihamielisyyden. Rakkaat sukulaiseni ovat itse lähes
kaikki epäonnistuneet ihmissuhteissaan ja me olemme olleet yhdessä
jo 25 vuotta. Vihan syytä en ole koskaan saanut selville. Enkä tule saamaankaan.
Tilanne muistuttaa koulukiusaamista, jossa mitään varsinaista riidan syytä ei
koskaan ole ollut.
Todella hyvin. Olen kuulemma miehen eka täyspäinen nainen :D
Vierailija kirjoitti:
Hyvin huonosti. Olen mm. rikkonut mieheni perheen (totuus: ex-vaimo lähti kun oli ensin pettänyt jo pitkän aikaa). Minulle ei tarvitse puhua suoraan, riittää kun sanoo keskustelukumppanille painokkaasti "toi". Siinä missä vävyt saavat joululahjaksi satasen lahjakortin, minä saan Juhlapöydän konvehteja. Siinä missä muita on onniteltu perheenlisäyksestä ja tarjouduttu ostelemaan vaunuja, meille sanottiin että jaaha, oliko vahinko.
(totuus ei ole koskaan noin mustavalkoinen)
Vierailija kirjoitti:
Hyvin huonosti. Olen mm. rikkonut mieheni perheen (totuus: ex-vaimo lähti kun oli ensin pettänyt jo pitkän aikaa). Minulle ei tarvitse puhua suoraan, riittää kun sanoo keskustelukumppanille painokkaasti "toi". Siinä missä vävyt saavat joululahjaksi satasen lahjakortin, minä saan Juhlapöydän konvehteja. Siinä missä muita on onniteltu perheenlisäyksestä ja tarjouduttu ostelemaan vaunuja, meille sanottiin että jaaha, oliko vahinko.
Miehen perhe tietää totuuden ja sinä muunnellun totuuden?
Anoppini aikanaan kysyi: mitä siinä tytössä on vikana, kun hän on sinun kanssasi?
Näin hän sanoi omasta pojastaan ja tulevasta miniästään. En ollut vielä edes
tavannut kyseistä rouvaa. Muut sukulaiset ovat samaa tasoa. Kaikesta ilkeydestä
huolimatta, olemme olleet yhdessä pitkään...
Hyvin otettiin vastaan, muistaakseni anoppi sanoi: "tervetuloa sukuun".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin huonosti. Olen mm. rikkonut mieheni perheen (totuus: ex-vaimo lähti kun oli ensin pettänyt jo pitkän aikaa). Minulle ei tarvitse puhua suoraan, riittää kun sanoo keskustelukumppanille painokkaasti "toi". Siinä missä vävyt saavat joululahjaksi satasen lahjakortin, minä saan Juhlapöydän konvehteja. Siinä missä muita on onniteltu perheenlisäyksestä ja tarjouduttu ostelemaan vaunuja, meille sanottiin että jaaha, oliko vahinko.
Miehen perhe tietää totuuden ja sinä muunnellun totuuden?
Vaikka totuus olisi toinen, minä en ole mieheni perhettä rikkonut. Exä nimittäin asui jo uuden äijänsä kanssa silloin, kun tutustuin mieheeni.
Huonosti. Ensimmäisen tapaamisen jälkeen puhelimeeni tuli huutoa ja uhkailua. Toinen tapaaminen ei ole tarpeen.
Miehen äiti ei tykännyt, kun hän ei tiennyt, että ollaan oltu kimpassa jo vuosia. Ja nyt hän ei tiedä, että hänen vastustelunsa ja raivoamisensa ei vaikuttanut meidän väleihin mitenkään.
Huonosti. Ajattelin ensin että ovat vaan erilaisia ihmisiä kunnes tajusin että minä olen se kummajainen josta ei pidetä. Tyttärien miehet anoppi otti avosylin vastaan, me poikien vaimot emme olleet kyllin hyviä hänen kultaisille pojilleen.
Vierailija kirjoitti:
Todella hyvin. Olen kuulemma miehen eka täyspäinen nainen :D
Sanovatkohan noin exälle ja nextällekkin:D
Eipä ole otettu sukuun, ihan saan olla oma itseni ja pitää oman sukuni. Välit anoppiin on hyvät ja asialliset, autellaan puolin ja toisin. Miehen sisarusten kanssa sujuu kevyt rupattelu eikä puolin tai toisin muuta edes odoteta.
Ensin hyvin. Sitten kateus astui kuvaan ja emme ole nykyään missään tekemissä. Uskomattomia juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin huonosti. Olen mm. rikkonut mieheni perheen (totuus: ex-vaimo lähti kun oli ensin pettänyt jo pitkän aikaa). Minulle ei tarvitse puhua suoraan, riittää kun sanoo keskustelukumppanille painokkaasti "toi". Siinä missä vävyt saavat joululahjaksi satasen lahjakortin, minä saan Juhlapöydän konvehteja. Siinä missä muita on onniteltu perheenlisäyksestä ja tarjouduttu ostelemaan vaunuja, meille sanottiin että jaaha, oliko vahinko.
Saat sentään lahjoja. Meillä lahja ojennetaan ja osoitetaan miehelleni. Samalla sanotaan painokkaasti että tämä on x:lle (mieheni nimi).
Huonosti, vihamielisesti ja väheksyen, mutta samalla teeskennellen, että olen pidetty.