Mikä on mielestäsi surkeaa vanhemmuutta, mutta ei kuitenkaan lasun arvoista?

Vierailija kirjoitti:

Itselle ainakin tulee mieleen se mitä tänä päivänä näkee aivan liikaa Eli vanhempien uppoaminen kännykkään.

Liian usein pieni lapsi yrittää keskustella vanhempansa kanssa mutta eipä isä tai äiti edes katsettaan siirrä kännykän ruudusta lapseen tai sano lapselle mitään. Surullista.

Ai tänä päivänä? Ennen ei tosiaan niitä kännyköitä ollut, mutta lapset heitettiin jo taaperoina pihalle etsimään kavereita, kun vanhemmat teki töitä. Ei silloinkaan vanhemmat ja pikkulapset jutelleet keskenään mistään piirroshahmoista

Tuli vielä mieleen täällä päin usein näkyvä ja toistuva juttu, nimittäin hieman liian pienet lapset yksin leikkipuistossa. Sellaiset alle eskari-ikäiset. Eilenkin yksi poika ilmoitti olevansa kolmevuotias, ja vanhempia ei näkynyt missään. Toki leikkarin ympärillä on taloja, joiden ikkunasta koko ajan näkee mitä lapsi tekee - jos siis sen ajan oikeasti koko ajan tuijottaa ikkunasta ulos. 

Lähellä on myös vilkas tie, ja lampi. Se alle kouluikäinen katoaa puistosta nopeasti jos vain niin päättää tehdä. En ymmärrä, miten jotkut vanhemmat uskaltaa, vai luottaako he siihen että jos siellä puistossa on joku muu niin se joku muu vahtii? 

Rajattomuus omassa työssä ärsyttänyt ehkä eniten. Lapsi vie vanhempaa kuin pässiä narussa. Ehdoista ”teen/en tee” keskustellaan loputtomasti. Lapsi pystyy jopa aloittamaan oikean itkemisen ja vanhempi hädissään kiemurtelee minkä lahjuksen vielä keksisi. Vanhemman läsnäolo pilaa minun ja lapsen välisen toiminnan mutta joudun työssäni ohjaamaan vanhempia erinäisissä asioissa ja näitä kamalia tapaamisia on välillä pidettävä. Lapset nauttivat kanssani toimimisesta, rakastavat sitä että joku aikuinen laittaa heille rajat ja he saavat nauttia tekemisestä ilman valtapeliä. Mutta kun selkärangaton vanhempi on paikalla, alkaa peli.

Jostain syystä inhoan kovasti myös huonoja käytöstapoja enkä tykkää esim siitä että kyydistä ei kiitetä. Koskaan suusta ei kuulu ”voinko auttaa”, hädin tuskin jaksetaan tervehtiä kotiin tulevia vieraita. Ollaan myöhässä mutta jos itsellä on kiire, sitten voidaan jupista että pitää jo mennä. Näitä tapoja opetellaan kotona vanhempien mallista jo pienestä alkaen. Ikävä kyllä ei kaikissa kodeissa.

Vierailija kirjoitti:

Rajattomuus omassa työssä ärsyttänyt ehkä eniten. Lapsi vie vanhempaa kuin pässiä narussa. Ehdoista ”teen/en tee” keskustellaan loputtomasti. Lapsi pystyy jopa aloittamaan oikean itkemisen ja vanhempi hädissään kiemurtelee minkä lahjuksen vielä keksisi. Vanhemman läsnäolo pilaa minun ja lapsen välisen toiminnan mutta joudun työssäni ohjaamaan vanhempia erinäisissä asioissa ja näitä kamalia tapaamisia on välillä pidettävä. Lapset nauttivat kanssani toimimisesta, rakastavat sitä että joku aikuinen laittaa heille rajat ja he saavat nauttia tekemisestä ilman valtapeliä. Mutta kun selkärangaton vanhempi on paikalla, alkaa peli.

Jostain syystä inhoan kovasti myös huonoja käytöstapoja enkä tykkää esim siitä että kyydistä ei kiitetä. Koskaan suusta ei kuulu ”voinko auttaa”, hädin tuskin jaksetaan tervehtiä kotiin tulevia vieraita. Ollaan myöhässä mutta jos itsellä on kiire, sitten voidaan jupista että pitää jo mennä. Näitä tapoja opetellaan kotona vanhempien mallista jo pienestä alkaen. Ikävä kyllä ei kaikissa kodeissa.

Toimitko tukiperheenä? 

"Kyllä meillä itsellä on kaikki ulkoisesti paremmin!"

Tätähän AP tarkoitti.

Itse tunnistan monia piirteitä omassa vanhemmudessani, jotka on huonoja. Syy näihin on rahan puute, huono tukiverkosto, huono parisuhde ja erityislapsi. Yritän välillä tietysti tsempata ja tehdä lasten kanssa mukavia asioita, mutta sen jälkeen on jo aivan uupunut. Lapset tai lapsi oli yli vuosi sitten viimeksi hoidossa mummolassa kolme päivää muuton ajan. Ei lomia, ei seksiä, ei rahaa, ei ystäviä ja ei niin yhtään mitään. Tietysti on ne lapset, jotka tottakai tuovat iloa elämään ja myös sisältöä. Itse en ajatellut koskaan lasten tekemistä kauhean moniulotteisesti. Ajattelin vain haluavani lapsia ja oletin, että kaikki järjestyy siinä samalla ja varmasti joku joskus haluaa lapsia hoitoon. Ei halua. No ei se mitään oma oli vikani ja hölmö olin, mutta kai sitten joskus vanhana olen silti tyytyväinen että kävi näin. Toivottavasti. Ei lapset tarvitse 24h/7 viihdytystoimistoa ja ei vanhemman aina tarvitse olla superhyvä ja muistaa kaikkea ja rajata kaikkea. Sanoisin, että kannustaminen ja rakkaus ja hassuttelu. Se riittää vanhemmuudessa jo pitkälle. Myös lapsen on hyvä nähdä välillä, että aikuinenkin menettää hermonsa ja nähdä se kuinka siitä selvitään. Tietenkin pitää opettaa tekemään läksyjä, vaikka tosiaan kaikissa töissähän ei edes tule ns. Kotitehtäviä. Kotitehtävien idea on se, että asiat jää muistiin ja oppii. Vanhemmuutta on monenlaista ja itse en ainakaan halua mitään suoritusvanhemmuutta vaan sellaista, että ollaan ihmisiä ihmiselle. Hienointa vanhemmudessan on ehkä se, kun lapsi uskaltaa kertoa jonkun "tosi pahan jutun", mitä vahingossa teki ja se on yleensä merkki siitä että vanhemmuus toimii. <3 mielestäni ei ole olemassa yhtä oikeanlaista vanhemmuutta, vaan jokainen perhe toimii oman järjen ja voimavarojen mukaan. Niin kauan, kun palvelut ei ole kaikilöe ilmaisia on turha mumista yhtään mitään kenenkään vanhemman jaksamisesta ja voimavaroista. Varmaan nämäkin niitä, joilla rahaa kuin kroisoksella tai ei yhtään lasta tai sata mummoa odottaa jo oven takana. Hieno juttu, että joillain pyyhkii hyvin. Kaikilla ei.

Vanhemmat, jotka jättävät vauvan/pienen lapsen itkemään itsensä uneen. Olin kerran lastenhoitaja eräässä perheessä, missä oli vähän alle 1-vuotias lapsi ja toinen pian syntymässä. Tämä äiti tapasi jättää lapsen itkemään yksin huoneeseen (ovi kiinni ja lapsi pinnasängyssä) kun lapsi kävi päiväunille, ja sanoi "Kyllä se jossain vaiheessa sitten nukahtaa.".

up

Lapsen teko köyhyyteen on huonoa vanhemmuutta. Voisi edes ensin oman talouden saattaa kuntoon ennenkuin lisääntyy. Jos ei jaksa, halua tai "pysty" sitä tehdä niin sitten jättää lapset tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Helikopterivanhemmat/takertuvat vanhemmat. Säälittää 13- ja 17-vuotiaat serkkuni, jotka eivät saa lähteä ilman aikuista juuri mihinkään, koska "eivät osaa", tai "voivat eksyä/satuttaa itesnsä". Kotipihallaankin hengatessa äitinsä kurkkii vähän väliä verhojen välistä ja soittaa heille heti, että missä ovat, jos katoavat näkyvistä

Tiedätkö mitä. Tosiasiassa tällaiset äärimmäisyyteen huolehtimisessa menevät vanhemmat vihaavat lapsiaan tai ainakin vanhemmuutta ja siitä kumpuaa tuo teatteri.

-Lasten kasvattaminen kerrostalossa

-Monikulttuurisuuden tuputtaminen lapselle

Lasten liian vähäinen ulkoilu ja liikunta, erityisesti kotihoidossa olevien. Suositus 3h lasten ulkoilusta päivittäin ovat monelle utopiaa.

Mieluimmin kotona oleva vanhempi ylpeilee, kuinka lastenhoidon ohella tekee päivällä kotityöt, pitää kodin siistinä ja työssä käyvä vanhempi tulee valmiiseen ruokapöytään ja unohtaa lapsen riittävän ulkoilun ja liikunnnan.

Jos lapsi ei saa riittävästi ulkoilua ja liikuntaa, ei millään ilveellä voi sanoa, että vanhempi tarjoaa lapselle laadukasta hoitoa, päinvastoin hän laiminlyö tehtävänsä, mihin veronmaksajien ylläpitämä kotihoitovapaa on tarkoitettu.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen teko köyhyyteen on huonoa vanhemmuutta. Voisi edes ensin oman talouden saattaa kuntoon ennenkuin lisääntyy. Jos ei jaksa, halua tai "pysty" sitä tehdä niin sitten jättää lapset tekemättä.

Tuskin varakkuus ja raha antaa henkisiä valmiuksia vanhemmuteen, sillä tärkeintä mitä lapsi tarvitsee on lasnäolevaa vanhempa, jolla on aikaa siinä hetkessä, eikä vasta huomenna tai kokouksen jäljeen.

Olen hyvin toimeentulevasta perheestä ja ei minun lapsuus ollut onnellinen tai hyvä, kun vanhemmilla ei ollut aikaa, kun piti tahkota rahaa tai olla kissanristiäisissä. Ja varmaan sain enemmän syliä ja hellyyttä hoitajilta, kuin omalta vanhemmilta, eikä sitä aikaa voi edes ostaa rahalla.

Tunnen monia vähävaraisia perheitä ja heidän lapsuus on ollut hyvä. Ei rahalla osteta hyvää vanhemmuutta.

Vierailija kirjoitti:

Se että päästetään lapset ylipainoisiksi. Olkoon kuinka bodypositiivistä itse, mutta huolehtia nyt edes sille lapselle terveellisen ruoan ja liikuntaa.

Kuule: sille lapselle voidaan antaa kotona terveellistä ruokaa ja maitohappobakteereita mutta minkäs teet jos suoliston bakteerifloora on pilalla jo vauvana alakaneiden antibioottikuurien vuoksi? Lääkärit eivät määrää huvikseen antibiootteja. Ei lapsi tai nuori ole onnellinen kipeänä muttei myöskään lihavana ja nuori tuntee lähinnä vihaa sen vuoksi, että hänen mahdollisuutensa normaalipainoisen nuoruuteen ovat huonommat koska anatomisista syistä johtuen kaikki röörit ovat pienemmät kuin muilla samanikäisillä.i