Onko nelikymppisellä enää mitään toivoa elämän suhteen?

Olen monessakin asiassa hyvin kokematon ja haluaisin vielä löytää elämäni rakkauden. Nuorempana vain roikuin vuosikaudet netissä, kävin elokuva-arkistossa yksin katselemassa leffoja ja opiskelin vuosikaudet; sittemmin tein töitä aamusta iltaan. Sosiaalinen elämäni on ollut aina todella vähäistä ja seksuaalisesti olen todella kokematon. Mulla ei ole ainoatakaan ystävää, mutta mulla on lapsia ja olen eronnut. Exäni kanssa olen hyvissä väleissä. Muutama pinnallinen kaveri on sinänsä myös.

Olen opiskellut todella paljon kaikenlaista yliopistossa ja haluaisin vain opiskella lisääkin. Tiedonjanoni on periaatteessa loputon. Pidän myös matkustelustakin juuri siksi, kun haluan oppia lisää uusista paikoista ja sivistyä. Työni on periaatteessa ihan vaativaa, mutta haluaisin uusia haasteitakin, mutta en uskalla hakea uusia työpaikkoja. Elämäni on tavallaan umpikujassa monellakin tavoin ja ikä alkaa olla suurimmista esteistä onnelle. Mikä tilanteessani auttaisi?