Lue keskustelun säännöt.
Miehen esittely hirviövanhemmilleni pelottaa
20.05.2019 |
Olen ollut yhdessä noin 2 vuotta ihanan miehen kanssa ja suhteemme toimii hyvin. Mies on kasvanut hyvässä perheessä ja koen olevani tervetullut hänen sukuunsa. Miehen perheen kanssa olemme tavanneet useasti ja tulemme hienosti juttuun.
Nyt stressiä aiheuttaa omat vanhempani, joita mies on nähnyt vain ohimennen pari kertaa. Tarkoitus olisi käydä heillä parin päivän vierailu kesälomien aikaan. Koen suunnatonta ahdistusta ja häpeää, sillä olen kokenut todella vaikean ja haasteellisen lapsuuden. Näistä kokemuksista olen pystynyt kertomaan vain osittain miehelle.
Esimerkkinä voin mainita fyysisen kurituksen, kohtuuttoman pitkät yksin jättämiset, huonon ravinnon jne. Nuoruudessa mukaan tuli jo huorittelut, nöyryyttämiset (tekstiviestien ääneen luku koko perheelle, ei huonekaluja omassa huoneessa, rahojen takavarikointi, hiusten leikkuu lyhyeksi ilman omaa tahtoa...) ja muut kiusaamiset.
Jollain ihmeellä minusta silti kuitenkin kasvoi suhteellisen täysijärkinen ja dippainssin papereilla olen työllistänyt itseni hyvin. Hymyilevän ulkokuoren taakse tuskin moni näkee ja pelkään miehen reaktiota kun ”kaikki paska paljastuu”. Kokemukseni hävettävät ja suututtavat minua. Haluaisin vain keskittyä rakastamaan miestä ja perustaa oman perheen. Unohtaa menneet eikä ainakaan repiä haavoja auki uudestaan.
Kommentit (50)
Vierailu on mieheni idea ja oikein sanojensa mukaan ”vaatii” päästä vanhempieni luokse. Hän ei yksinkertaisesti voi käsittää, että on myös perheitä joissa lapsuus voi olla ollut hyvin erilainen kuin hänen. Miehen vanhemmat ovat kovia hössöttämään ja todella ystävällisiä, en ole koskaan kokenut vastaavaa lämmön määrää omilta vanhemmiltani. En voi siis syyttää miestäni, hän ei voi tietää.
Yritän miettiä pääni puhki jotain kompromissiratkaisua, jolla päästäisiin vierailusta kivuttomasti. Muistissa on hyvin joulu muutaman vuoden takaa kun minut ja silloinen poikaystäväni heitettiin aamuyön tunteina ulos useamman sadan km kotimatkalle.. en haluaisi mieheni joutuvan kokemaan samaa. Minut on jo sellaisissa liemissä keitetty, että kestän kaiken mielivaltaisen käytöksen ja oikut.
Pelottaa, että mies ei usko minun kykenevän tarjoamaan tuleville lapsillemme turvallista kasvuympäristöä kun näkee mitä olen itse kokenut. :(
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myötätuntoni on täysin sinun puolellasi ap! Itselläni vähän samankaltainen tilanne. Äitiini haluan pitää yhteyttä, hän on ollut korkeintaan sivustakatsoja ja hiukan ymmärtämätön oman aikansa kasvatti. Lisäksi hänellä on Alzheimerin tauti, joten loppuelämän pituudesta ei ole varmuutta. Mutta isäni... parempi ettei siitä edes puhuta.
Toissa kesänä kävin nykyisen kumppanini kanssa kahvilla vanhempien mökillä (olin itse ollut siellä pitempään ja jatkoimme siitä illaksi kavereiden luokse). Kätellessään kumppaniani isäni silmät kulkivat päästä jalkoihin ja uudelleen (kumppanini on muunsukupuolinen ja se näkyy esim. pukeutumisessa). Mitään hän ei kuitenkaan uskaltanut sanoa, aavisti varmaan, että olin valmis lähtemään ovet paukkuen, jos jotain vittuilua ilmenee.
Tänä kesänä tuonne olisi varmaan taas mentävä ja ehkä ihan muutamaksi päiväksikin, kun synnytän tässä lähiaikoina ja haluan, että äitini pääsee edes hiukan tutustumaan lapsenlapseensa. Pelottaa jo etukäteen, mitä voi käydä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailu on mieheni idea ja oikein sanojensa mukaan ”vaatii” päästä vanhempieni luokse. Hän ei yksinkertaisesti voi käsittää, että on myös perheitä joissa lapsuus voi olla ollut hyvin erilainen kuin hänen. Miehen vanhemmat ovat kovia hössöttämään ja todella ystävällisiä, en ole koskaan kokenut vastaavaa lämmön määrää omilta vanhemmiltani. En voi siis syyttää miestäni, hän ei voi tietää.
Yritän miettiä pääni puhki jotain kompromissiratkaisua, jolla päästäisiin vierailusta kivuttomasti. Muistissa on hyvin joulu muutaman vuoden takaa kun minut ja silloinen poikaystäväni heitettiin aamuyön tunteina ulos useamman sadan km kotimatkalle.. en haluaisi mieheni joutuvan kokemaan samaa. Minut on jo sellaisissa liemissä keitetty, että kestän kaiken mielivaltaisen käytöksen ja oikut.
Pelottaa, että mies ei usko minun kykenevän tarjoamaan tuleville lapsillemme turvallista kasvuympäristöä kun näkee mitä olen itse kokenut. :(
-ap
No kyllä hän varmasti käsittää, jos ihan oikeasti rehellisesti kerrot kokemuksesi ja tuntemuksesi. Et voita sillä mitään, että yrität kaunistella asiaa hänelle. Ja asia pitää jollakin lailla todellakin käsitellä ennen kuin voitte edes harkita oman perheen perustamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailu on mieheni idea ja oikein sanojensa mukaan ”vaatii” päästä vanhempieni luokse. Hän ei yksinkertaisesti voi käsittää, että on myös perheitä joissa lapsuus voi olla ollut hyvin erilainen kuin hänen. Miehen vanhemmat ovat kovia hössöttämään ja todella ystävällisiä, en ole koskaan kokenut vastaavaa lämmön määrää omilta vanhemmiltani. En voi siis syyttää miestäni, hän ei voi tietää.
Yritän miettiä pääni puhki jotain kompromissiratkaisua, jolla päästäisiin vierailusta kivuttomasti. Muistissa on hyvin joulu muutaman vuoden takaa kun minut ja silloinen poikaystäväni heitettiin aamuyön tunteina ulos useamman sadan km kotimatkalle.. en haluaisi mieheni joutuvan kokemaan samaa. Minut on jo sellaisissa liemissä keitetty, että kestän kaiken mielivaltaisen käytöksen ja oikut.
Pelottaa, että mies ei usko minun kykenevän tarjoamaan tuleville lapsillemme turvallista kasvuympäristöä kun näkee mitä olen itse kokenut. :(
-ap
Sanoisin kyllä että jos miehesi ei ymmärrä vaikka asian hänelle juurta jaksaen selität niin hän on se joka ei pysty lapsille turvallista ympäristöä eikä sinulle turvallista parisuhdetta tarjoamaan.
Puolisolle pitää voida avautua myös vaikeista elämänkokemuksista ja saada niihin ymmärrystä ja tukea.
Jos aiot miehen kanssa yhteen jäädä ja perheen perustaa, sinun pitää joskus kertoa hänelle koko totuus kuitenkin. Kaikki lapsuuden jutut tulevat palaamaan mieleesi entistä kipeämpinä, kun omat lapset ovat samassa iässä. Sinun voisi olla hyvä mennä terapiaan käsittelemään lapsuuttasi, jotta voit oikeasti jättää sen taaksesi.
Sinuna en olisi tekemisissä vanhempieni kanssa, ainakaan en todellakaan lähtisi yökyläilemään! Voit vielä peruuttaa menon ja kerro miehellesi, miksi sen teet. Voit antaa hänen vaikka lukea tuon aloituksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ap tutustuta miestäsi hulluihin vanhempiisi ka VARSINKAAN älä tutustuta vanhempiasi ja appivanhempiasi.
Mulla myös hullu isä, väkivaltalapsuus, kaltoinkohtelua ja järkyttävää nöyryyttämistä.
Tein sen virheen että tutustutin, ja isäni alkoi riehumaan sekä miehelle (vuoroin maanittelu/suostuuspuheluita ja taivokkaita uhkailu/riitapuheluita) että myös appivanhemmille (soitteli näille ja haukui minua, ja sitä tuli oikein yhteinen sävel anopin kanssa).
Välit meni poikki yhdestä riidasta kiöun isäni hyökkäsi kimppuuni ja kuristi kurkusta. Mieheni järkyttyi (eikä osannut edes puolustaa mua järkytykseltään), mutta seuraavana päivänä sovimme että katkaisemme välit mun häirikkövanhempiin.
Nyt on pölut 15 vuotta ihana rauha. Lapsiakin on saatu ja niitä ei ole näytetty mun vanhemmille enkä tule viemään niitä jatkossakaan.
Vanhemmat haukkuu yhä selän takana ja isä ”kiusasi” jonkin aikaa esim tilaamalla multakuormab pihalleni mun nimellä, tilailemalla lehtiä mun nimissä, ym kiusaa. Pikkuhiljaa sekin loppui ja nyt olen vapaa!
Suosittelen että ap alkaa pohtimaan välien katkomista. Et voi esitellä tuollaisia vanhempi anoppilan väelle tai päästää heitä esim lastene elämään.
Olen ollut mieheni kanssa yli 10 vuotta. Minun narsistiäitini on tavannut mieheni vain ohimennen pari kertaa, jolloin he ovat vaihtaneet pari lausetta keskenään. Ei siis edes mitään kahvittelua tai pidempää tapaamista. Miehelle kerroin jo hyvissä ajoin suhteen alussa, kuinka sairas tuo narsisti on. Kerroin myös sen, että en todellakaan halua mennä miehen kanssa kahvittelemaan narsistin luokse, vaikka narsisti sitä pyysikin. Suhteen edetessä mies sai todistaa vierestä narsistin sairaita tempauksia, joten hänkin huomasi, että narsistista on hyvä pysyä etäällä. Laitoin välit poikki narsistiin muutama vuosi sitten, ja kiitän Luojaani, että älysin pitää miehen etäällä narsistista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailu on mieheni idea ja oikein sanojensa mukaan ”vaatii” päästä vanhempieni luokse. Hän ei yksinkertaisesti voi käsittää, että on myös perheitä joissa lapsuus voi olla ollut hyvin erilainen kuin hänen. Miehen vanhemmat ovat kovia hössöttämään ja todella ystävällisiä, en ole koskaan kokenut vastaavaa lämmön määrää omilta vanhemmiltani. En voi siis syyttää miestäni, hän ei voi tietää.
Yritän miettiä pääni puhki jotain kompromissiratkaisua, jolla päästäisiin vierailusta kivuttomasti. Muistissa on hyvin joulu muutaman vuoden takaa kun minut ja silloinen poikaystäväni heitettiin aamuyön tunteina ulos useamman sadan km kotimatkalle.. en haluaisi mieheni joutuvan kokemaan samaa. Minut on jo sellaisissa liemissä keitetty, että kestän kaiken mielivaltaisen käytöksen ja oikut.
Pelottaa, että mies ei usko minun kykenevän tarjoamaan tuleville lapsillemme turvallista kasvuympäristöä kun näkee mitä olen itse kokenut. :(
-ap
Siis vanhempasi jatkavat käytöstään yhä etkä voi luottaa siihen, että siellä vieläkään olisit turvassa. Ja silti suostut menemään sinne? Olet turtunut varmaan, mutta eihän nyt herranjumala kukaan järjissään oleva ihminen altista itseään tuolle!
Miten aikanaan selität miehelle, miksei lapsia voi jättää mummolaan tai miksi et halua viedä heitä sinne joulun viettoon tms? Nyt on vaan todettava tilanne ja kerrottava se miehelle ja pantava kiusaamiselle piste. Sinun ei tarvitse mennä vanhempiesi luokse. Etkä loputtomiin voi salata asioita mieheltäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailu on mieheni idea ja oikein sanojensa mukaan ”vaatii” päästä vanhempieni luokse. Hän ei yksinkertaisesti voi käsittää, että on myös perheitä joissa lapsuus voi olla ollut hyvin erilainen kuin hänen. Miehen vanhemmat ovat kovia hössöttämään ja todella ystävällisiä, en ole koskaan kokenut vastaavaa lämmön määrää omilta vanhemmiltani. En voi siis syyttää miestäni, hän ei voi tietää.
Ei vaadi kauaa, kun lyöt faktat tiskiin. Väännät rautalangasta ja sanot, että jos mies yhtään sinusta välittää, hän ei todellakaan halua tavata vanhempiasi.
Voisit itsekin jo päästää napanuorasta irti. Narsistisiin vanhempiin ei auta kuin välien katkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakas ap,
Myötätuntoni on puolellasi, mulla on kanssa samanlainen ns. "hyvä perhetausta" kuin miehelläsi ja ymmärrän kyllä, että hänelle saattaa olla hyvin vaikeaa ymmärtää, miten huonot perheolot jollakin voi olla. Moni meistä oikeasti rakastavan, kannustavan ja lämpimän lapsuuden kokeneista ei valitettavasti tajua, kuinka etuoikeutettuja olemme.
Ymmärrän hyvin ahdistustasi. Yleensä olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi yrittää tulla toimeen omien vanhempiensa kanssa. Sinun tapauksessasi kuulostaa kuitenkin siltä, että tietty raja on ylitetty vanhempiesi taholta jo aikaa sitten. Sulla ei ole mitään velvollisuuksia olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka aiheuttavat sulle pelkkää pahaa oloa ja ahdistusta. Tässä tapauksessa neuvon katkaisemaan välit, koska tekstisi perusteella olen varma, että sillä lailla olet onnellisempi.
Kirjoitat, että pelkäät miehesi ajattelevan teidän tulevaisuudestanne huonoa, jos saa selville millaiset sinun kotiolosi ovat olleet. Tähän haluaisin sanoa, että tuo on melko varmasti turha pelko. Olette olleet yhdessä jo niin kauan, että miehesi on oppinut tuntemaan sinut jo ihmisenä. Tuskin hän muuttaa käsitystään, kun kuulee kotioloistasi - enemmänkin saattaa arvostaa sinua entistä enemmän, kun saa kuulla, mitä olet joutunut kestämään.
Toivon, että ajattelet omaakin henkistä hyvinvointiasi jatkossa. Joskus elämässä pitää vaan päättää jättää myrkylliset ihmiset omaan arvoonsa ja nostaa kytkintä.
Kaikkea hyvää elämääsi eteenpäin,
t. M35
Täss muutama käytännön neuvo jos on pakko mennä (mun isä on väkivaötainen narsisti, raivohullu joka käynyt aikusten lastensa kimppuun useita kertoja):
- ei KOSKAAN yökylään
-vain lyhyet vierailut ettei narsisti ehdi raivostua tai kiihdyttää itseään aggressioon
- AINA kulkuväline käsillä pakotilannetta varten, ei ikinä bussia, kimppakyytiä tms
- auto tulee pysäköidä niin että oikeesti pääsee pihasta pois ja heti, kerran oli jäänyt auto mottiin ja isä juoksee auton ympärillä haulikon kanssa uhaten, minä paniikissa sisällä autossa
- ei normaalia yhteydenpitoa, mitään omasta elämästä ei saa kertoa. Korkeintaan pikkujuttuka ”täälläpäin tuomi kukkii”
- aina vuorovaikutuksessa tarkkailtava isän mikroilmeitä ja eleitä, kun raivo alkaa nousta on vielä hetki aikaa muuttaa kurssia, tosin ei aina, ja raivari tulee..
- ikinä ei lapsia sinne, sekunniksikaan, ei edes valvottuna.
Tässäpä aplle ohjetta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täss muutama käytännön neuvo jos on pakko mennä (mun isä on väkivaötainen narsisti, raivohullu joka käynyt aikusten lastensa kimppuun useita kertoja):
- ei KOSKAAN yökylään
-vain lyhyet vierailut ettei narsisti ehdi raivostua tai kiihdyttää itseään aggressioon
- AINA kulkuväline käsillä pakotilannetta varten, ei ikinä bussia, kimppakyytiä tms
- auto tulee pysäköidä niin että oikeesti pääsee pihasta pois ja heti, kerran oli jäänyt auto mottiin ja isä juoksee auton ympärillä haulikon kanssa uhaten, minä paniikissa sisällä autossa
- ei normaalia yhteydenpitoa, mitään omasta elämästä ei saa kertoa. Korkeintaan pikkujuttuka ”täälläpäin tuomi kukkii”
- aina vuorovaikutuksessa tarkkailtava isän mikroilmeitä ja eleitä, kun raivo alkaa nousta on vielä hetki aikaa muuttaa kurssia, tosin ei aina, ja raivari tulee..
- ikinä ei lapsia sinne, sekunniksikaan, ei edes valvottuna.Tässäpä aplle ohjetta :)
Onko isälläsi jokin diagnoosi, tai mitään merkintää missään viranomaistahoilla, että mikä olisi niinkuin homman nimi? Vai onko hän ihan täysivaltainen, ulospäin ihan "normaalin" näköinen ihminen, tuolla käveleskelee prismassa muina miehinä?
En uskoisi , ellen tietäisi että kyllä tuo varmasti on totta.
Minua aina näissä hulluisssa kauhistuttaa ja hämmentää se, ettei mitään diagnoosia, mitään puuttumista taikka minkäänlaista elettäkään näihin tee kukaan, että loppuisi koko paska tai pantaisiin tosissaan hoitoon!
Hyvät ohjeet! Hyvien perheiden lapset ei näitä ymmärrä mutta luonnevikaisten lapset kyllä ymmärtää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täss muutama käytännön neuvo jos on pakko mennä (mun isä on väkivaötainen narsisti, raivohullu joka käynyt aikusten lastensa kimppuun useita kertoja):
- ei KOSKAAN yökylään
-vain lyhyet vierailut ettei narsisti ehdi raivostua tai kiihdyttää itseään aggressioon
- AINA kulkuväline käsillä pakotilannetta varten, ei ikinä bussia, kimppakyytiä tms
- auto tulee pysäköidä niin että oikeesti pääsee pihasta pois ja heti, kerran oli jäänyt auto mottiin ja isä juoksee auton ympärillä haulikon kanssa uhaten, minä paniikissa sisällä autossa
- ei normaalia yhteydenpitoa, mitään omasta elämästä ei saa kertoa. Korkeintaan pikkujuttuka ”täälläpäin tuomi kukkii”
- aina vuorovaikutuksessa tarkkailtava isän mikroilmeitä ja eleitä, kun raivo alkaa nousta on vielä hetki aikaa muuttaa kurssia, tosin ei aina, ja raivari tulee..
- ikinä ei lapsia sinne, sekunniksikaan, ei edes valvottuna.Tässäpä aplle ohjetta :)
Onko isälläsi jokin diagnoosi, tai mitään merkintää missään viranomaistahoilla, että mikä olisi niinkuin homman nimi? Vai onko hän ihan täysivaltainen, ulospäin ihan "normaalin" näköinen ihminen, tuolla käveleskelee prismassa muina miehinä?
En uskoisi , ellen tietäisi että kyllä tuo varmasti on totta.
Minua aina näissä hulluisssa kauhistuttaa ja hämmentää se, ettei mitään diagnoosia, mitään puuttumista taikka minkäänlaista elettäkään näihin tee kukaan, että loppuisi koko paska tai pantaisiin tosissaan hoitoon!
Ei ole mitään diagnoosia. On rääkännyt lapsensa, vaimonsa, työkaverinsa, esimiehe ja naapurinsa henkihieveriin. Ja kyllä myös uhkailee ja raivoaa tuntemattomillekin.
Tietäisitte miten paljon luonnevikapsykopaatteja kulkee ilman diagnoosia! Tottakai kaikki tietää että hän on hullu mutta kun hän ei ITSE sitä myönnä tai näe, niin ei näitä pakkohoitoon saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täss muutama käytännön neuvo jos on pakko mennä (mun isä on väkivaötainen narsisti, raivohullu joka käynyt aikusten lastensa kimppuun useita kertoja):
- ei KOSKAAN yökylään
-vain lyhyet vierailut ettei narsisti ehdi raivostua tai kiihdyttää itseään aggressioon
- AINA kulkuväline käsillä pakotilannetta varten, ei ikinä bussia, kimppakyytiä tms
- auto tulee pysäköidä niin että oikeesti pääsee pihasta pois ja heti, kerran oli jäänyt auto mottiin ja isä juoksee auton ympärillä haulikon kanssa uhaten, minä paniikissa sisällä autossa
- ei normaalia yhteydenpitoa, mitään omasta elämästä ei saa kertoa. Korkeintaan pikkujuttuka ”täälläpäin tuomi kukkii”
- aina vuorovaikutuksessa tarkkailtava isän mikroilmeitä ja eleitä, kun raivo alkaa nousta on vielä hetki aikaa muuttaa kurssia, tosin ei aina, ja raivari tulee..
- ikinä ei lapsia sinne, sekunniksikaan, ei edes valvottuna.Tässäpä aplle ohjetta :)
Onko isälläsi jokin diagnoosi, tai mitään merkintää missään viranomaistahoilla, että mikä olisi niinkuin homman nimi? Vai onko hän ihan täysivaltainen, ulospäin ihan "normaalin" näköinen ihminen, tuolla käveleskelee prismassa muina miehinä?
En uskoisi , ellen tietäisi että kyllä tuo varmasti on totta.
Minua aina näissä hulluisssa kauhistuttaa ja hämmentää se, ettei mitään diagnoosia, mitään puuttumista taikka minkäänlaista elettäkään näihin tee kukaan, että loppuisi koko paska tai pantaisiin tosissaan hoitoon!
Samaa mieltä. Todella pahasti mieleltään järkkyneeltä ja vaaralliselta henkilöltä kuulostaa, eikä valitettavasti ole varmastikaan ainut joka kuitenkin elää ihan normaalist ihmisten seassa.
Ääh.. voi ei :( Itse huomasin esikoiseni saatuani, miten kamalasti minua oli lapsena kohdeltu :( Siihen asti ajattelin sen jotenkin olevan "normaalia?" . Jos en totellut, minua tukistettiin ja lyötiin henkarilla. Huudettiin ja tönittiin nurkkaan, jossa saattoi 2-3 tuntiakin joutua seisomaan kasvot nurkkaan päin. Jos edes kysyi "joko pääsen pois", niin saatettiin päätä kolhasta seinään ja käskettiin "pitään turpa kii". Järkyttävää. Meillä ei koskaan halittu, silitetty, kerrottu kuinka rakkaita me lapset ollaan (tai siis ei varmaan oltu?), ei kehuttu.. ei mitään.
Esikoisen jälkeen todella järkytyin, kun aloin käymään omaa lapsuuttani läpi. Nyt äitinä teen kaiken täysin erilailla, mitä minulle on tehty tai mitä minä olen kokenut. Olen myös ajatunut ammattiin, jossa kaltaisiani autetaan. En ymmärär, miten minusta on lopulta "näin normaali" kasvanut.
Mieheni on ihanasta perheestä ja heillä on hyvät välit.
Muistan, kun vuosia sitten mieheni sanoi ensimmäisen kerran, että hän rakastaa mua. Menin aivan lukkoon. Jotenkin hävetti hänen puolestaan. Mitä hän sellaisia puhui? Nykyään sen sanominen ja kuuleminen tuntuu hyvältä, juuri oikealta. Joka päivä (viimeistään iltahetkellä) sanon sen saman omalle lapselleni, halin ja otan syliin. Minä todella rakastan lastani.
Minua ei ehkä koskaan rakastettu.
En juurikaan ole tekemisissä vanhempieni kanssa. Eivät hekään ota minuun yhteyttä. Eikä mun ole heitä ikävä. Rakastan tätä perhettä, jonka olen nyt itse luonut <3
Ap hyvä! Harkitse tarkkaan, haluatko edes mennä sinne. Mitä koet sillä käynnillä saavasi?
Ymmärrän hyvin, että mies haluaa nähdä vanhempasi. Kerro nyt kuitenkin hänelle, millainen lapsuus sinulla on ollut. Mikäli menette käymään, niin ihan pikainen tapahtuma riittää, ei missään nimessä yöksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailu on mieheni idea ja oikein sanojensa mukaan ”vaatii” päästä vanhempieni luokse. Hän ei yksinkertaisesti voi käsittää, että on myös perheitä joissa lapsuus voi olla ollut hyvin erilainen kuin hänen. Miehen vanhemmat ovat kovia hössöttämään ja todella ystävällisiä, en ole koskaan kokenut vastaavaa lämmön määrää omilta vanhemmiltani. En voi siis syyttää miestäni, hän ei voi tietää.
Yritän miettiä pääni puhki jotain kompromissiratkaisua, jolla päästäisiin vierailusta kivuttomasti. Muistissa on hyvin joulu muutaman vuoden takaa kun minut ja silloinen poikaystäväni heitettiin aamuyön tunteina ulos useamman sadan km kotimatkalle.. en haluaisi mieheni joutuvan kokemaan samaa. Minut on jo sellaisissa liemissä keitetty, että kestän kaiken mielivaltaisen käytöksen ja oikut.
Pelottaa, että mies ei usko minun kykenevän tarjoamaan tuleville lapsillemme turvallista kasvuympäristöä kun näkee mitä olen itse kokenut. :(
-ap
Vai mies vaatii. No menköön prkle keskenään. Ja sinä voit etsiä itsellesi miehen ja unohtaa tuollaiset ruskeakieliset pojut.
Jos onnellinen ja tasapainoinen perhe-elämäsi on tuosta kiinni, niin eipä ole kummoinen suhde teillä, vaan olet miehen nyrkin ja hellan välissä. Siinäpä onkin hyvä ympäristö lapsillekin, äiti luimistele vanhempiaan ja sen jälkeen miestään.
Kompromissiksi ehdotan siis eroa tuosta äijästä ja ihanan rauhallisen kesän viettäminen juuri siinä seurassa missä itse viihdyt!
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin, että mies haluaa nähdä vanhempasi. Kerro nyt kuitenkin hänelle, millainen lapsuus sinulla on ollut. Mikäli menette käymään, niin ihan pikainen tapahtuma riittää, ei missään nimessä yöksi.
Lisäisin että senkin takia on tärkeä kertoa totuus etukäteen miehelle, ettei järkyty ja pety. Muehellä on nyt lapsenomainen odotus miten apn vanhemmat on ihani ja mukavia, rakastavia ja kannustavia niinkuin hänen omat vanhempansa ovat. Hän odottaa samaa kuin omassa lapsuudenkodissa koska ei tiedä muuta olevan edes olemassakaan.
Sit kun apn porukat on tylyt, epäkohteliaat, on kireä tunnelma jne niin mies järkyttyy ja loukkaantuu. Parempi olisi että etukäteen pn varoitettu ettei ole liiat odotukset.
Käytä stunttimiestä.
Esittele kaksimetrinen ja sataviiskytkiloinen liivijengiläinen heidän uutena vävypoikanaan.
Sano, että miehen asioista ei sitten puhuta kylillä tai käy huonosti.