Hyvät neuvot tarpeen, isoveli vihaa pikkuveljeä, juuri erottu ja viikko-viikko alkanut

Lapsi purkaa vihaansa.

Lapset purkavat ärtymystään toisinaan epäsopivilla tavoilla. Voi olla ero-oireilua tai ihan muutakin suunsoittoa lapsen luonteesta riippuen. Miten noihin puheisiin on tähän asti reagoitu? Mitä on tehty niiden loppumiseksi? Kunnon rangaistus isoveljelle tuollaisista puheista. Kenenkään ei tarvitse omassa kodissaan joutua kuuntelemaan epäkunnioittavaa puhetta, ei edes rasittavan 5-vuotiaan.

Tähän mennessä olen ottanut asian vakavasti ja on käyty todella pitkiäkin keskusteluja. Näiden insidenttien jälkeen kaikki on usein kunnossa ja pojilla on hauskaa yhdessä, kunnes taas tulee tällainen tilanne. Sen takia olenkin ajatellut että asia on varmaan kuten ylläkin sanotaan, tämä on ero-oireilua (meillä oli ennen eroa kotona todella ahdistava ilmapiiri monta vuotta). 

Lähinnä tosiaan ajattelin kysyä "tapahtuuko tätä myös onnellisissa ydinperheissä" vai pitäisikö minun selkeästi käsittää että tässä isoveljellä on paha olla eron takia ja minun on asiaan puututtava jotenkin muuten kuin olen tähän mennessä tehnyt? Luonteeltaan hän on melkoisen temperamenttinen mutta mielestäni tämä menee jo överiksi.

ap

No vaikka olette eronneet vasta, niin mitä todennäköisimmin olette kuitenkin oireilleet tilannettanne pariskuntana jo pidempään, joten voisiko ihan teidän perhetilanteeseen liittyä tämä ainakin osittain? Sanoit myös että 5-vuotias on rasittava, miten itse puhut 5-vuotiaalle ja pikkuveljestä ylipäätään isoveljen kuullen? Entä oletteko exän kanssa riidelleet pikkuveljen käytöksen seurauksena ja isoveli tämän huomannut?

Tässä nyt muutamia ajatuksia ajateltavaksi, ei ole tarkoitus syyllistää. Kyllä sisarussuhteisiin kuuluu isotkin rypyt ja se että isoveli huutaa vihaavansa pikkuveljeä.. noh, älä nyt ihan kirjaimellisesti ota kuitenkaan. Ja toisekseen muistathan lohduttaa pikkuveljeä niin että isovelikin näkee että sanat todella satuttavat? Ja muista että 5-vuotias on pieni, eikä isoveljen kanssa samanvertainen. Teidän vanhempien tulee puuttua riitoihin ja pitää tarvittaessa pienemmän puolia. Varmasti kannattaa exän kanssa ottaa asia puheeksi, jotta saisitte jonkinlaisen johdonmukaisen tavan puuttua näihin riitoihin.

Eli minun vinkit:

1) muista puhua molemmista lapsista kauniisti ja molemmille lapsille kauniisti. Toki suuttua saa ja hermot mennä, mutta älä hauku, sillä isoveli kokee sen ikään kuin oikeutukseksi puhua rumasti myös

2) nollatoleranssi haukkumiselle ja isän kanssa yhdessä yrität sopia pelisäännöt näihin riitoihin

3) Muista että lapset eivät ole samanikäisiä, 5-vuotiaan ei voi odottaa selvitä tilanteista itse eikö hänellä ole lähimainkaan yhtä hyvät sosiaaliset ja verbaalisesti taidot kuin isoveljellä. Pienempään sattuu aivan varmasti kipeää, kun isoveli huutaa noin.

Kiitos näistä vinkeistä nro 4.

Eli tämä on tilanne; minä olen se, joka jaksaa puhua asiat läpi, jaksaa lohduttaa kumpaakin, jaksaa ojentaa kumpaakin tasapuolisesti ja pyrin antamaan kummallekin oman tilansa. En nyt aidosti halua väittää että heidän isänsä ei tätä osaa mutta totuus on se, että hän hermostuu näistä asioista ja helposti ja kuittaa ne lähinnä tulemalla vihaiseksi. Eli äiti on aina se, jonka puoleen esikoinen kääntyy kun tämä ongelma on taas käsillä. 

Itselläni on myös isoveli ja muistan kyllä että otettiin kovaakin yhteen (ikäero about sama), mutta tämä on mielestäni kohtuutonta. Ja kyllä, isoveli on kasvanut käytännössä huonon ilmapiirin kodissa, pikkuveli ei tietenkään ole kokenut samaa koska on niin paljon nuorempi ja nyt tosiaan ollaan erottu. 

Todettakoon, että isoveli ei näitä asioita suoraan pikkuveljelleen huuda, vaan ne tulee lähinnä meille vanhemmille purkauksina. Sen takia yritänkin uskoa siihen, että tässä on nyt kyse isoveljen pahasta olosta erosta johtuen pikemmin kuin aidosta "pikkuvelivihasta". 

ap

Koskaan ei tajuta, että  kannattaa pitää pikkuveli noin suurella ikäerolla erossa isoveljestä suurimman osan ajasta. Ei kukaan aikuinenkaan jaksaisi jos heille tungettaisiin 5 vuotias mukaan töihin ja elämään perheen kanssa. Anna isolleveljelle omaa aikaa.

Asiaa nyt mietittyäni tajusin, että tämä on eskaloitunut nyt viime aikoina nimenomaan isä-viikoilla. Lasten isä ei voi sietää konflikteja eikä hallitse niiden käsittelyä, vaan suuttuu ja hermostuu jos jokin on vialla. Tämä oli yksi suurimmista syistä miksi lähdin yli kahden vuosikymmenen suhteesta pois. 

Nyt lapset näköjään kärsivät asiasta yhtä lailla. Mitä voisin tehdä että asia paranisi? Isän kanssa keskustelu ei ole auttanut paljoakaan tähän asti, itse tosiaan jaksoin uskoa että asiat paranevat yli 20 vuoden ajan. Eivät parantuneet, siksi ero. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Asiaa nyt mietittyäni tajusin, että tämä on eskaloitunut nyt viime aikoina nimenomaan isä-viikoilla. Lasten isä ei voi sietää konflikteja eikä hallitse niiden käsittelyä, vaan suuttuu ja hermostuu jos jokin on vialla. Tämä oli yksi suurimmista syistä miksi lähdin yli kahden vuosikymmenen suhteesta pois. 

Nyt lapset näköjään kärsivät asiasta yhtä lailla. Mitä voisin tehdä että asia paranisi? Isän kanssa keskustelu ei ole auttanut paljoakaan tähän asti, itse tosiaan jaksoin uskoa että asiat paranevat yli 20 vuoden ajan. Eivät parantuneet, siksi ero. 

ap

Ja kannatti sitten vääntää siihen kersat vielä kärsimään.

Ihan uskomatonta!

Viikko-viikko, sen jälkeen lapsi vihaa lopun ikäänsä myös vanhempiaan. Olisitteko itse heittopusseina!?!

Vierailija kirjoitti:

Lapsi purkaa vihaansa.

Tätä arvelen myös. Lapsi purkaa nyt pahaa oloaan ja vihaa erosta pikkuveljeen kun ei vanhempiin uskalla. Lapselle on iso muutos ja kova paikka tuo vuoroasumisen aloittaminen. 10v ei vielä osaa eritellä tunteitaan kunnolla, eikä varsinkaan tuollaisessa tilanteessa.

Tulee mieleen, että onkohan toi viikko-viikko-systeemi nyt oikein hyvä lasten kannalta. Jos kerran isä on sellainen, että hermostuu konflikteista, ja lapsiperheessä niitä konflikteja nyt väistämättä koko ajan on.

Vierailija kirjoitti:

Asiaa nyt mietittyäni tajusin, että tämä on eskaloitunut nyt viime aikoina nimenomaan isä-viikoilla. Lasten isä ei voi sietää konflikteja eikä hallitse niiden käsittelyä, vaan suuttuu ja hermostuu jos jokin on vialla. Tämä oli yksi suurimmista syistä miksi lähdin yli kahden vuosikymmenen suhteesta pois. 

Nyt lapset näköjään kärsivät asiasta yhtä lailla. Mitä voisin tehdä että asia paranisi? Isän kanssa keskustelu ei ole auttanut paljoakaan tähän asti, itse tosiaan jaksoin uskoa että asiat paranevat yli 20 vuoden ajan. Eivät parantuneet, siksi ero. 

ap

Kenen halu se vuoroviikkoasuminen on? Sinun vai miehen vai lasten? 

Viikko-viikko oli itse asiassa miehen toive.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Asiaa nyt mietittyäni tajusin, että tämä on eskaloitunut nyt viime aikoina nimenomaan isä-viikoilla. Lasten isä ei voi sietää konflikteja eikä hallitse niiden käsittelyä, vaan suuttuu ja hermostuu jos jokin on vialla. Tämä oli yksi suurimmista syistä miksi lähdin yli kahden vuosikymmenen suhteesta pois. 

Nyt lapset näköjään kärsivät asiasta yhtä lailla. Mitä voisin tehdä että asia paranisi? Isän kanssa keskustelu ei ole auttanut paljoakaan tähän asti, itse tosiaan jaksoin uskoa että asiat paranevat yli 20 vuoden ajan. Eivät parantuneet, siksi ero. 

ap

Sinä pääsit eroon, mutta et suojele lapsiasi niiltä piirteilä? Kaikkin muotitrendeihin ei pidä lahteä mukaan, jos ne ei ole lapsen etu. Vuoroasuminen ei selvästikään sovi teille joten perhenneuvolaan ja lastenvalvojalle.

Vierailija kirjoitti:

Asiaa nyt mietittyäni tajusin, että tämä on eskaloitunut nyt viime aikoina nimenomaan isä-viikoilla. Lasten isä ei voi sietää konflikteja eikä hallitse niiden käsittelyä, vaan suuttuu ja hermostuu jos jokin on vialla. Tämä oli yksi suurimmista syistä miksi lähdin yli kahden vuosikymmenen suhteesta pois. 

Nyt lapset näköjään kärsivät asiasta yhtä lailla. Mitä voisin tehdä että asia paranisi? Isän kanssa keskustelu ei ole auttanut paljoakaan tähän asti, itse tosiaan jaksoin uskoa että asiat paranevat yli 20 vuoden ajan. Eivät parantuneet, siksi ero. 

ap

No, niin nyt päästiin asiaan. Mies silkkaa pahuuttaan kiusaa kilttiä ja ahkeraa naista ja tekee samalla lastenkin elämästä ihan kamalaa.

Kävikö mielessä, että lapset on kokeneet eron järkyttävimmän seurauksen ja menettäneet yhteisasumisen vanhempiensa kanssa ja kärsii ikävästä? Ja juuri, kun tottuu taas vaihdettaan kotia? 

Vierailija kirjoitti:

Viikko-viikko oli itse asiassa miehen toive.

Ap

Entä lapset? Mitä he toivoo ja mikä on heidän etu? Miehen toiveet?

Vierailija kirjoitti:

Viikko-viikko, sen jälkeen lapsi vihaa lopun ikäänsä myös vanhempiaan. Olisitteko itse heittopusseina!?!

Kokeile ap...vaihda sinä isän kanssa kotia joka toinen viikko.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos näistä vinkeistä nro 4.

Eli tämä on tilanne; minä olen se, joka jaksaa puhua asiat läpi, jaksaa lohduttaa kumpaakin, jaksaa ojentaa kumpaakin tasapuolisesti ja pyrin antamaan kummallekin oman tilansa. En nyt aidosti halua väittää että heidän isänsä ei tätä osaa mutta totuus on se, että hän hermostuu näistä asioista ja helposti ja kuittaa ne lähinnä tulemalla vihaiseksi. Eli äiti on aina se, jonka puoleen esikoinen kääntyy kun tämä ongelma on taas käsillä. 

Itselläni on myös isoveli ja muistan kyllä että otettiin kovaakin yhteen (ikäero about sama), mutta tämä on mielestäni kohtuutonta. Ja kyllä, isoveli on kasvanut käytännössä huonon ilmapiirin kodissa, pikkuveli ei tietenkään ole kokenut samaa koska on niin paljon nuorempi ja nyt tosiaan ollaan erottu. 

Todettakoon, että isoveli ei näitä asioita suoraan pikkuveljelleen huuda, vaan ne tulee lähinnä meille vanhemmille purkauksina. Sen takia yritänkin uskoa siihen, että tässä on nyt kyse isoveljen pahasta olosta erosta johtuen pikemmin kuin aidosta "pikkuvelivihasta". 

ap

Teillä oli huono ilmapiiri jo ennen toista lasta? Tai jopa ennen ensinmäistä?

Se, että on syntynyt samoista vanhemmista ei millään takaa, että lapset tulisivat juttuun keskenään. Eikä sitä heiltä voi oikein edellyttää, ennen otsalohkojen kehittymistä. Anna isoveljelle lupaus siitä, että hän saa tarvitsemaansa tilaa elää omaa elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Se, että on syntynyt samoista vanhemmista ei millään takaa, että lapset tulisivat juttuun keskenään. Eikä sitä heiltä voi oikein edellyttää, ennen otsalohkojen kehittymistä. Anna isoveljelle lupaus siitä, että hän saa tarvitsemaansa tilaa elää omaa elämäänsä.

Ja myös sitä kahden keskistä aikaa.

Ja puhukaa hyvät ihmiset tuo vuoroasuminen uudestaan läpi. Se ei selvästikään ole teillä oikea malli, jos isä ei pysty vastaamaan lasten tunteisiin.