Erikoisin asia mitä olet löytänyt vanhempasi tai isovanhempasi jäämistöstä

Vierailija kirjoitti:

Mummon jäämistön viinapullokokoelma. Tyhjiä vodkapulloja oli varmaa 100 tai enemmänkin. Osa ulkovarastossa, osa puikoissa talossa. Kukaan ei tiennyt mummon ryyppäävän.

Aika moni vanhempi nainen ottaa lääkkeeksi eikä ne määrät välttämättä isoja ole, mutta eivät ilkeä pulloja palautella joten niitä kertyy.

Minunkin varmaan pitää ajoissa hävittää päiväkirjat ja dildo, jos lapsenlapsille tulee yllätyksenä, että mummo on harrastanut joskus seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummon jäämistön viinapullokokoelma. Tyhjiä vodkapulloja oli varmaa 100 tai enemmänkin. Osa ulkovarastossa, osa puikoissa talossa. Kukaan ei tiennyt mummon ryyppäävän.

Aika moni vanhempi nainen ottaa lääkkeeksi eikä ne määrät välttämättä isoja ole, mutta eivät ilkeä pulloja palautella joten niitä kertyy.

Totta. Siksi ihmeteltiin, kun tyhjiä konjakkipulloja ei ollut. Mummolle ostettiin tulijaisiksi konjakkia, aika moni meistä serkuksistakin. Ja nimenomaan sydänlääkkeeksi. Niitä pulloja olisi pitänyt kertyä vuosittain muutama.

Vierailija kirjoitti:

Mummoni kuoli 30 vuotta sitten. Vähän sen jälkeen välit katkesivat hänen "uuden" (olivat vuosikausia naimisissa) aviomiehen kanssa, mutta silti äitini lähetti hänelle joulukortteja ainakin 15 vuoden ajan. Muutama vuosi sitten mies kuoli ja pääsimme hakemaan mummon tavaroita. Oli hämmentävää löytää lipaston päältä joulukortti 10 vuoden takaa, joka oli kuva minun ja siskoni lapsista. Ei mitenkään kummallinen asia yleisesti, mutta minusta se oli hyvin outoa. Jostain syystä mummon mies oli kuvan halunnut säilyttää. 

Tämä saattaa kertoa yksinäisyydestä.  Siitä, että muillakin on lasten ja lastenlasten valokuvia esillä, mutta itsellä ei mitään eikä ketään.  On ehkä haluttu itselleen jotain samanlaista kuin muillakin.  Kun joku tulee käymään, näkee, että on hänellekin lähetetty lasten kuvia niin kuin muillekin.  Ehkä.

Tai sitten hän on niitä ihmisiä, jotka ei voi hävittää valokuvia.  Kortit aina voi, mutta valokuvia ei.  Minäkin olen sellainen.  Kaikki kavereiden ajat sitten lähettämät lastensa valokuvat minulla on tallessa, vaikka suhteet näihin kavereihinkin on hiipuneet ja lapset kasvaneet aikuisiksi ja ovat ties missä.  Silti en voi heittää pois.

Vierailija kirjoitti:

Vaarin päiväkirja jatkosodasta. Todella koskettavaa luettavaa. Upeita piirroksia, en ikinä tiennyt että vaari osasi piirtää tuolla tavalla.

Isomummini köyhäili. Aavistin kyllä että rahaa oli, koska synttärilahjaksi saattoi tulla 500 mk, joka oli silloin iso raha ja ylppärilahjaksi sain 5000 mk. Mummo kulki suunnilleen rikkinäisissä vaatteissa kadulla. Mummon kuoltua vintiltä löytyi papereihin ja muoveihin käärittynä mm. minkkiturkki hattuineen ja muhveineen, kaksi chanelin laukkua - niitä bloggaajien suosimia tikattuja mummolaukkuja, pöytähopeita, astioita. Osti ylellisyysesineitä mutta ei raaskinut käyttää etteivät kulu.

Vaarillasi oli ns. sotilasmuistokirja.  Ehdottomasti vaalimisen ja säilyttämisen arvoinen.  

Minua harmittaa ikuisesti se, että isäni ei arvostanut sotilasmuistokirjaansa niin paljoa, että olisi laittanut sen piiloon tai yleensäkin talteen meiltä lapsilta, kun olimme pieniä.  Muistan vieläkin oikein hyvin tuon kovakantisen päiväkirjan ja mitä sinne oli kirjoitettu ja piirretty.  Isä oli tehnyt tarkkoja havaintoja ja siellä oli päivämääriä ja kuvauksia tapahtumista.  Päiväkirja alkoi armeija-ajalta, ja jatkui sitten sotakokemuksilla, kun isäni lähti armeijasta vapaaehtoisesti sotimaan, millä hän suoritti armeijan loppuun.  Taitavat piirrokset eivät olleet kaikki samasta kynästä, vaan siihen oli piirrellyt ja riimitellyt kavereita ympäri Suomea.  

Me lapset pidimme sitä kirjaa leikeissämme ja jonnekin se sitten lopulta katosi.  Nyt se olisi arvokas asia.  Isän sotilaspassi minulla on, mutta olisipa minulla tuo sotilasmuistokirja, niin sitä vaalisin kuin kalleinta aarrettani. 

Mitä pitäis tehdä hienolle " teatterikiikareille" kun oikeasti tarvitsee purjeveneeseen isot kiikarit. Jos saa puoli mertriä halkaisjaltaan olevaa persoonallista keramiikkaa, jossa on oma nimi, kelle semmoisen kehtaa antaa kiertoon. Vihaan Aarikkaa ja Kalevalakoruja ja  olen sen usein sanonut. Väärään liikkeseen saatu lajhakortti on huonompi kuin lahja kuin raha. Muistakaa tämä nyt lauantaina. En halua lahjakortteja hoitoihin enkä liikuntalaitoksiin, enkä halua käydä Lapissa.

Vierailija kirjoitti:

Mummon jäämistön viinapullokokoelma. Tyhjiä vodkapulloja oli varmaa 100 tai enemmänkin. Osa ulkovarastossa, osa puikoissa talossa. Kukaan ei tiennyt mummon ryyppäävän.

Oletko varma, ettei ollut kerännyt pulloja mehupulloiksi? Oliko etiketitkin vielä tallella? Pullot tietenkin pestään ennen mehukäyttöä ja useimmat etiketit irtoavat pesussa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä pitäis tehdä hienolle " teatterikiikareille" kun oikeasti tarvitsee purjeveneeseen isot kiikarit. Jos saa puoli mertriä halkaisjaltaan olevaa persoonallista keramiikkaa, jossa on oma nimi, kelle semmoisen kehtaa antaa kiertoon. Vihaan Aarikkaa ja Kalevalakoruja ja  olen sen usein sanonut. Väärään liikkeseen saatu lajhakortti on huonompi kuin lahja kuin raha. Muistakaa tämä nyt lauantaina. En halua lahjakortteja hoitoihin enkä liikuntalaitoksiin, enkä halua käydä Lapissa.

Mitä täällä tapahtuu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummon jäämistön viinapullokokoelma. Tyhjiä vodkapulloja oli varmaa 100 tai enemmänkin. Osa ulkovarastossa, osa puikoissa talossa. Kukaan ei tiennyt mummon ryyppäävän.

Oletko varma, ettei ollut kerännyt pulloja mehupulloiksi? Oliko etiketitkin vielä tallella? Pullot tietenkin pestään ennen mehukäyttöä ja useimmat etiketit irtoavat pesussa.

Olivat kyllä ihan sellaisenaan. Hän oli hyvä laittamaan ruokaa, mutta ei varsin mikään säilöjä.

Isän isä oli rintamalla, ja kävi sinä aikana ainoastaan kerran tai kaksi kotonaan. Hän kuoli 20-vuotta sitten, jonka jälkeen hänen vaimonsa, mummoni lähes heti perässä. Löysimme isäni kanssa mummolaa siivotessa kirjeitä venäläiseltä naiselta, ja mustavalkoisia kuvia pienestä vauvasta. Isän isäni oli rakastunut rintamalla venäläiseen naiseen, ja he olivat saaneet yhdessä lapsen. Kirjeitä oli useita, mutta vain muutaman kuukauden ajalta. Nainen osasi jonkin verran kirjoittaa hataraa suomea.

Etsisin mielelläni lisätietoa venäläisestä sedästäni, mutta postikorteissa ja kirjeissä oli niin hataria tietoja että en päässyt puusta pidemmälle. Tiedän kuitenkin että minulla on setä Venäjällä (josta ei ikinä suvussa puhuttu)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummon jäämistön viinapullokokoelma. Tyhjiä vodkapulloja oli varmaa 100 tai enemmänkin. Osa ulkovarastossa, osa puikoissa talossa. Kukaan ei tiennyt mummon ryyppäävän.

Oletko varma, ettei ollut kerännyt pulloja mehupulloiksi? Oliko etiketitkin vielä tallella? Pullot tietenkin pestään ennen mehukäyttöä ja useimmat etiketit irtoavat pesussa.

Niin, ja olivat vielä samaa merkkiä, pullojen koko kyllä vaihteli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummon jäämistön viinapullokokoelma. Tyhjiä vodkapulloja oli varmaa 100 tai enemmänkin. Osa ulkovarastossa, osa puikoissa talossa. Kukaan ei tiennyt mummon ryyppäävän.

Aika moni vanhempi nainen ottaa lääkkeeksi eikä ne määrät välttämättä isoja ole, mutta eivät ilkeä pulloja palautella joten niitä kertyy.

Totta. Siksi ihmeteltiin, kun tyhjiä konjakkipulloja ei ollut. Mummolle ostettiin tulijaisiksi konjakkia, aika moni meistä serkuksistakin. Ja nimenomaan sydänlääkkeeksi. Niitä pulloja olisi pitänyt kertyä vuosittain muutama.

Olisiko vaihtanut konjakkipullon jonkun kanssa useampaan viinapulloon? Ehkä ei tykännyt konjakista, muttei raskinut koskaan kertoa.

Mitään sinänsä kummallista en ole löytänyt. Vaarini vanhempien jäljiltä on löytynyt kuitenkin kaikkea mielenkiintoista sukutilan talosta. Ehkä itselleni mielenkiintoisimpia ovat olleet hyvin paksu kasvio jonka vaarin täti tehnyt ja sotien ajalta kymmeniä mustia/mustavalkoisia tuttavien hautajaiskutsuja sähkeinä tmv niin ettei olleet kirjeitä, en ollut koskaan ennen sellaisia nähnyt... Yhestä vintin kaapista löytyi myös monta hyvin vanhaa lääkeputelia ja koiran veromerkki, siis sellainen pantaan laitettava kolikon kokoinen laatta.

Pihapiirin vanhasta aitasta löytyi enemmän ns roskaa, kuten yhteen nurkkaan kertynyt valtava pino vanhoja kenkiä hyvin heikossa kunnossa ja monet vanhat hevosen länget.

Vierailija kirjoitti:

Isän isä oli rintamalla, ja kävi sinä aikana ainoastaan kerran tai kaksi kotonaan. Hän kuoli 20-vuotta sitten, jonka jälkeen hänen vaimonsa, mummoni lähes heti perässä. Löysimme isäni kanssa mummolaa siivotessa kirjeitä venäläiseltä naiselta, ja mustavalkoisia kuvia pienestä vauvasta. Isän isäni oli rakastunut rintamalla venäläiseen naiseen, ja he olivat saaneet yhdessä lapsen. Kirjeitä oli useita, mutta vain muutaman kuukauden ajalta. Nainen osasi jonkin verran kirjoittaa hataraa suomea.

Etsisin mielelläni lisätietoa venäläisestä sedästäni, mutta postikorteissa ja kirjeissä oli niin hataria tietoja että en päässyt puusta pidemmälle. Tiedän kuitenkin että minulla on setä Venäjällä (josta ei ikinä suvussa puhuttu)

Ota selvää, missä isoisäsi oli rintamalla. Ne tiedot on arkistoissa tallessa. Sitten kuva mediaan, geenitesti jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löysin hiusneulan, mummini nimi oli Aino.

Henkilöllisyystodistus jossa teksti: tilallisen vaimo.

???

Vanhanaikainen hiusneula oli siksi erikoinen ettei koskaan annettu lupaa tavata häntä.  Kysyin saanko ottaa lupa annettiin.

On valokuvakin ja tosiaan meissä samaa näköä.  Sain tietää hän oli ollut kirjanpitäjä.

Miten joku voi ilmaista itseään noin epäselvästi? Ymmärtääkö joku mitä noissa viesteissä oikein selitetään?

Selvästi ilmaistu:  kaikesta ei puhuttu, johon kyllästyin.

Kiitos loukkaavasta kommentista.

Minä puhuin ainakin totta.

Ei kyllä selventänyt yhtään :D

Pyysin jo anteeksi.  Tarkoitin ettei ollut yhtään mitään jäämistöä.  Tahdoin edes yhden muiston mummosta.

Pienenpieni paperipussillinen näsiän marjoja (konekirjoitettu teksti päällä). Näitä on joskus kai apteekista myyty, mutta en tiedä mihin vaivaan (1950 tai siitä +-10 vuotta, veikkaisin).

Vierailija kirjoitti:

Pienenpieni paperipussillinen näsiän marjoja (konekirjoitettu teksti päällä). Näitä on joskus kai apteekista myyty, mutta en tiedä mihin vaivaan (1950 tai siitä +-10 vuotta, veikkaisin).

Lisäys: ovat myrkyllisiä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä pitäis tehdä hienolle " teatterikiikareille" kun oikeasti tarvitsee purjeveneeseen isot kiikarit. Jos saa puoli mertriä halkaisjaltaan olevaa persoonallista keramiikkaa, jossa on oma nimi, kelle semmoisen kehtaa antaa kiertoon. Vihaan Aarikkaa ja Kalevalakoruja ja  olen sen usein sanonut. Väärään liikkeseen saatu lajhakortti on huonompi kuin lahja kuin raha. Muistakaa tämä nyt lauantaina. En halua lahjakortteja hoitoihin enkä liikuntalaitoksiin, enkä halua käydä Lapissa.

Ei kannata sulle antaa rahaakaan, koska se on kuitenkin väärän näköistä, -kokoista ja -väristä.  Se annetaan väärässä paketissa ja väärässä tarkoituksessa.  Muistakaa nyt tämä.

Löysin isäni talosta 4 muovikassillista sokeria. Niitä 2palaa paperiin käärittyjä. Ilmeisesti kahvilasta aina ottanut mukaansa

Yksi ystäväni tyhjenteli vanhempiensa taloa näiden kuoleman jälkeen ja sieltä löytyi kuulemma rahaa mitä ihmeellisimmistä paikoista.  Pakastimeen oli laitettu setelikääröjä pakastepusseihin tiiviisti teipattuna.  Yhden taulun takana oli kirjekuori, jossa oli rahaa.  Ruokakaapista löytyi rahaa sokeriaskista jne.  Ei mitään isoja seteleitä, mutta kuitenkin pantu jemmaan, ilmeisesti pahan päivän varalle tai varkaiden pelossa.  Molemmat vanhemmat sairasti alzheimerin tautia, ehkä ei enää itsekään muistaneet mihin olivat rahaa piilotelleet.  

Yksi sukulaiseni oli säästänyt kaikki sanomalehdet ties miten pitkältä ajalta.  Autotalli oli ihan täynnä lehtiä, lattiasta kattoon.  Osa oli ajan saatossa päässyt kastumaankin, silti niitä ei oltu heitetty pois.  Alakerran tiloista löytyi myös ikivanha paketti Suno-pyykinpesuainetta, avaamaton paketti.  Sunoa myytiin varmaan viimeksi 60-luvun alussa.