Lue keskustelun säännöt.
Erikoisin asia mitä olet löytänyt vanhempasi tai isovanhempasi jäämistöstä
Löysin vähän aikaa sitten kuolleen isäni kotoa kaikki mitä olen hänelle vuosien saatossa ostanut lahjaksi. Ovat avaamattomina paketissa. Vaatteita ja kodintarvikkeita, joita on ihan itse pyytänyt ja kertonut tarvitsevansa
Kommentit (1024)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dick pics. Äitini jäämistössä. Järkytyin.
Ai siis oikeasti?
Mielikuva, kun joku on ottanut parrustaan kameralla kuvan ja lähettänyt sen kehitettäväksi.
Tai kehittänyt itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1910 syntynyt mummuni papereista löytyi värikuva Hitleristä
1920-luvulla syntynyt isäni oli säilönyt ison laatikollisen loppuun käytettyjä, jesarilla paikattuja kenkiä. Varmaan n. 20 paria. Pahan päivän varalle varmaan, koska käytti kuitenkin ihan ehjiä kenkiä (ainakin, kun häntä itse näin).
Mummoni kuoli 30 vuotta sitten. Vähän sen jälkeen välit katkesivat hänen "uuden" (olivat vuosikausia naimisissa) aviomiehen kanssa, mutta silti äitini lähetti hänelle joulukortteja ainakin 15 vuoden ajan. Muutama vuosi sitten mies kuoli ja pääsimme hakemaan mummon tavaroita. Oli hämmentävää löytää lipaston päältä joulukortti 10 vuoden takaa, joka oli kuva minun ja siskoni lapsista. Ei mitenkään kummallinen asia yleisesti, mutta minusta se oli hyvin outoa. Jostain syystä mummon mies oli kuvan halunnut säilyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pappani kuoli muutama vuosi sitten ja samaan aikaan mummo joutui/pääsi hoitokotiin. Sain hakea heidän rintamamiestalostaan jotain muistoksi ennen kuin talo tyhjennettiin. Talon pihassa on suuri makasiinirakennus, jossa kävin penkomassa vanhoja matkalaukkuja jne. Yhdessä varastohuoneessa oli verhon taakse jemmattu pakastusrasioihin puolukkaa. Sitä oli siis ihan mielettömiä määriä. Ihan huoneenlämmössä. Kaikki rasiat oli huolellisesti päivätty. Vanhimmat olivat -80-luvun lopulta. Pappani oli himomarjastaja, joten joka vuosi jäi varmasti paljon marjoja käyttämättä eikä mummo (pula-ajan kokeneena) heittänyt mitään pois.
Ei uskaltanut.
Vähän sivuun itse aiheesta, mutta ymmärrän nämä avaamattomat lahjapakkaukset. Itselläni sama juttu. Tuntuu, ettei niitä ole ansainnut ja on hyvillään siitä, että on ne saanut ja niitä säästää. Ne ovat ihan yhtä arvokkaita niissä paketeissaan, kuin käytössä. Aina, kun sen paketin näkee tai muistaa, muistaa myös antajan.
En osannut aavistaa, että tämä on näin yleistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän sivuun itse aiheesta, mutta ymmärrän nämä avaamattomat lahjapakkaukset. Itselläni sama juttu. Tuntuu, ettei niitä ole ansainnut ja on hyvillään siitä, että on ne saanut ja niitä säästää. Ne ovat ihan yhtä arvokkaita niissä paketeissaan, kuin käytössä. Aina, kun sen paketin näkee tai muistaa, muistaa myös antajan.
En osannut aavistaa, että tämä on näin yleistä.
Tuo on todella outoa käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän sivuun itse aiheesta, mutta ymmärrän nämä avaamattomat lahjapakkaukset. Itselläni sama juttu. Tuntuu, ettei niitä ole ansainnut ja on hyvillään siitä, että on ne saanut ja niitä säästää. Ne ovat ihan yhtä arvokkaita niissä paketeissaan, kuin käytössä. Aina, kun sen paketin näkee tai muistaa, muistaa myös antajan.
En osannut aavistaa, että tämä on näin yleistä.
Tuo on todella outoa käytöstä.
Ehkä enemmän surullista kuin outoa. Miksi et olisi ansainnut kivaa lahjaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ainakin lahjan antajana harmittaa ja loukkaakin jos lahja ei mene käyttöön(tai vaikka kiertoon jos ei ole mieluinen itselleen), vaan sitä säilötään avaamattomana.
Tosin sekin harmittaa että oma hamstraajaäitini säilyttää aivan kaikki rihkamarojulahjat mitkä koskaan on saanut ja pitää niitä esillä ihan vain siksi että lahjaa ei saa heittää pois tai antaa eteenpäin. Hän ei saa pidettyä kotiaan siistinä tai puhtaana kun kaikki nurkat on täynnä tavaraa. Tästä syystä itse annan aina kaikille käytettäviä lahjoja, jotain syötävää tai elämyslahjoja tai lahjakortteja, kun en halua että mitkään koriste-esineet jää piinaamaan uusia omistajiaan ikuisiksi ajoiksi.
Tästä syystä nykyisin on muodissa
- minimalismi
- konmaritus
- kuolinsiivous
Kaikista näistä löytyy hyviä, pitkiä keskusteluketjuja täältä, esim. "tavarapaljous". Kannattaa siis siivota jäämistönsä, niin ei utelias jälkikasvu/perilliset/kaappien tonkijat pääse kauhistelemaan yhtään mitään.
Itse olen tuhonnut kaikki päiväkirjat ja kirjeet, seuraavaksi menevät valokuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoisin...3 asunto-osakkeen osakekirjat. Meni aika lailla aikaa ennen kuin saatiin selville, missä ko. asunnot ovat. Verotuksessa ja sittemmin perukirjassa ne toki olivat mukana, mutta vain as Oyn nimellä ja kaupunkina, ei sen tarkemmin.
Miten selvititte tämän?
Siellä oli suunnilleen As Oy Kultahippu Helsinki eli selvitettiin yhtiön nimellä osoite ja sitten yhteys isännöitsijään ja edelleen vuokralaiseen. Löytyi sieltä jäämistöstä avaimiakin vaikka mihin. Osakekirjat olivat siitä kivoja, että kun niissä oli vaikka asunto C 48, niin se saattoi nykyisin olla D-rapussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoisin...3 asunto-osakkeen osakekirjat. Meni aika lailla aikaa ennen kuin saatiin selville, missä ko. asunnot ovat. Verotuksessa ja sittemmin perukirjassa ne toki olivat mukana, mutta vain as Oyn nimellä ja kaupunkina, ei sen tarkemmin.
Miten selvititte tämän?
Ei tässä nyt kovinkaan kummoisia salapoliisitaitoja tarvita. As Oy:n nimi googleen ja löytyy jos ei osoite, niin vähintään isännöitsijän tiedot. Jos ei löydy, niin Patentti- ja rekisterihallitus ainakin tietää, mikä ja missä.
Mutta sen jälkeen pitää selvittää, mihin asuntoon osakekirjat oikeuttavat. Ei se aina ole niin yksinkertaista, että osakekirjassa olisi asunnon numero rapun mukaisesti. Niissä voi olla pelkästään "oikeuttavat osakkeiden 34556 - 34980 omistukseen ja niiden kautta asunnon nro 18 hallintaan". Mutta kun se nro 18 voi olla nykyisin A 19.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mummini (s. 1921) eli hyvin keskiluokkaisen elämän, joutumatta koskaan samalla tavalla raatamaan elämänsä tai arkensa eteen kuin moni muu ikäluokkansa ihminen. Hän syntyi isoon, rikkaaseen maatalon, nai kauppiaan jonka kanssa kiersi avaamassa osuuskauppoja sinne tänne. Hän synnytti kaksi lastaan sairaalassa, ja hänellä oli kotiapulainen niin kauan kun lapset oli kotona. Hän papan kanssa rakensi mökin, kuopsutti onnellisena sen kasvimaata niin kauan kuin jaksoi, hän matkusti ympäri Eurooppaa ja hoiti meitä lapsenlapsia suurella sydämellä.
Siksi olikin todella kummallista löytää mummin kuoleman jälkeen hänen korurasian pohjalta yksi luoti. Siellä se oli meripihkakorujen ja helminauhojen alla pienessä pahvirasiassa. Mummilla tai papalla ei ollut aseita.
Mummi oli kyllä sodassa lääkintälottana, ja joskus mietin että ehkä se oli jonkun sotilaan surmannut luoti, mutta toisaalta silloin rasiassa pitäisi olla pelkkä hylsy. Asia jää ikuiseksi arvoitukseksi.
Mummulasi olisi hylsy vain jos se olisi itse ampunut ihmisen. Katsos hylsy lentää aseesta ampujan viereen, luoti jatkaa matkaa ja päätyy sitten vaikkapa toisen ihmisen keuhkoihin, mistä se on voitu kaivella ulos. Oliko luoti litistynyt? Jos ei ollut, se ei ole osunut mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vaarin päiväkirja jatkosodasta. Todella koskettavaa luettavaa. Upeita piirroksia, en ikinä tiennyt että vaari osasi piirtää tuolla tavalla.
Voisi kiinnostaa historiantutkijoita, joten kannattaa ottaa selvää minne voisi lahjoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummini (s. 1921) eli hyvin keskiluokkaisen elämän, joutumatta koskaan samalla tavalla raatamaan elämänsä tai arkensa eteen kuin moni muu ikäluokkansa ihminen. Hän syntyi isoon, rikkaaseen maatalon, nai kauppiaan jonka kanssa kiersi avaamassa osuuskauppoja sinne tänne. Hän synnytti kaksi lastaan sairaalassa, ja hänellä oli kotiapulainen niin kauan kun lapset oli kotona. Hän papan kanssa rakensi mökin, kuopsutti onnellisena sen kasvimaata niin kauan kuin jaksoi, hän matkusti ympäri Eurooppaa ja hoiti meitä lapsenlapsia suurella sydämellä.
Siksi olikin todella kummallista löytää mummin kuoleman jälkeen hänen korurasian pohjalta yksi luoti. Siellä se oli meripihkakorujen ja helminauhojen alla pienessä pahvirasiassa. Mummilla tai papalla ei ollut aseita.
Mummi oli kyllä sodassa lääkintälottana, ja joskus mietin että ehkä se oli jonkun sotilaan surmannut luoti, mutta toisaalta silloin rasiassa pitäisi olla pelkkä hylsy. Asia jää ikuiseksi arvoitukseksi.
Siis ammuttu luoti vai ampumaton luoti hylsyssään. Lääkintälottahan on voinut luodin kaivaa jostain vainajasta ja jostain syystä (esim tuttu vainaja) halunnut säästää. Ampumaton taas on voinut kulkea sodassa omaa tarvetta varten jos vaikka vangituksi tuleminen uhkaa.
Ampumattomalla patruunalla ei tee mitään ilman asetta. Ei sitä nallia puremalla saa laukeamaan vaikka elokuvissa niin voidaan väittääkin.
Selvittäkää nyt itsellenne termit:
Patruuna= sisältää hylsyn, luodin, ruutia ja nallin.
Luoti= metallinkappale, yleensä lyijyä tai kuparia tai kuparivaippaista lyijyä. Kiinni hylsyssä.
Hylsy=messinkinen putki, jonka sisällä ruutia. Perässä nalli ja toisessa päässä luoti. Kuin iskuri osuu nalliin, se sytyttää hylsyssä olevan ruudin ja paineaalto "sylkäisee" luodin irti hylsystä ja edelleen piippua pitkin ja kohteeseen. Uudelleenladatessa latausliike sylkäisee hylsyn ulos aseesta.
Käyttämätön luoti on sellainen puikula, johonkin osunut (vaikka vaan pehmytkudoksiin) leviää kuin sieni. Teräsvaippaiset poislaskettuina, ne vaan sujahtaa muotonsa säilyttäen kohteesta läpi, mikä on tappamismielessä hyvin epäkäytännöllistä. Suurin osa liike-energiasta kuluu siis lentämiseen kohteen ulkopuolella. Näitä ei esim. metsästyksessä saa käyttää, koska luoti on silloin toisaalta tehoton, toisaalta tappavan vaarallinen muille vielä osuttuaankin. Leviävä luoti aiheuttaa isompaa vahinkoa, koska kaikki liike-energia purkautuu kohteeseen. Ja toisaalta on turvallisempi, koska se joko jää ruumiin sisään (isommilla eläimillä) tai on ainakin menettänyt suurimman osan tehostaan jos sattuukin tulemaan läpi.
Sitten on kaikenlaisia erikoisluoteja, dumdum, hydra shock jne.
Sodan alkaessa oli isoisäni jäänyt leskeksi ja yksivuotiaan tyttäreni (mun äitini) yksinhuoltajaksi. Äitini jäämistössä oli muutama kirje,jonka hänen isänsä oli lähettänyt omille vanhemmilleen. Niissä han mietti elämän tarkoitusta ja kertoi lapsensa kehityksestä. Kirjeissä ei ollut niinkään surua, jonkinlaista haikeutta vaan ja pelkoa tulevaisuudesta. Muutama kuukausi myöhemmin tämä nuori isä kaatui sodassa jossain Valkovenäjän rajalla. Hyvin kaunis nuori mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dick pics. Äitini jäämistössä. Järkytyin.
Ai siis oikeasti?
Mielikuva, kun joku on ottanut parrustaan kameralla kuvan ja lähettänyt sen kehitettäväksi.
Tai kehittänyt itse.
Heh, Olin valokuvalabrassa kesätöissä 70 luvulla. Ei mitään uutta auringon alla.
Vierailija kirjoitti:
Äitini kuoltua lisäsin hänen lehdestä leikatun kuolinilmoituksensa kotiraamattumme väliin, mihin on kerätty muidenkin sukulaisten kuolinilmoituksia. Siellä oli ihan vieraan suht äitini ikäisen miehen kuolinilmoitus.
Vanhemmillani meni sukset ristiin, kun olin esiteini ja teininä minulla oli olo, että hänellä olisi ehkä jotain meneillään jonkun työkaverinsa kanssa. Yhtään miestä ei koskaan esitelty eikä äitini koskaan virallisesti seurustellut kenenkään kanssa isäni jälkeen. Ehkäpä kuolinilmoitus on tämän miehen?
Nyt en halua ruokkia kalvavaa epätietoa, mutta tuli mieleen, että ei kai tämä mies voi olla oikea isäsi? Jos isäsi ei olekaan oikea isäsi?
Siis ammuttu luoti vai ampumaton luoti hylsyssään. Lääkintälottahan on voinut luodin kaivaa jostain vainajasta ja jostain syystä (esim tuttu vainaja) halunnut säästää. Ampumaton taas on voinut kulkea sodassa omaa tarvetta varten jos vaikka vangituksi tuleminen uhkaa.