Lue keskustelun säännöt.
Miehen esittely hirviövanhemmilleni pelottaa
20.05.2019 |
Olen ollut yhdessä noin 2 vuotta ihanan miehen kanssa ja suhteemme toimii hyvin. Mies on kasvanut hyvässä perheessä ja koen olevani tervetullut hänen sukuunsa. Miehen perheen kanssa olemme tavanneet useasti ja tulemme hienosti juttuun.
Nyt stressiä aiheuttaa omat vanhempani, joita mies on nähnyt vain ohimennen pari kertaa. Tarkoitus olisi käydä heillä parin päivän vierailu kesälomien aikaan. Koen suunnatonta ahdistusta ja häpeää, sillä olen kokenut todella vaikean ja haasteellisen lapsuuden. Näistä kokemuksista olen pystynyt kertomaan vain osittain miehelle.
Esimerkkinä voin mainita fyysisen kurituksen, kohtuuttoman pitkät yksin jättämiset, huonon ravinnon jne. Nuoruudessa mukaan tuli jo huorittelut, nöyryyttämiset (tekstiviestien ääneen luku koko perheelle, ei huonekaluja omassa huoneessa, rahojen takavarikointi, hiusten leikkuu lyhyeksi ilman omaa tahtoa...) ja muut kiusaamiset.
Jollain ihmeellä minusta silti kuitenkin kasvoi suhteellisen täysijärkinen ja dippainssin papereilla olen työllistänyt itseni hyvin. Hymyilevän ulkokuoren taakse tuskin moni näkee ja pelkään miehen reaktiota kun ”kaikki paska paljastuu”. Kokemukseni hävettävät ja suututtavat minua. Haluaisin vain keskittyä rakastamaan miestä ja perustaa oman perheen. Unohtaa menneet eikä ainakaan repiä haavoja auki uudestaan.
Kommentit (50)
Jos mies vaatii minua päiväkausiksi sadistien luokse, kerron miksen lähde. Jos mies ei halua kuulla eikä ymmärtää vaan edelleen pakottaa -》 mies lähtee. Hyvä vaan, että selvisi mikä on pohjimmiltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän aptä, minä olin 32 kun vasta ekaa kertaa uskalsin puolustautua julmalta ja pelottavalta isältäni. Isähän siitö julmistui ja laittoi välit poikki, mutta ei ole harmittanut!
Vierailija kirjoitti:
Myötätuntoni on täysin sinun puolellasi ap! Itselläni vähän samankaltainen tilanne. Äitiini haluan pitää yhteyttä, hän on ollut korkeintaan sivustakatsoja ja hiukan ymmärtämätön oman aikansa kasvatti. Lisäksi hänellä on Alzheimerin tauti, joten loppuelämän pituudesta ei ole varmuutta. Mutta isäni... parempi ettei siitä edes puhuta.
Toissa kesänä kävin nykyisen kumppanini kanssa kahvilla vanhempien mökillä (olin itse ollut siellä pitempään ja jatkoimme siitä illaksi kavereiden luokse). Kätellessään kumppaniani isäni silmät kulkivat päästä jalkoihin ja uudelleen (kumppanini on muunsukupuolinen ja se näkyy esim. pukeutumisessa). Mitään hän ei kuitenkaan uskaltanut sanoa, aavisti varmaan, että olin valmis lähtemään ovet paukkuen, jos jotain vittuilua ilmenee.
Tänä kesänä tuonne olisi varmaan taas mentävä ja ehkä ihan muutamaksi päiväksikin, kun synnytän tässä lähiaikoina ja haluan, että äitini pääsee edes hiukan tutustumaan lapsenlapseensa. Pelottaa jo etukäteen, mitä voi käydä.
Ei mihinkään mökille niin pienen kanssa vastikään synnyttäneenä. Ehkä sitten ensi kesänä.
Ap kierrä kaukaa vanhempiesi koti, sinun on nyt hyvä olla. Varmasti miehesi ymmärtää, kun kerrot et kaipaa lapsuuden maisemiin. Minä en olisi heihin missään tekemisissä. Hyvää kesää!
Välit poikki hirviövanhempiin. Varamaan vaikea tpteuttaa mutta ainoa milä auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, herättivätkö vastaukset mitään ajatuksia?
Sun on ap pakko kertoa miehellesi totuus lapsuudestasi. Jos miehesi ei sitä ymmärrä tai kestä, niin hän on väärä mies sulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma lapsuus pitää käsitellä ja ”tunnustaa” miehelle. Nimittäin usein vasta naimisiinmeno ka varsinkin lapsensaanti räjäyttää takaumat ja muistot mieleen js mieli alkaa oireilla.
Minäkin salasin ja piilotin paskan väkivaltaöapsuuteni pitkään, piilotin sen suorittamiseen ja pärjäämiseen. Vasta 33v iässä ekan lapsen saatuani kaikki vanha mätä pullahti ulos kun ”paise räjähti”. Siitä seurasi pahin ”kuoppa” ikinä, PTSD, terapia, uupumus ja meni vuosi ennenkuin palasin pinnalle hengittämään.
Tämä olisi pitänyt hoitaa jo ENNEN lapsen saantia joten apn olisi todella hyvä lopettaa salailu NYT.
Istuta jo tänä iltana mies alas ja sano, että nyt on kerrottavaa. Kerro, että oot pelännyt kertoa. Kerro, että toivot ja tarvitset mieheltä tukea. Ole aivan rehellinen ja avoin kaikkien tunteiden kanssa. Kerro kaikki, mitä lapsuudessa tapahtui. Jos mies on arvoisesi, hän kuuntelee ja ymmärtää.
Miksi sinun pitäisi hävetä tuota lapsuutta, vanhempiesihan sitä pitäisi hävetä? Eri asia on jos häpeät vanhempiesi käyttäytymistä nyt kun menette käymään. Siitäkin voi puhua miehelle etukäteen, jos on fiksu niin ymmärtää asian ihan hyvin. Siis jos on pakko ylipäänsä mennä käymään.