Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Meillä kasvatettiin lapsena häpeämään kaikkea seksiin ja vartaloon/naiseuteen liittyvää

Vierailija
20.05.2019 |

Nyt kun aikuisena miettii näitä asioita vasta tajuaa kuinka väärin tämä on ollut. Olen syntynyt -75. Kuukautisista ei puhuttu kotona mitään. Minulla ne alkoivat vielä tosi nuorena, n.11-vuotiaana. Olivat (kai onneksi) harvat ja epäsäännölliset, käytin vessa-ja talouspaperia siteen korvikkeena. Vasta joskus 16 vuotiaana ymmärsin että kuukautisten epäsäännöllisyys ei ole normaalia ja omilla rahoilla ja tietenkin salaa kävin asiasta lääkärissä. Sain e-pillerit. Tuohon mennessä äitini oli ymmärtänyt että kuukautiseni olivat alkaneet ja kaappiin ilmestyi enemmän siteitä, mitään tästä asiasta ei kuitenkaan puhuttu.

Seksi oli tietenkin vaiettu aihe, siitä riitti valistukseksi äidin tokaisu ”katokin sitten että et kohta ole maha pystyssä” kun selvisi että poikakaveri on kuvioissa.

Meikkikokeilut varhaisteininä oli halveksuttavia, niistä sai lähinnä pilkallisia huomautuksia tai ainakin paheksuvan katseen.

Tästä saa kuvan että äitini oli ihan kamala hirviö, mutta suurimmaksi osaksi hän oli kyllä ihan hyvä äiti. Piti kyllä lastensa puolta ja oli jopa liiankin suojeleva joissain asioissa. Tämä naiseksi kasvaminen ja seksuaalisuus oli vain jotenkin todella oudon vaikea hänelle kohdata, en tiedä miksi. En ole kysynyt asiasta häneltä, enkä varmasti aiokaan. Suhteemme ei ole sellainen että keskustelisimme tällaisia asioita.

Yhä vieläkin tämä lapsuuden asenne heijastuu jossain määrin esim seksielämään ja kehonkuvaan, vaikkakin iän myötä olen tajunnut päästää joistain estoistani irti.

Kommentit (23)

Vierailija
21/23 |
20.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä olen syntynyt -74, ja mulla on nuori äiti, ja silti ei kotona kyllä puhuttu mitään kuukautisista tai seksistä, eikä ollut tarvettakaan. Äidille kerroin kun kuukautiset alkoi ennen kuudetta luokkaa. Vessankaapissa oli aina siteitä. En usko että kavereiden äiditkään puhui, monilla oli paljon vanhemmat vanhemmat kuin mulla.

Olin lukenut jo aika pienestä äidin vanhoja Reginoita ja Kaksplus-lehtiä, ja kun vitosen bilsan kirjat saatiin niin tottakai sieltä ekana katottiin ne ihmisen anatomiaan liittyvät jutut ja kirjaston kirjoistakin tiirattiin. Tiesin ihan hyvin jo kuukautisista ennenkuin ne alkoi, ei mitään ongelmaa siinä, ja seksiasioista en ikinä haluaisi äidin kanssa puhua vieläkään, niistä on aina löytynyt telkkarista, kirjoista ja lehdistä yllinkyllin tietoa ja joskus kavereiden kanssa puhunut. Mulle seksi on aina ollut todella tärkeä asia parisuhteessa.

Meikkaamisessa ei ollut mitään pahaa, lapsena nautin katsoa kun äiti meikkasi ja laittoi hiuksia ennenkuin meni tansseihin. Yläasteella aloin meikata kouluun ja sen ajan muodin mukaisesti aika karseet värit oli, mutta ei niihin kotona mitenkään puututtu. Myös lähes kaikki luokkakaverit sai meikata jos eivät kuuluneet johonkin lahkoon, ja osa niistäkin sai. 80-luvulla oli kuitenkin aika hurjia ilmestyksiä kun oli punkkarit, niihin verrattuna vanhemmat olivat kiitollisia tytöistä jotka meikkasi suht kohtuullisesti.

Vierailija
22/23 |
20.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen syntynyt -85 ja kuulostaa tutulta. Meillä ei koskaan puhuttu mistään murrosikään tai seksiin liittyvästä. Kuukautisten alkamista häpesin niin, että piilotin veriset alushousut sängyn alle. Ei mitään puhetta, että meillä olisi voinut puhua ehkäisystä tai gynekäynneistä. Oli maailman nolointa, jos katsoimme tv:tä ja siellä jotkut suutelivat. Häpesin niin, että olisi tehnyt mieli vajota sohvan alle. Meillä ei ole ikinä halailtu tai näytetty välittämistä. Vanhempani eivät ole ikinä suudelleet meidän nähden tai edes koskettaneet toistensa kättä. Meillä on todella pidättyväistä ja kaikkea hävetään. Lääkärissä ei käyty mistään syystä, koska piti pärjätä yksin ja esittää reipasta. Kaikki vaivat olivat noloja ja hävettäviä. Kärsin usein virtsatulehduksista, mutta en kehdannut kertoa niistä.

Olen vasta aikuisena tajunnut, että meillä ei ollut ihan normaalia. Työkavereissani on useita vanhempieni ikäisiä naisia ja puhumme töissä ihan avoimesti kaikesta naiseuteen ja terveyteen liittyvästä.

Toivoisin, että jos joskus saan lapsia, he eivät joutuisi koskaan häpeämään kehon toimintoja tai murrosiän alkamista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/23 |
20.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä vuosimallia -77 ja tuttua on. Piilottelin verisiä pikkareita ja siinähän oli äidillä ilkkumista. Oli todella ahdistavaa pyytää häntä ostamaan suojia, kun en itse millään olisi kehdannut. Kaikkea seksuaalista kiinnostusta ja ylipäänsä rakkauden näyttämistä hävettiin ja halveksuttiin. Tiedän niin tuon häpeän ensimmäisestä poikakaverista. Häpeän siitä, että julkisesti tunnustaa tykkäävänsä jostain. Näyttää tarvitsevuutensa. Kummallisinta on, että äiti oli siskojensa kanssa kuin eri ihminen. Ja oman äitinsä. He puhuivat kuukautisista yms normaalisti. Minulle äiti ei voinut puhua eikä myöskään ikinä ole sanonut rakastavansa. Eipä vissiin rakastakaan, ei edes sairaalaan tullut katsomaan kun olin todella kipeä. Niin syvällä ovat nämä asiat vaikka olen niitä terapiassakin käsitellyt, että huomaan omien lasteni suhteen vaikeuksia. Että mua hävettää ajatus puhua näistä asioista heidän kanssaan. Se on jossain tosi syvälle hakattuna se häpeä. Teen tosissani töitä etten siirrä lapsiini näitä malleja.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme kuusi yhdeksän