Lue keskustelun säännöt.
Opiskelu elämäntapana, miksi jotku valitsee jatkuvan opiskelun?
22.05.2019 |
Itse olen kouluttautunut ammattiin suoraan peruskoulun jälkeen ja yli 10 vuotta alalla jo ollut, enkä koe kyllästyneeni enkä edes keksi mikä muu kiinnostaisi.
Sitten on näitä, jotka käy lukion ja sitten korkeakouluopinnot ja sitten ovat vuoden töissä ja toteavat etteivät tykkääkkään alasta ja taas opiskelemaan uutta alaa moneksi vuodeksi ja sitten taas ovat puolivuotta töissä ja kyllästyvät ja taas opiskelemaan.
Mistä tuollainen voi johtua? Tottuuko siihen opiskeluun, että se opiskelu tuntuu ikäänkuin siltä työltä? Miksi kukaan haluaa opiskella pienillä tuilla pitkään? Itselläni suurin kynnyskysymys opiskelemaan alkamisessa on nimenomaan raha, tulot putoaisi huomattavasti. Miten jollakin on varaa?
Kommentit (31)
Halu kehittää itseään. Minulla ei ole kokemusta täysin toiselle alalle kouluttautumisesta mutta omalla alallani olen täydentänyt ja laajentanut osaamistani. Opiskelu on innostavaa ja koukuttavaa. Mitä enemmän opiskelee, sitä enemmän löytyy lisää kiinnostavaa opiskeltavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäinen koulutus, johon pääsin vasta parikymppisenä, oli merkonomi (siis yo-lakin jälkeen). Sitä ennen olin muutaman vuoden hakenut, käynyt pääsykokeissa jne.
Merkonomina ei kuitenkaan ollut mitään töitä kummemin tarjolla (ainakaan sillä suuntautumisvaihtoehdolla, mikä minulla oli, tämä varmasti vaihtelee).
Pääsin opiskelemaan korkeakouluun 29-vuotiaana. Opiskelin ensin yhtä alaa, sitten huomasin, että en ollut motivoitunut ja vaihdoin kolmen vuoden jälkeen toiseen. Pidin yhden välivuoden miettiessäni vaihtoa. Opinnot kestivät lopulta kymmenen vuotta seuraavista syistä:
-opiskelin alaa, jossa epävarmat työllistymismahdollisuudet, ei ollut kiire valmistua
-oli pakko käydä töissä, jotta sai kaikki kulut katettua (pk-seudun kallis vuokrataso), en halunnut edetä nopeampaa tahtia niin, että olisin ollut aivan piipussa
-opiskelu itsessään oli kivaa, nautin uusien asioiden oppimisesta ja niihin syventymisestä
-parempi tulotaso valmistumisen jälkeen ei ollut minulle kannustin juurikin koska oli selvää, että tutkinnon jälkeen en välttämättä työllisty
-parempi tulotaso valmistumisen jälkeen ei ollut myöskään kannustin, koska olen aina elänyt pienillä tuloilla ja tottunut siihen, en siihenastisen elämäni aikana ollut kokenut sellaista, että kaupassa voi ostaa mitä haluaa
Toiset harrastavat kuntosalilla käyntiä.
Minä harrastan opiskelua.
Minä olen 12 vuodessa tienannut n. 300 000 euroa nettona (huom, tienannut en säästänyt :D), kun ammattikoulusta valmistuin matalapalkka-alalle. Hyvin todennäköisesti olen siis tienannut enemmän kuin joku 12 vuotta opiskellut ihminen joka havittelee suuripalkkaista työtä. Saa olla aika hyvä palkka ja vakaa työllistyminen että kirii tuon eron umpeen.
-ap
Loppujen lopuksi en ihmettele että jotkut haluavat vain opiskella. Se tiedon määrä ja kuinka se avartaa mieltä kun ymmärtää on jotain kaiken sen arvoista. Miksi käydä töissä kun se ei ole mitään? Itse suhtaudun elämään kuin eräänlaiseen kouluun joka ei lopu koskaan. Sanovat että tieto lisää tuskaa, pikemminkin ymmärrystä ja sitähän maailma tarvitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki eivät opiskele saadakseen parempaa palkkaa.
Minä opiskelen JA käyn (koulutustani vastaavissa) töissä. Tulopuolella ei siis ole mitään pientä. Tykkään vaan opiskella, minusta on kiva oppia ja tuntea asioita, ja nimenomaan sellaisella abstraktilla teoreettisella ja luovalla tasolla, mitä muodollisella opiskelulla saavuttaa - ei vaan niin, että olen nähnyt kun joku tekee ja vähän kokeillut perässä, vaan haluan ymmärtää mitä, miten, miksi noin, jne. ja pystyä tekemään valintoja ja tuottamaan uutta tietoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut onnelliset löytää juttunsa kerralla.
Itsensä kehittäminen on myös monelle tärkeetä. Osa opiskelee työn ohella.
Mä haluaisin tehdä duunia, josta pidän. Ei ole vielä sellaista vastaan tullut, on ollut vaan tyydyttäviä kokonaisuuksia. Joten siksi mä olen koko ajan hakupäällä. Tai olen vaan nopeesti kyllästyvä.
Olen koko ikäni työelämässä ollut. Kouluttautunut sitten siinä sivussa.
Parhaillaan luen pääsykokeisiin, että jos syksyllä lähtis koulunpenkille. Tällä kertaa irtisanoudun töistä. Nyt on alan vaihto kyseessä.
N47
Eli sun oma alavalinta on osunut nappiin eikä työelämässä ole tullut niin negatiivisia kokemuksia että haluaisit vaihtaa, eikä työllisyystilanne ole ko alalla nykyisin surkea tai työt teknologisen kehityksen tms muun syyn takia loppuneet kokonaan.
Ja nyt sitten ihmettelet täällä miksi muut eivät ole samassa tilanteessa, ja oletat että syynä on vain ison palkan tavoittelu tai haluttomuus tehdä töitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 12 vuodessa tienannut n. 300 000 euroa nettona (huom, tienannut en säästänyt :D), kun ammattikoulusta valmistuin matalapalkka-alalle. Hyvin todennäköisesti olen siis tienannut enemmän kuin joku 12 vuotta opiskellut ihminen joka havittelee suuripalkkaista työtä. Saa olla aika hyvä palkka ja vakaa työllistyminen että kirii tuon eron umpeen.
-ap
Ymmärrän kyllä. Kampaajani kanssa keskustelin kerran näistä vaikeista urapoluista, kun lukion jälkeen haetaan jonnekin eikä päästä ja sitten opiskellaan muuta ja vaihdetaan alaa ja sitten työelämä on käytännössä töidenhakua ja satunnaista pätkää. Siinä vaiheessa ikää on helposti 30. Kampaajani sanoi siihen nätisti, että siinä vaiheessa hän oli ollut kymmenen vuotta yrittäjä. Lapseni on nyt ysiluokalla ja haki amikseen (toivottavasti pääsee!) ja olen vähän ihmeissäni seurannut kaikenlaisia keskusteluja opiskelun tärkeydestä jne. ja käsittänyt, että monen näkökulmasta hän on nyt jotenkin syrjäytynyt, kun ei edes hakenut lukioon. Jos hän valmistuu tuolta alalta 19-vuotiaana, työllistynee aika hyvin, saa alkaa säästää, ei opintovelkaa jne. Millä tavalla hän on sitten jotenkin viallinen, kun ei ole kouluttautunut korkeasti? En ole mitenkään pitkää koulutusta vastaan, se on joidenkin juttu, mutta on vähän yksipuolista joskus tämä keskustelu.
Hmmm en kyllä osaa yhtään sanoa, miksi jotkut käyvät tutkintoja tutkintojen perään. Ehkä he eivät ole varmoja alavalinnoistaan? Ehkä heillä on vain jatkuva tiedonjano? Tai ehkä omalta alalta ei löydykkään töitä? Varmasti syitä voi olla niin paljon kuin ihmisiäkin.
Tietynlaisen oppimisinnon ja tiedonhalun ymmärrän itse erittäin hyvin. Luen vapaa-ajallanikin välillä sekä oman alan että joidenkin muiden alojen kirjallisuutta. Mutta en kyllä silti kovin keveästi lähtisi alaa vaihtamaan, mieluummin keskityn erikoistumaan tällä omalla alallani. Ja muutenkin lueskelen mieluummin kiinnostavien alojen kirjallisuutta ihan itsekseni ilmaiseksi kuin että maksaisin opiskelusta. Eihän siitä toki tutkintoa kasaan saa, mutta tyydyttää se ainakin tiedonjanoa.
Eri asia toki olisikin se, jos haluaisi ihan päästä alan töihin, silloinhan olisi koulutuskin tietysti käytävä. Psykologia kieltämättä kiinnostaa itseäni sen verran, että saattaisin ehkä pystyä kuvittelamaan, että mahdollisesti hakisinkin opiskelemaan sitä joskus vuosikymmenen jälkeen. Mutta en minä vielä noin pitkälle kehtaa suunnitella, vaan ensin tosiaan oman alan erikoistuminen. Ja kunnon pohjakassa kasaan, jotta on sitten varaa elääkin opintojen aikana.
Mutta omalle kohdalleni voisin siis kuvitella, että uuden alan opiskelun syynä olisi kiinnostus tätä uutta alaa kohtaan, ei niinkään se, että kyllästyisin nykyiseen alaani. Vaikka tokihan tähän nykyiseenkin alaan kyllästuminen voisi olla mahdollista, joskin hyvin epätodennäköistä. Rakastan alaani, mutta olen myös kiinnostunut muista aloista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En valinnut jatkuvaa opiskelua mutta kun töitäkään ei saanut niin opiskelin sitten lisää. Tuskin sitä myöhemminkään saa mutta vit*t siitä. Pas*a maa on pas*a maa. Nauttikaa vasemmistohallituksenne seurauksista, te jotka maksatte tulevaisuudessa veroja. Työtöntähän tuollainen ei pahemmin rasita joten edes yksi hyvä puoli tässä on.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 12 vuodessa tienannut n. 300 000 euroa nettona (huom, tienannut en säästänyt :D), kun ammattikoulusta valmistuin matalapalkka-alalle. Hyvin todennäköisesti olen siis tienannut enemmän kuin joku 12 vuotta opiskellut ihminen joka havittelee suuripalkkaista työtä. Saa olla aika hyvä palkka ja vakaa työllistyminen että kirii tuon eron umpeen.
-ap
Niin no raha ei vaan ole minulle niin tärkeää. Riittää, että on katto pään päällä, ruokaa pöydässä ja joskus jotain pientä kivaa. Rahaa tärkeämpää minulle olisi se, että saisin työn, josta oikeasti pidän, ja että työpäivän jälkeen jäisi aikaa tehdä muutakin. En myöskään vertaile itseäni muihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 12 vuodessa tienannut n. 300 000 euroa nettona (huom, tienannut en säästänyt :D), kun ammattikoulusta valmistuin matalapalkka-alalle. Hyvin todennäköisesti olen siis tienannut enemmän kuin joku 12 vuotta opiskellut ihminen joka havittelee suuripalkkaista työtä. Saa olla aika hyvä palkka ja vakaa työllistyminen että kirii tuon eron umpeen.
-ap
No mä olen opiskelujen aikana tienannut kesässä melkein saman ku sä nettona vuodessa. Siihen päälle opiskelujen ohessa tehdyt työt. Valmistumisen jälkeen sitten sua parempaa nettopalkkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 12 vuodessa tienannut n. 300 000 euroa nettona (huom, tienannut en säästänyt :D), kun ammattikoulusta valmistuin matalapalkka-alalle. Hyvin todennäköisesti olen siis tienannut enemmän kuin joku 12 vuotta opiskellut ihminen joka havittelee suuripalkkaista työtä. Saa olla aika hyvä palkka ja vakaa työllistyminen että kirii tuon eron umpeen.
-apYmmärrän kyllä. Kampaajani kanssa keskustelin kerran näistä vaikeista urapoluista, kun lukion jälkeen haetaan jonnekin eikä päästä ja sitten opiskellaan muuta ja vaihdetaan alaa ja sitten työelämä on käytännössä töidenhakua ja satunnaista pätkää. Siinä vaiheessa ikää on helposti 30. Kampaajani sanoi siihen nätisti, että siinä vaiheessa hän oli ollut kymmenen vuotta yrittäjä. Lapseni on nyt ysiluokalla ja haki amikseen (toivottavasti pääsee!) ja olen vähän ihmeissäni seurannut kaikenlaisia keskusteluja opiskelun tärkeydestä jne. ja käsittänyt, että monen näkökulmasta hän on nyt jotenkin syrjäytynyt, kun ei edes hakenut lukioon. Jos hän valmistuu tuolta alalta 19-vuotiaana, työllistynee aika hyvin, saa alkaa säästää, ei opintovelkaa jne. Millä tavalla hän on sitten jotenkin viallinen, kun ei ole kouluttautunut korkeasti? En ole mitenkään pitkää koulutusta vastaan, se on joidenkin juttu, mutta on vähän yksipuolista joskus tämä keskustelu.
Useimmiten älykäs ihminen turhautuu jos joutuu tekemään 8 tuntia/pv hommia jotka eivät ole tippaakaan haasteellisia. En tekisi tyypillisiä amishommia vaikka niistä maksettaisiin enemmän kuin nykyisestäni, sillä tein niitä opiskeluaikana ja se oli suoraan sanottuna kidutusta.
Vierailija kirjoitti:
En valinnut jatkuvaa opiskelua mutta kun töitäkään ei saanut niin opiskelin sitten lisää. Tuskin sitä myöhemminkään saa mutta vit*t siitä. Pas*a maa on pas*a maa. Nauttikaa vasemmistohallituksenne seurauksista, te jotka maksatte tulevaisuudessa veroja. Työtöntähän tuollainen ei pahemmin rasita joten edes yksi hyvä puoli tässä on.
Luulisi että olet kiitollinen vasemmistohallitukselle. Opiskele lisää niin ymmärrät mitä oikeistohallitus mm. työttömille ja opiskelijoille aiheutti.
Millä nämä ikuiset opiskelijat elää? Olen ymmärtänyt, että opintotukea saa nykyisin max kahteen tutkintoon (ensin alempaan, sitten ylempään korkeakoulututkintoon, yhteensä max 50 tukikuukautta). Vai olenko väärässä? Pakkohan siinä on tehdä töitäkin sivussa että jotain rahaa saa, vai onko nää puolisoidensa elätettävinä?
Suomessa saa opiskella ilmaiseksi niin tyhmähän sitä on jos EI käytä sitä hyödyksi jos vähääkään innostaa. Se on sijoitus itseensä ja tulevaisuuteensa. Ja tuskin kukaan etukäteen päättää että "opiskelen seuraavat 10+ vuotta ja ensimmäinen tutkintoni tulee olemaan työurani kannalta turha".
Mieluummin kituutan opiskeluelämää vielä kun pystyn, jos se tutkinto auttaa kuitenkin minua työllistymään mieleiseen työhön ja toivottavasti paremmalla palkalla kuin AP:n 2000€ kuussa. Kyllä mua ainakin ahdistais raataa niska limassa jonkun 2 kilon kuukausipalkan eteen. Töitä tehdessä kun tuppaa ne menotkin nousemaan. Kerropas AP paljonko olet saanut 12 vuoden aikana säästöjä ja sijoituksia kasaan?
Ei löytynyt ekan tutkinnon jälkeen töitä + tuli sellainen olo, että alanvalinta oli väärä. Nyt siis toista kk-tutkintoa putkeen. Tiukkaa tekee sekä talouden että jaksamisen puolesta, mutta onhan opiskelijaelämä toisaalta vapaampaa kuin työnteko, jolloin joku muu sanelee aikataulusi. Ehkä se vapaus koukuttaa jotkut.