Erikoisin asia mitä olet löytänyt vanhempasi tai isovanhempasi jäämistöstä

Vierailija kirjoitti:

Yhden sanomalehden vuosikerrat siisteissä pinoissa ullakolla. Aikamoinen paloriski. Vanhimmat 80-luvulta.

En ole ikinä kuullut, että sanomalehdet olis syttyneet itsestään palamaan.

Edesmennnyt pappani piti päiväkirjaa. Se löytyi vintiltä yhden laatikon irtopohjan alta (selvisi kun sukulaismiehet yrittivät nostaa laatikkoa muuttokuormaan) Silloinhan poikien ja miesten päiväkirjan kirjoittaminen oli jotenkin häpeällistä. Pappani, silloin 17v tunnustuksista löytyi päiväkirjasta "Aino on ihana, vaikkakin hameen alta sellainen karhea"

Ei ollut poikaparalla käsitystä naisen alapäästä ennen tuota :D

Appeni kotitalosta löytyi kaikenlaista pahan päivän varalle jemmattua roinaa. Ehkä muovikassillinen leipäpussinsulkijoita oli kummallisimmasta päästä. Mihinköhän hän aikoi niitä käyttää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen mummun kotia kun siivottiin, löytyi vaikka mitä. Tämä siis Keski-Euroopassa. Mummu oli maailman herttaisin ihminen ja kova kaipuu on, mutta WTF, kellarin hyllyssä 18 kappaletta Mein Kampfia (vieläkään ei tiedetä mitä noille pitäisi tehdä, koska täällä niitä on laitonta omistaa, joskin joka taloudessa oli pakko olla vähintään yksi mummun nuoruudessa), neljä laatikkoa täynnä erilaisten sairauksien solunäytteitä niiden ohuiden lasilevyjen väliin säilöttynä, ja kaiken kruunuksi täytetty kamelinpää. Plus pussi öylättejä. Who needs drugs when you get to clean up Grandma's house? :D

Tuollaiset vanhat Mein Kampfit todennäköisesti menisivät kaupaksi keräilijöille. En kylläkään tiedä missä hinnoissa liikkuvat, sillä niitähän on painettu suuret määrät.

Likaista rahaa.

Se on. Ajatelkaa nyt vähän, millaisia hihhuleita on liikkeellä. Toisena aikana tuo "teos" olisi hupikirja tyyliin Siitoimen Musta raamattu. Nyt se on vähän eri asia ( ja kyllä, olen nähnyt kirjan itsekin, vieläpä vaarattoman mummelin kirjahyllyssä. Hän lienee säilyttänyt sen kuriositeettina. Joku torvi ottaa sen tosissaan).

Mullakin on hyllyssä suomenkielinen Taisteluni, isoisän peruja, ensipainos. En ole luopumassa ikinä, vaikka en aatetta kannatakaan. Ainoa asia mitä minulla on isoisästä, joka kuoli ennen syntymääni. Ja tosiaan ensipainos, jotain arvoa silläkin.

Mun veljelläni oli lasipurkki täynnä sepelinpaloja! Tiesin sen jo etukäteen, hän vitsinä laittoi kaikki kenkien pohjauriin jääneet sepelit lasipurkkiin . Kummallista on vaan se, että jos nyt kuolisin tuo purkki löytyisi MUN jäämistöstäni!!

Vierailija kirjoitti:

Appeni kotitalosta löytyi kaikenlaista pahan päivän varalle jemmattua roinaa. Ehkä muovikassillinen leipäpussinsulkijoita oli kummallisimmasta päästä. Mihinköhän hän aikoi niitä käyttää?

Niitä voi käyttää kihlasormuksena jos päivämäärä sattuu...

Mummoni isosisko oli joskus 40-luvulla kirjoittanut tälle kirjeen, jossa vouhkasi että "äläkä väitä muuta, näin sinut p*nemassa Eskoa tanssilavan takana" :D Ihmettelin miksi mummo oli tuon säilyttänyt! Tämä Esko oli tosiaan joku mummon siskon säätö.  

Siskon anopilta löytyi isänsä pahvinen sota-ajan muonapakkausrasia, jonne anoppi oli säilönyt omia hiuksiaan.

Mummulla oli purkissa terävä luunsiru, joka oli märkinyt ulos lonkkaleikkaushaavasta.

Toisella mummulla oli uusia lahjaksi saatuja kerrastoja, lakanoita ja pyyhkeitä kaapissa, reikäiset käytössä. Puutteellisesti elivät papan kanssa, mutta pankkitilillä oli arkkurahat ja vielä perintöäkin seitsemänkymppisille lapsille!

Isän erikoisin..hmmm.polkupyörän sisäkumia josta voi leikata rinkuloita vihdan sitomiseen.

Äidin..ei oikeastaan mitään yllätyksellistä. Paljon saatuja sopimattomia vaatteita.

Siskolla oli kovat hermosärkykivut, yhteen hyllyn kulmaan oli varastoinut muovikassillisen kipulääkkeitä, jotka oli sitten unohtanut, koska juuri ennen kuolemaansa oli huolissaan kun ei saanut lääkäriä kiinni ja lääkkeet loppuu.

Liikuttavaa oli löytää askartelutilkkuja, männynkäpyjä ja kaikkea muuta josta saattoi nähdä mitä hän oli aikonut tehdä..sitten kun taas olisi terve. Hän oli hyvin taitava ihminen.

Ei nyt erikoisimmasta päästä, mutta salaisuudeksi jäänyt juttu. Isopaappa, eli isäni vaari, kävi joskus vähän ennen sisällissotaa Amerikassa. Olisiko ollut 1913-1915 välisenä aikana, en ole ihan varma. Toi sieltä vähän tuliaisia: taskukellon joka toimii vieläkin ja sokeritopan, joka on edelleen tallessa kokonaisena. Tietysti myös muutama seteli Amerikan rahaa. Se salaisuudeksi jäänyt juttu on medaljonki, jonka sisällä on vieraan, nuoren naisen kuva. Takana ei ole mitään vuosilukua, mutta ehkä he ovat heilastelleet ja kuva on jäänyt muistoksi.

Joskus ajattelen, että millaisen elämän tuo kauniisti hymyilevä tyttö on elänyt ja kuka hän mahtoi olla. Sitä emme saa koskaan tietää.

Löysin isän härskit kotivideot.

Niitä tuli yllättäen sieltä täältä vastaan leffojen joukossa. Broidi ei halunnut heittää mitään pois, kun isällä oli laaja leffakokoelma. Joten muutaman yllätyksen koettuani roudasin leffat broidille. Hän niitä malttoi jonkun verran läpi käydä ja heitti loput pois.

Isämme oli ollut aika viriili.

Äidilläni oli muutama pahvilaatikollinen papereita, jotka olivat ilmeisesti kulkeneet hänen mukanaan opiskeluajoista lähtien tai sitten ne oli jossain vaiheessa kun mummolaa tyhjennettiin, tuotu hänelle. Ne oli kuitenkin vuosia ollut hänelle, siellä oli tärkeät koulu- ja työtodistukset, nuoruuden kirjeitä jne. Mutta 2/3 laatikoista sisälsi eri lehdistä leikattuja reseptejä 60- ja 70-luvulta! Että niitä oli sitten säilötty vuositolkulla. Oudointa oli se, että äiti teki meillekin aina hyvin selväksi sen että inhoaa ruoanlaittoa!

Vierailija kirjoitti:

Mummuni jäämistöstä löytyi äitienpäiväkortti, jonka isoisäni oli lähettänyt hänelle sotarintamalta. Tekstissä isoisäni puhutteli vaimoaan äitinä ja onnitteli äitienpäivän johdosta.

Heillä ei kuitenkaan ollut kuin yksi lapsi, minun isäni, joka syntyi vasta pari vuotta myöhemmin.

Olikohan mummulleni tullut keskenmeno?

Voisiko olla elävänä syntynyt lapsi, joka sitten on kuollut ennen isäsi syntymää? Hänestä ei vain sitten ole ikinä puhuttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummuni jäämistöstä löytyi äitienpäiväkortti, jonka isoisäni oli lähettänyt hänelle sotarintamalta. Tekstissä isoisäni puhutteli vaimoaan äitinä ja onnitteli äitienpäivän johdosta.

Heillä ei kuitenkaan ollut kuin yksi lapsi, minun isäni, joka syntyi vasta pari vuotta myöhemmin.

Olikohan mummulleni tullut keskenmeno?

Voisiko olla elävänä syntynyt lapsi, joka sitten on kuollut ennen isäsi syntymää? Hänestä ei vain sitten ole ikinä puhuttu.

Kuollut synnytyksessä? Kaikki nuo vaihtoehdot mahdollisia. Myös keskenmebo yhtälailla.

Isoisän jäämistöstä löytyi SS-uniformu. En tiedä oliko aito, mutta ei myöskään näyttänyt miltään naamiaisasulta. Isoisäni ei ikinä puhunut sota-ajasta mitään, eikä tietääkseni ollut mitenkään natsimyönteinen tai ylipäänsä kiinnostunut noista asioista, mutta silti vähän ihmetyttää että mistä nämä vaatteet hänelle päätyivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummuni jäämistöstä löytyi äitienpäiväkortti, jonka isoisäni oli lähettänyt hänelle sotarintamalta. Tekstissä isoisäni puhutteli vaimoaan äitinä ja onnitteli äitienpäivän johdosta.

Heillä ei kuitenkaan ollut kuin yksi lapsi, minun isäni, joka syntyi vasta pari vuotta myöhemmin.

Olikohan mummulleni tullut keskenmeno?

Voisiko olla elävänä syntynyt lapsi, joka sitten on kuollut ennen isäsi syntymää? Hänestä ei vain sitten ole ikinä puhuttu.

Kuollut synnytyksessä? Kaikki nuo vaihtoehdot mahdollisia. Myös keskenmebo yhtälailla.

Lähetetty sotalapsena Ruotsiin ja jäänyt sille tielleen?

Vierailija kirjoitti:

Vähän kaukaisempi miehen sukulainen kuoli ja hänen asunnostaan löytyi rahaa suuria summia erikoisissa kätköissä.

Eli kuin köyhä kirkonrotta elämänsä.

Jotenkin tuttua. Kotikaupungissani eli yksinäinen nainen, joka teki varpuluutia ja auttoi korvausta vastaan pienissä hommissa, missä osasi.

Kulki rääsyissä ja kuinka ollakaan  kun kuoli, löytyi iso omaisuus.

Niin tyypillistä monelle kituuttajalle. Miksi ihminen ei tajua, että pitää eläessään tuhlata ja nauttia elämästä kun on varaa? Ei niitä rahoja saa mukaansa ja kaikki eivät älyä tehdä testamenttia jonkin hyväntekeväisyyden hyväksi.

denzel w. hagelstam kirjoitti:

Janitsaarien höyrykiharrin alkuperäispakkauksessa.

Tv-taso 1800-luvulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän kaukaisempi miehen sukulainen kuoli ja hänen asunnostaan löytyi rahaa suuria summia erikoisissa kätköissä.

Eli kuin köyhä kirkonrotta elämänsä.

Jotenkin tuttua. Kotikaupungissani eli yksinäinen nainen, joka teki varpuluutia ja auttoi korvausta vastaan pienissä hommissa, missä osasi.

Kulki rääsyissä ja kuinka ollakaan  kun kuoli, löytyi iso omaisuus.

Niin tyypillistä monelle kituuttajalle. Miksi ihminen ei tajua, että pitää eläessään tuhlata ja nauttia elämästä kun on varaa? Ei niitä rahoja saa mukaansa ja kaikki eivät älyä tehdä testamenttia jonkin hyväntekeväisyyden hyväksi.

Miksi omaisuus pitäisi testamentata nimenomaan hyväntekeväisyyteen?

Vierailija kirjoitti:

Miehen mummun kotia kun siivottiin, löytyi vaikka mitä. Tämä siis Keski-Euroopassa. Mummu oli maailman herttaisin ihminen ja kova kaipuu on, mutta WTF, kellarin hyllyssä 18 kappaletta Mein Kampfia (vieläkään ei tiedetä mitä noille pitäisi tehdä, koska täällä niitä on laitonta omistaa, joskin joka taloudessa oli pakko olla vähintään yksi mummun nuoruudessa), neljä laatikkoa täynnä erilaisten sairauksien solunäytteitä niiden ohuiden lasilevyjen väliin säilöttynä, ja kaiken kruunuksi täytetty kamelinpää. Plus pussi öylättejä. Who needs drugs when you get to clean up Grandma's house? :D

Siis missä keski-eurooppalaisessa valtiossa on laitonta omistaa tuota teosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erikoisin...3  asunto-osakkeen osakekirjat. Meni aika lailla aikaa ennen kuin saatiin selville, missä ko. asunnot ovat. Verotuksessa ja sittemmin perukirjassa ne toki olivat mukana, mutta vain as Oyn nimellä ja kaupunkina, ei sen tarkemmin.

Miten selvititte tämän?

Kokeilin googlettaa eri puolella Suomea sukulaisten asuintaloja-talon nimi ja paikkakunta,kuten perijälläkin. Kaikki löytyivät,jos ei osoitetta,niin isännöitsijä puhelinnumeroineen. 10 minuuttia...