Erikoisin asia mitä olet löytänyt vanhempasi tai isovanhempasi jäämistöstä
Löysin vähän aikaa sitten kuolleen isäni kotoa kaikki mitä olen hänelle vuosien saatossa ostanut lahjaksi. Ovat avaamattomina paketissa. Vaatteita ja kodintarvikkeita, joita on ihan itse pyytänyt ja kertonut tarvitsevansa
Kommentit (1024)
Mummo oli säilönyt vanhat muovipussit, untuvapeittojen untuvat muovisäkkeihin, käytetyt voirasiat... jne Parikymmentä kiloa villalankoja.
Löytyi myös paljon hihojen resoreja, joita oli joskus käyttänyt uudestaan paitoihin ja sukkiin.
Laatikkokaupalla lehtileikkeitä, jotka isä oli leikannut Hesarista.
Puinen gag-ball puremajäljillä. Meni uusiokäyttöön :)
Pappani kuoli muutama vuosi sitten ja samaan aikaan mummo joutui/pääsi hoitokotiin. Sain hakea heidän rintamamiestalostaan jotain muistoksi ennen kuin talo tyhjennettiin. Talon pihassa on suuri makasiinirakennus, jossa kävin penkomassa vanhoja matkalaukkuja jne. Yhdessä varastohuoneessa oli verhon taakse jemmattu pakastusrasioihin puolukkaa. Sitä oli siis ihan mielettömiä määriä. Ihan huoneenlämmössä. Kaikki rasiat oli huolellisesti päivätty. Vanhimmat olivat -80-luvun lopulta. Pappani oli himomarjastaja, joten joka vuosi jäi varmasti paljon marjoja käyttämättä eikä mummo (pula-ajan kokeneena) heittänyt mitään pois.
Outoa oli pussi missä oli useita katkenneita sälekaihtimien naruja. Ja mummon asunnossa ei edes ollut sälekaihtimia. Mikä lie dyykkausaarre.
Vierailija kirjoitti:
Löysin hiusneulan, mummini nimi oli Aino.
Henkilöllisyystodistus jossa teksti: tilallisen vaimo.
???
Vierailija kirjoitti:
Henkilökohtainen kiitoskirje Mannerheimilta mummolleni.
Pussillinen mummon neulomia vauvansukkia ja tumppua + lappu että "Tiinan (siis minun) tuleville lapsille" . Olin mummon kuollessa teini-ikäinen. Tulivat käyttöön lapsillamme 10 v myöhemmin.
ihanat nuo valmiiksi neulotut sukat ja tumput! alkaa ihan itkettään kun ees ajattelee koko asiaa
Hiukan ohis, mutta pula-ajan ihmisistä sekä evakot rupesivat hamstraajiksi kun alkoi paremmat kaudet. Ainakin näin on omissa sukulaisissa ollut. Eivät raaski juuri mitään heittää pois, jos joskus tarvitsee.
Äidin edesmennyt mummu ei tykännyt jos ruokaa jätettiin, eikä syöty lautasta tyhjäksi, koska mummu oli joutunut lapsena syömään pettuleipää nälkävuosina.
Toisaalta on hyvä opettaa lapsia syömään lautasensa tyhjäksi ja opettaa heitä ottamaan ruokaa sen verran mitä syö. Lisää voi aina ottaa, kunhan syö ensin annoksensa loppuun. Myös koskee aikuisia, esimerkiksi monessa buffet-ravintoloissa kasataan lautanen kukkuroilleen ruokaa. Ensiksi mätetään, sitten jätetään. Hävikkiä tulee ja ruokaa menee hukkaan.
Hyvä opetus tuo, ettei pidä heittää ruokaa hukkaan, sopii aikaan kuin aikaa, ihan sama millä vuosikymmenellä tai vuosisadalla ollaan.
Toki joskus varmasti tulee tilanteita, ettei pysty syömään syystä tai toisesta loppuun, mutta aina on hyvä yrittää.
Ja seuraavana päivänä syödä tähteitä, jos ruokaa jää ylitse.
Pessaari, joka laskelmieni mukaan ollut käytössä reilu 50v aiemmin. Siis ei siinä mitään että äidillä on ollut ehkäisy, mutta miksi hitossa sitä on pitänyt hillota vuosikymmeniä ja muutosta toiseen? Luulis nyt että ainakin 15v ennen kuolemaa tehdyn kohdunpoiston jälkeen olis tajunnut ettei sellaista pula-aikaa enää tule että sille olisi käyttöä.
En tiedä kenen hankkima oli, emaloitu litran astia jossa letku ja jonka päässä ventiilillä varustettu pyöreäpäinen ”suutin”.
Olisko peräruiskeita 🙊 annettu, mitään muuta en keksi mitä sillä voisi tehdä.
Mummini (s. 1921) eli hyvin keskiluokkaisen elämän, joutumatta koskaan samalla tavalla raatamaan elämänsä tai arkensa eteen kuin moni muu ikäluokkansa ihminen. Hän syntyi isoon, rikkaaseen maatalon, nai kauppiaan jonka kanssa kiersi avaamassa osuuskauppoja sinne tänne. Hän synnytti kaksi lastaan sairaalassa, ja hänellä oli kotiapulainen niin kauan kun lapset oli kotona. Hän papan kanssa rakensi mökin, kuopsutti onnellisena sen kasvimaata niin kauan kuin jaksoi, hän matkusti ympäri Eurooppaa ja hoiti meitä lapsenlapsia suurella sydämellä.
Siksi olikin todella kummallista löytää mummin kuoleman jälkeen hänen korurasian pohjalta yksi luoti. Siellä se oli meripihkakorujen ja helminauhojen alla pienessä pahvirasiassa. Mummilla tai papalla ei ollut aseita.
Mummi oli kyllä sodassa lääkintälottana, ja joskus mietin että ehkä se oli jonkun sotilaan surmannut luoti, mutta toisaalta silloin rasiassa pitäisi olla pelkkä hylsy. Asia jää ikuiseksi arvoitukseksi.
Äitini kuoltua lisäsin hänen lehdestä leikatun kuolinilmoituksensa kotiraamattumme väliin, mihin on kerätty muidenkin sukulaisten kuolinilmoituksia. Siellä oli ihan vieraan suht äitini ikäisen miehen kuolinilmoitus.
Vanhemmillani meni sukset ristiin, kun olin esiteini ja teininä minulla oli olo, että hänellä olisi ehkä jotain meneillään jonkun työkaverinsa kanssa. Yhtään miestä ei koskaan esitelty eikä äitini koskaan virallisesti seurustellut kenenkään kanssa isäni jälkeen. Ehkäpä kuolinilmoitus on tämän miehen?
Tislausvälineet mökiltä.... mummi oli kovin häpeissään ja seuraavalla kerralla ne olivat hävinneet. Pappa oli raikulipoika :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoisin...3 asunto-osakkeen osakekirjat. Meni aika lailla aikaa ennen kuin saatiin selville, missä ko. asunnot ovat. Verotuksessa ja sittemmin perukirjassa ne toki olivat mukana, mutta vain as Oyn nimellä ja kaupunkina, ei sen tarkemmin.
Miten selvititte tämän?
Ei tässä nyt kovinkaan kummoisia salapoliisitaitoja tarvita. As Oy:n nimi googleen ja löytyy jos ei osoite, niin vähintään isännöitsijän tiedot. Jos ei löydy, niin Patentti- ja rekisterihallitus ainakin tietää, mikä ja missä.
Joku kirje: rakastui hienoon sukunimeen, muita suomenruotsalaisia ei ollut, silti todella pinnallista.
Isän veljen (noin 50-vuotias kuollessaan) asunnosta löytyi myös noita aiemmin mainittuja avaamattomia lahjoja. Siis avaamattomia niin, ettei edes lahjapaperia ollut otettu pois. Aika surullista. Asui yksin ja oli kaikenlaisia ongelmia. Silti ihmetytti, ettei ollut edes katsonut mitä lahjoissa oli.
Vierailija kirjoitti:
Tätini Emätinkuulat lantionpohjalihasten treeniin tai huvikäyttöön. Olin tuolloin nuori ja räpläsin niitä käsissäni kun en tiennyt niiden käyttötarkoitusta. Hyi
😂😂😂
Jos nyt kuolisin, asunnon vaatekaapista eräästä mapista löytyisi asunnon osakekirjat. Toivottavasti joku osaa katsoa sieltä... mitään sen kummempaa salapoliisityötä ei toki tarvita, koska osakekirjat koskevat sitä asuntoa, missä ne fyysisesti sijaitsevat.
Nimimerkki Pitäisi tehdä testamentti ja laittaa paperiasiat kuntoon muutenkin
Vierailija kirjoitti:
En tiedä kenen hankkima oli, emaloitu litran astia jossa letku ja jonka päässä ventiilillä varustettu pyöreäpäinen ”suutin”.
Olisko peräruiskeita 🙊 annettu, mitään muuta en keksi mitä sillä voisi tehdä.
Vesiperäruiskekannu se on. Niitä on ollut ennen myös sairaaloissa, ennen nykyisiä kertakäyttöisiä vesiperäruiskepusseja.
Tätini Emätinkuulat lantionpohjalihasten treeniin tai huvikäyttöön. Olin tuolloin nuori ja räpläsin niitä käsissäni kun en tiennyt niiden käyttötarkoitusta. Hyi