Lue keskustelun säännöt.
Onko nelikymppisellä enää mitään toivoa elämän suhteen?
22.05.2019 |
Olen monessakin asiassa hyvin kokematon ja haluaisin vielä löytää elämäni rakkauden. Nuorempana vain roikuin vuosikaudet netissä, kävin elokuva-arkistossa yksin katselemassa leffoja ja opiskelin vuosikaudet; sittemmin tein töitä aamusta iltaan. Sosiaalinen elämäni on ollut aina todella vähäistä ja seksuaalisesti olen todella kokematon. Mulla ei ole ainoatakaan ystävää, mutta mulla on lapsia ja olen eronnut. Exäni kanssa olen hyvissä väleissä. Muutama pinnallinen kaveri on sinänsä myös.
Olen opiskellut todella paljon kaikenlaista yliopistossa ja haluaisin vain opiskella lisääkin. Tiedonjanoni on periaatteessa loputon. Pidän myös matkustelustakin juuri siksi, kun haluan oppia lisää uusista paikoista ja sivistyä. Työni on periaatteessa ihan vaativaa, mutta haluaisin uusia haasteitakin, mutta en uskalla hakea uusia työpaikkoja. Elämäni on tavallaan umpikujassa monellakin tavoin ja ikä alkaa olla suurimmista esteistä onnelle. Mikä tilanteessani auttaisi?
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa taas miehen aloitukselta, naiset eivät vimmaisesti määrittele itseään seksikokemusten määrän perusteella.
Joo, näitä nelikymppisiä naisia jälleen kerran dissaavia ketjuja on ollut enemmänkin viime aikoina nimenomaan mukamas nelikymppisen naisen kirjoittamina. Ei mene läpi. Dissatkaa rauhassa. Meillä on hyvä elämä.
Tai sitten ap puhuu totta mutta ei haluta kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
adhd-oireilua? en ole lääkäri, mutta jotenkin tuli vaan mieleen .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa taas miehen aloitukselta, naiset eivät vimmaisesti määrittele itseään seksikokemusten määrän perusteella.
Joo, näitä nelikymppisiä naisia jälleen kerran dissaavia ketjuja on ollut enemmänkin viime aikoina nimenomaan mukamas nelikymppisen naisen kirjoittamina. Ei mene läpi. Dissatkaa rauhassa. Meillä on hyvä elämä.
Tai sitten ap puhuu totta mutta ei haluta kuunnella.
Puhun todellakin totta ja rehellisesti. Myönnän sohivani joitain tabujakin ehkä.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa taas miehen aloitukselta, naiset eivät vimmaisesti määrittele itseään seksikokemusten määrän perusteella.
No siis mä määrittelen seksikokemusten vähäisyyden perusteella ja samanaikaisesti tavallaan olen ylpeä siitä, että olen kieltäytynyt houkutuksista nuorena tai toisaalta olen aavistuksen katkera siitä, miten estoista elämäni on ollut.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan. Nelikymppisenä elämä on ohi.
Jonnen 13 v mielestä.
Me nelikymppiset elämme elämän parasta aikaa, ei tarvitse enää stressata elämänvalintojen kanssa, on riittävästi rahaa tehdä kaikkea kivaa, eikä tarvitse piitata mitä muut ajattelevat. Nuoruus on erityisen hienoa aikaa lähinnä huonoissa elokuvissa.
Niin onhan se niin että kaikki nelikymppiset ovat töissä ja rahaa on kuin rosvopäälliköllä jos ei ole niin vikahan on sitten yksilössä, eikä sitäkään tarvitse eritellä mitenkään... Surullisen mustavalkoista ainakin elämäsi on.
Vaikka olisit töissäkin niin ei sitä rahaa ole matalapalkka aloilla olevilla. Eikä ole mitään uraa niin työ ei rasita kuin lähinnä fyysisesti missä siinäkin on tarpeeksi. Nelikymppisenä kysyy itseltään tässäkö tämä onkin? Kolmekymppisenä oli vielä unelmia mutta nyt ne ovat kuolleet. Tunnen kasvaneeni viimeisenä 10 vuotena. Kokemukset ovat muokanneet minua ja olen tullut kovemmaksi sekä säälimättömämmäksi mutta en jähmettynyt paikalleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitä onneasi että olet nainen.
Jos olisit mies, noilla spekseillä olisit lapseton ja mahdollisuutesi löytää elämänkumppani olisivat 0%.
Elän elämäni parasta aikaa nyt 44v. Lapset isoja, voi harrastaa (fyysisesti elämäni kunnossa, tikissä;)), miehen kanssa on yhteistä aikaa. Teen osa-aikaisesti töitä, mikä sopii mulle erittäin hyvin. On itsevarmuutta ja osaa nauttia elämän pienistä iloista.
Suosittelisin sinulle heittäytymistä? Tuntuu että mietit ihan liikaa, anna palaa. Kerran täällä vaan eletään, kaikki on mahdollista! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta ulina. Elämässä on muutakin kuin "uusi rakkaus". Sullahan on jo lapsikin.
t. 65V
Toivoa on aina. Ehkä jokin pieni liikahdus pois "oman kuoren suojista" auttaisi löytämään uusia suuntia, pakottomasti? Jokin harrastus, jonka parissa syntyisi vähitellen aivan uusia verkostoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastauksena otsikoon, "elämän suhteen" on toivoa niin kauan kuin on elossa :)
On sinun varmasti mahdollista saada luettelemasi asiat. Minusta ei kannata kuitenkaan tehdä niistä niin välttämättömiä, että ajattelee koko elämän kaatuvan, jos ne tai osa niistä ei toteudukaan.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan. Nelikymppisenä elämä on ohi.
Jonnen 13 v mielestä.
Me nelikymppiset elämme elämän parasta aikaa, ei tarvitse enää stressata elämänvalintojen kanssa, on riittävästi rahaa tehdä kaikkea kivaa, eikä tarvitse piitata mitä muut ajattelevat. Nuoruus on erityisen hienoa aikaa lähinnä huonoissa elokuvissa.
Niin onhan se niin että kaikki nelikymppiset ovat töissä ja rahaa on kuin rosvopäälliköllä jos ei ole niin vikahan on sitten yksilössä, eikä sitäkään tarvitse eritellä mitenkään... Surullisen mustavalkoista ainakin elämäsi on.
No sureppa minun onnellista elämääni ihan rauhassa vaan. :)
Normaalilla nelikymppisellä on kyllä ammatti ja työ ja talouskin siinä kunnossa ettei eletä enää pelkillä nuudeleilla.
Mitä ei ollut esim silloin, kun oli köyhä opiskelija.
Nuoruus oli ainakin minulla aika ahdistavaa aikaa, piti päättää mitä elämällään tekee, hakea yliopistoon ja sitten kilpailla työpaikoista. Nyt on kiinnostava vakityö ja kivoja harrastuksia, nuorena ei mun budjetilla tosiaankaan olisi purjehdittu tai hoidettu omaa pihaa. Oli vielä itsestä epävarma, eikä tiennyt millaisen elämän haluaa. Jotenkin näki vielä itsensä rumempana ja lihavampana kun onkaan (ei ollut oikeasti kumpaakaan ellei verrata johonkin Kate Mossiin), nykyään on itsevarma eikä kaipaa muiden hyväksyntää omille ratkaisuilleen. Niin että sääli ihan vapaasti vaan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan. Nelikymppisenä elämä on ohi.
Jonnen 13 v mielestä.
Me nelikymppiset elämme elämän parasta aikaa, ei tarvitse enää stressata elämänvalintojen kanssa, on riittävästi rahaa tehdä kaikkea kivaa, eikä tarvitse piitata mitä muut ajattelevat. Nuoruus on erityisen hienoa aikaa lähinnä huonoissa elokuvissa.
Niin onhan se niin että kaikki nelikymppiset ovat töissä ja rahaa on kuin rosvopäälliköllä jos ei ole niin vikahan on sitten yksilössä, eikä sitäkään tarvitse eritellä mitenkään... Surullisen mustavalkoista ainakin elämäsi on.
No sureppa minun onnellista elämääni ihan rauhassa vaan. :)
Normaalilla nelikymppisellä on kyllä ammatti ja työ ja talouskin siinä kunnossa ettei eletä enää pelkillä nuudeleilla.
Mitä ei ollut esim silloin, kun oli köyhä opiskelija.
Nuoruus oli ainakin minulla aika ahdistavaa aikaa, piti päättää mitä elämällään tekee, hakea yliopistoon ja sitten kilpailla työpaikoista. Nyt on kiinnostava vakityö ja kivoja harrastuksia, nuorena ei mun budjetilla tosiaankaan olisi purjehdittu tai hoidettu omaa pihaa. Oli vielä itsestä epävarma, eikä tiennyt millaisen elämän haluaa. Jotenkin näki vielä itsensä rumempana ja lihavampana kun onkaan (ei ollut oikeasti kumpaakaan ellei verrata johonkin Kate Mossiin), nykyään on itsevarma eikä kaipaa muiden hyväksyntää omille ratkaisuilleen. Niin että sääli ihan vapaasti vaan :D
Mitä jos ei ole tuon määritelmän mukainen normaali nelikymppinen? Mulla esim on ulkonäön suhteen paljon huonompi itsetunto kuin nuorempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nari nari ja voli voli.
Ei ole toivoa, suosittelen hautapaikan etsimistä kuten me muutkin nelikymppiset teemme.
Ap vaikuttaa vähän liikaa oman napansa ympärillä pyörivältä, jotenkin epäkypsältä tyypiltä. Asperger? Ei vain jaksaisi lohduttaa ihmisiä jotka eivät itse ota vastuuta elämästään ja tee sillä mitä haluavat. Tuossa iässä oikeastaan pitäisi jo tuntea itsensä siinä määrin että osaa ohjata elämäänsä siihen suuntaan kuin haluaa ja lopettaa narina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan. Nelikymppisenä elämä on ohi.
Jonnen 13 v mielestä.
Me nelikymppiset elämme elämän parasta aikaa, ei tarvitse enää stressata elämänvalintojen kanssa, on riittävästi rahaa tehdä kaikkea kivaa, eikä tarvitse piitata mitä muut ajattelevat. Nuoruus on erityisen hienoa aikaa lähinnä huonoissa elokuvissa.
Niin onhan se niin että kaikki nelikymppiset ovat töissä ja rahaa on kuin rosvopäälliköllä jos ei ole niin vikahan on sitten yksilössä, eikä sitäkään tarvitse eritellä mitenkään... Surullisen mustavalkoista ainakin elämäsi on.
No sureppa minun onnellista elämääni ihan rauhassa vaan. :)
Normaalilla nelikymppisellä on kyllä ammatti ja työ ja talouskin siinä kunnossa ettei eletä enää pelkillä nuudeleilla.
Mitä ei ollut esim silloin, kun oli köyhä opiskelija.
Nuoruus oli ainakin minulla aika ahdistavaa aikaa, piti päättää mitä elämällään tekee, hakea yliopistoon ja sitten kilpailla työpaikoista. Nyt on kiinnostava vakityö ja kivoja harrastuksia, nuorena ei mun budjetilla tosiaankaan olisi purjehdittu tai hoidettu omaa pihaa. Oli vielä itsestä epävarma, eikä tiennyt millaisen elämän haluaa. Jotenkin näki vielä itsensä rumempana ja lihavampana kun onkaan (ei ollut oikeasti kumpaakaan ellei verrata johonkin Kate Mossiin), nykyään on itsevarma eikä kaipaa muiden hyväksyntää omille ratkaisuilleen. Niin että sääli ihan vapaasti vaan :D
Jaa, mulla on asuntovelkaa ja säästötilillä 4000€. Palkka on 12,80€ tunnissa niin ei tässä "eletä" vaikka olenkin sinkku. Pari kuukautta työttömänä niin olen aivan auki.
Vierailija kirjoitti:
Nari nari ja voli voli.
Ei ole toivoa, suosittelen hautapaikan etsimistä kuten me muutkin nelikymppiset teemme.
Ap vaikuttaa vähän liikaa oman napansa ympärillä pyörivältä, jotenkin epäkypsältä tyypiltä. Asperger? Ei vain jaksaisi lohduttaa ihmisiä jotka eivät itse ota vastuuta elämästään ja tee sillä mitä haluavat. Tuossa iässä oikeastaan pitäisi jo tuntea itsensä siinä määrin että osaa ohjata elämäänsä siihen suuntaan kuin haluaa ja lopettaa narina.
Elämässä on tultava toimeen niiden korttien mukaan mitkä on saanut. Vastuunottamisesta jauhetaan mutta mistä sä voit ottaa vastuun? Siitä että heräät aamulla töihin. Olen nähnyt kuinka nopeasti tilanteet muuttuvat ilman että voit vaikuttaa mihinkään. Ap kirjoitus kosketti minua koska olen itsekin introvertti ja netin asperger testistäkin saan positiivisen tuloksen:D Olen toki 40v kypsempi mutta silti ensimmäistä kertaa kysyin itseltäni mitä oikein haluan.
Elämä umpikujassa, mutta löytyy:
-lapsia
-yliopistotutkinto
-kavereita
-työpaikkoja
Kai meillä kaikilla on sitten omat ongelmamme, mutta melkoiselta valitukselta valituksen vuoksihan tämä kuulostaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut pätkätöissä koko ikäni, niin nyt yhtäkkiä neljänkymmenen jälkeen, ei enää pääse edes työhaastatteluun. Tässä yksi pointti päättäjille jotka pätkätöitä ihannoivat, he voisivat päätöksissään ottaa tämänkin huomioon, että miten vanha on oikeasti maksimi tai keskiverto pätkätyöläinen. Onhän tätäkin ongelmaa vatvottu muttei mitään oikeasti aikaan saatu asioiden parantamiseksi.
Oma valinta. Turha inistä, kun valinnan vaikutukset alkavat konkretisoitumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan. Nelikymppisenä elämä on ohi.
Jonnen 13 v mielestä.
Me nelikymppiset elämme elämän parasta aikaa, ei tarvitse enää stressata elämänvalintojen kanssa, on riittävästi rahaa tehdä kaikkea kivaa, eikä tarvitse piitata mitä muut ajattelevat. Nuoruus on erityisen hienoa aikaa lähinnä huonoissa elokuvissa.
Niin onhan se niin että kaikki nelikymppiset ovat töissä ja rahaa on kuin rosvopäälliköllä jos ei ole niin vikahan on sitten yksilössä, eikä sitäkään tarvitse eritellä mitenkään... Surullisen mustavalkoista ainakin elämäsi on.
No sureppa minun onnellista elämääni ihan rauhassa vaan. :)
Normaalilla nelikymppisellä on kyllä ammatti ja työ ja talouskin siinä kunnossa ettei eletä enää pelkillä nuudeleilla.
Mitä ei ollut esim silloin, kun oli köyhä opiskelija.
Nuoruus oli ainakin minulla aika ahdistavaa aikaa, piti päättää mitä elämällään tekee, hakea yliopistoon ja sitten kilpailla työpaikoista. Nyt on kiinnostava vakityö ja kivoja harrastuksia, nuorena ei mun budjetilla tosiaankaan olisi purjehdittu tai hoidettu omaa pihaa. Oli vielä itsestä epävarma, eikä tiennyt millaisen elämän haluaa. Jotenkin näki vielä itsensä rumempana ja lihavampana kun onkaan (ei ollut oikeasti kumpaakaan ellei verrata johonkin Kate Mossiin), nykyään on itsevarma eikä kaipaa muiden hyväksyntää omille ratkaisuilleen. Niin että sääli ihan vapaasti vaan :D
Aivan. Miksi yksikään nelikymppinen olisi matalapalkkatyössä saati sitten työtön? Nuo ovat nuoruuden juttuja, eivätkä enää aikuiselle hyväksyttyjä valintoja. Nyt aikuisena on aikaa ja rahaa ja niistä pitää nauttia kunnolla. Matkustelua, veneilyä omalla veneellä oman mökin rannasta, talon sisustusta, hienoja ravintoloita, pienempää työaikaa, omia yrityksiä. Elämän hienointa aikaa. En tajua miksi joku ei toimisi näin?
Niin onhan se niin että kaikki nelikymppiset ovat töissä ja rahaa on kuin rosvopäälliköllä jos ei ole niin vikahan on sitten yksilössä, eikä sitäkään tarvitse eritellä mitenkään... Surullisen mustavalkoista ainakin elämäsi on.