Erikoisin asia mitä olet löytänyt vanhempasi tai isovanhempasi jäämistöstä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummini (s. 1921) eli hyvin keskiluokkaisen elämän, joutumatta koskaan samalla tavalla raatamaan elämänsä tai arkensa eteen kuin moni muu ikäluokkansa ihminen. Hän syntyi isoon, rikkaaseen maatalon, nai kauppiaan jonka kanssa kiersi avaamassa osuuskauppoja sinne tänne. Hän synnytti kaksi lastaan sairaalassa, ja hänellä oli kotiapulainen niin kauan kun lapset oli kotona. Hän papan kanssa rakensi mökin, kuopsutti onnellisena sen kasvimaata niin kauan kuin jaksoi, hän matkusti ympäri Eurooppaa ja hoiti meitä lapsenlapsia suurella sydämellä.

Olipa tarkka selostjs

Siksi olikin todella kummallista löytää mummin kuoleman jälkeen hänen korurasian pohjalta yksi luoti. Siellä se oli meripihkakorujen ja helminauhojen alla pienessä pahvirasiassa. Mummilla tai papalla ei ollut aseita.

Mummi oli kyllä sodassa lääkintälottana, ja joskus mietin että ehkä se oli jonkun sotilaan surmannut luoti, mutta toisaalta silloin rasiassa pitäisi olla pelkkä hylsy. Asia jää ikuiseksi arvoitukseksi.

Siis ammuttu luoti vai ampumaton luoti hylsyssään. Lääkintälottahan on voinut luodin kaivaa jostain vainajasta ja jostain syystä (esim tuttu vainaja) halunnut säästää. Ampumaton taas on voinut kulkea sodassa omaa tarvetta varten jos vaikka vangituksi tuleminen uhkaa.

Ampumattomalla patruunalla ei tee mitään ilman asetta. Ei sitä nallia puremalla saa laukeamaan vaikka elokuvissa niin voidaan väittääkin.

Selvittäkää nyt itsellenne termit:

Patruuna= sisältää hylsyn, luodin, ruutia ja nallin.

Luoti= metallinkappale, yleensä lyijyä tai kuparia tai kuparivaippaista lyijyä. Kiinni hylsyssä.

Hylsy=messinkinen putki, jonka sisällä ruutia. Perässä nalli ja toisessa päässä luoti. Kuin iskuri osuu nalliin, se sytyttää hylsyssä olevan ruudin ja paineaalto "sylkäisee" luodin irti hylsystä ja edelleen piippua pitkin ja kohteeseen. Uudelleenladatessa latausliike sylkäisee hylsyn ulos aseesta.

Käyttämätön luoti on sellainen puikula, johonkin osunut (vaikka vaan pehmytkudoksiin) leviää kuin sieni. Teräsvaippaiset poislaskettuina, ne vaan sujahtaa muotonsa säilyttäen kohteesta läpi, mikä on tappamismielessä hyvin epäkäytännöllistä. Suurin osa liike-energiasta kuluu siis lentämiseen kohteen ulkopuolella. Näitä ei esim. metsästyksessä saa käyttää, koska luoti on silloin toisaalta tehoton, toisaalta tappavan vaarallinen muille vielä osuttuaankin. Leviävä luoti aiheuttaa isompaa vahinkoa, koska kaikki liike-energia purkautuu kohteeseen. Ja toisaalta on turvallisempi, koska se joko jää ruumiin sisään (isommilla eläimillä) tai on ainakin menettänyt suurimman osan tehostaan jos sattuukin tulemaan läpi.

Sitten on kaikenlaisia erikoisluoteja, dumdum, hydra shock jne.

Olipa tarkka selostus

Vierailija kirjoitti:

Tislausvälineet mökiltä.... mummi oli kovin häpeissään ja seuraavalla kerralla ne olivat hävinneet. Pappa oli raikulipoika :)

Me löydettiin myös pontikkapannu. Harmi kun ei osata käyttää!

Mummolan vintiltä 2 ikivanhaa. Matkalaukullista kuvia ja kirjeitä ym sälää, joissa oli ihan vieraita ihmisiä. Ei siis meidän sukua ollenkaan eikä kukaan tiennyt ketä.

Tuli mieleen Australian takamailla kadonneet ihmiset...

Saako mieheni isän mainita? Hänellä olivat lahjat pakrteissaan. Monen vuoden ajalta.

Siten, että kulmasta hieman repäisty ja katsottu, mitä sisällä on.

En tiedä, miksi toimi noin. Ehkei ollut tavaroille käyttöä, mutta kohteliaana miehenä säästi lahjaksi saadun. Ja parhaitenhan se säilyy omassa paketeissaan.

Siis ostimme käyttötavaraa, ei krääsää. Tyyliin torkkupeitto, pyjama jne.

Onpas outoa että noin moni jemmaa avaamattomia lahjoja :O

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini kuoltua lisäsin hänen lehdestä leikatun kuolinilmoituksensa kotiraamattumme väliin, mihin on kerätty muidenkin sukulaisten kuolinilmoituksia. Siellä oli ihan vieraan suht äitini ikäisen miehen kuolinilmoitus. 

Vanhemmillani meni sukset ristiin, kun olin esiteini ja teininä minulla oli olo, että hänellä olisi ehkä jotain meneillään jonkun työkaverinsa kanssa. Yhtään miestä ei koskaan esitelty eikä äitini koskaan virallisesti seurustellut kenenkään kanssa isäni jälkeen. Ehkäpä kuolinilmoitus on tämän miehen?

Nyt en halua ruokkia kalvavaa epätietoa, mutta tuli mieleen, että ei kai tämä mies voi olla oikea isäsi? Jos isäsi ei olekaan oikea isäsi?

Minä ainakin kuvittelen, että minussa on ulkoisia ja henkisiä piirteitä havaittavissa isän puolen suvusta että siinä mielessä kuvittelisin kyllä isän olevan biologinen isä. 

Löysin isoisän hinttapussin

Yhden tunnetun suomalaisen Perukirjan.

Sappikivet ja peräruiskevälineet täälläkin.

Isoäidin jäämistöstä löytyi kirjekuori, jossa oli komean nuoren miehen valokuva 1930-luvulta ja lehdistä leikatut samaisen miehen 50-, 60- ja 75-vuotissyntymäpäiväjutut sekä kuolinilmoitus. Isoäiti oli nähtävästi seurannut entisen poikaystävän elämää vuosikymmenten ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löysin hiusneulan, mummini nimi oli Aino.

Henkilöllisyystodistus jossa teksti: tilallisen vaimo.

???

Vanhanaikainen hiusneula oli siksi erikoinen ettei koskaan annettu lupaa tavata häntä.  Kysyin saanko ottaa lupa annettiin.

On valokuvakin ja tosiaan meissä samaa näköä.  Sain tietää hän oli ollut kirjanpitäjä.

Nuorehkona kuolleen veljeni jäämistöstä rakkauskirje kesäkuun 19 päivä vuodelta 1903, sinetti ehjä mutta sivulta riipaistu tyylikkäästi ilmeisesti saksilla auki. Sisällä täysin ehjä kirje Olgalle. Venäjänkielisillä postimerkeillä. 

Kirje alkaa sanoilla "Ken ei rakastais lapsuuden tyyntä aikaa. Jolloin elon tuuli ei käy tuiskumaan. Kun sielu on tyyni ja sydän vapaa....... ja toivo hymyilee ruusuna."

Kirjoittaja käy läpi menneitä aikoja jolloin tunsivat lapsuudessa tämän Olgan kanssa sen hetkiseen nykyisyyteen sekä erikseen vielä pyytää ettei paljastaisi kirjeen sisältöä kenellekään. 

Lopputulosta en tiedä :) En edes sitä lukiko Olga kyseistä kirjettä koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Dick pics. Äitini jäämistössä. Järkytyin.

Äitisi lienee saanut oikeaakin. Jätätkö ne perinnöksi?

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löysin hiusneulan, mummini nimi oli Aino.

Henkilöllisyystodistus jossa teksti: tilallisen vaimo.

???

Vanhanaikainen hiusneula oli siksi erikoinen ettei koskaan annettu lupaa tavata häntä.  Kysyin saanko ottaa lupa annettiin.

On valokuvakin ja tosiaan meissä samaa näköä.  Sain tietää hän oli ollut kirjanpitäjä.

Miten joku voi ilmaista itseään noin epäselvästi? Ymmärtääkö joku mitä noissa viesteissä oikein selitetään?

Täällä kanssa löydettiin avaamattomia ja käyttämättömiä lahjoja, sekä rakkauskirjeitä ihailijalta sodan ajalta. Kiinnostavaa oli, että kirjeiden lähettäjä ei ilmeisesti koskaan saanut vastakaikua yksipuoliseen viestittelyynsä, mutta jaksoi silti vuosikausia kirjoitella.. Ja mummoni säilyttää nämä kirjeet. En tiedä miksi ei vastannut, miksi säilytti ja kuka lähettäjä oli.

Mummollani oli myös avaamattomia lahjoja kaapit täynnä. Käytti vanhoja rikkinäisiä lakanoita. Ruokailuvälineetkin olivat niin kuluneita, että veitset olivat kuluneet kapeiksi. Pyyhkeet olivat haisevia riepuja. Jonkun kerran elossa ollessaan oikein suuttui, kun kysyttiin, miksei ota käyttöön uusia lakanoita, joita olisi ollut kaapissa. Kuulemma Jumala ei ylpeilystä perusta. Aikamoista ylpeilyähän se olisi ollutkin käyttää  ehjiä lakanoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tislausvälineet mökiltä.... mummi oli kovin häpeissään ja seuraavalla kerralla ne olivat hävinneet. Pappa oli raikulipoika :)

Me löydettiin myös pontikkapannu. Harmi kun ei osata käyttää!

Simo Salminen levytti pontikan keitto-ohjeet. Laulun nimi on Tip tip tippuu.

Vierailija kirjoitti:

Mummollani oli myös avaamattomia lahjoja kaapit täynnä. Käytti vanhoja rikkinäisiä lakanoita. Ruokailuvälineetkin olivat niin kuluneita, että veitset olivat kuluneet kapeiksi. Pyyhkeet olivat haisevia riepuja. Jonkun kerran elossa ollessaan oikein suuttui, kun kysyttiin, miksei ota käyttöön uusia lakanoita, joita olisi ollut kaapissa. Kuulemma Jumala ei ylpeilystä perusta. Aikamoista ylpeilyähän se olisi ollutkin käyttää  ehjiä lakanoita.

Tuo on tapa ostaa itselleen lisäaikaa. Kuvitellaan että elinikä pitenee, kun tavarat käytetään sitten joskus.

Vierailija kirjoitti:

Mummolan vintiltä 2 ikivanhaa. Matkalaukullista kuvia ja kirjeitä ym sälää, joissa oli ihan vieraita ihmisiä. Ei siis meidän sukua ollenkaan eikä kukaan tiennyt ketä.

Tuli mieleen Australian takamailla kadonneet ihmiset...

Niitä kuvia kannattaa laittaa nettiin. Ihan hyvin joku voi muistaa tai tuntea niistä jonkun.

Vierailija kirjoitti:

Saako mieheni isän mainita? Hänellä olivat lahjat pakrteissaan. Monen vuoden ajalta.

Siten, että kulmasta hieman repäisty ja katsottu, mitä sisällä on.

En tiedä, miksi toimi noin. Ehkei ollut tavaroille käyttöä, mutta kohteliaana miehenä säästi lahjaksi saadun. Ja parhaitenhan se säilyy omassa paketeissaan.

Siis ostimme käyttötavaraa, ei krääsää. Tyyliin torkkupeitto, pyjama jne.

Oli niin kiintynyt vanhoihin, ettei halunut käyttää uusia.