Ei-biologisen lapsenlapsen ylenkatsominen biologisten rinnalla

Minä olen adoptiolapsi, jota kohdeltiin eri tavalla kuin muita. Olin perheeni ainoa lapsi, mutta serkkuihini nähden toisen luokan kansalainen. Äitini ei tehnyt mitään puolustaakseen minua, joten katselin ja kuuntelin vierestä kun serkuille perustettiin tilit ja heidän juhliin osallistuttiin.

Kyllä minä olen ystäväsi puolella. Kaikki ne lapset ovat hänen, eikä hän halua yhden joutuvan eri asemaan. Lapsihan siinä kärsii eniten.

Mulla ei ole lapsia ensinkään, mutta jos olisi lapsenlapsia niin en todellakaan avaisi mitään tiliä miniän yhden illan sekoilun tulokselle. On ihan selvää, että isovanhemmat suosivat ja lahjovat niitä omia lapsenlapsiaan eivätkä toisten. Se on juurikin sitä biologiaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen adoptiolapsi, jota kohdeltiin eri tavalla kuin muita. Olin perheeni ainoa lapsi, mutta serkkuihini nähden toisen luokan kansalainen. Äitini ei tehnyt mitään puolustaakseen minua, joten katselin ja kuuntelin vierestä kun serkuille perustettiin tilit ja heidän juhliin osallistuttiin.

Kyllä minä olen ystäväsi puolella. Kaikki ne lapset ovat hänen, eikä hän halua yhden joutuvan eri asemaan. Lapsihan siinä kärsii eniten.

Adoptiolapsi on juridisesti vanhempiensa oma lapsi, aika eri tilanne kuin uusperhe ja mummopuolet.

Olen anopin kannalla. Mulla on kaksi lasta ja molemmilla eri isä. Mun sukuni kohtelee molempia lapsiani ihan samalla tavalla, mutta en nyt näe mitään syytä, miksi lasteni isien sukujen pitäisi huomioida muita kuin omaa lapsenlastaan. 

Ystävättären kannattaisi selvittää se lapsen oikea isä ja biosuku, se on lapsenkin oikeus.

Minäkin kallistun sille kannalle, että jokainen palkitsee ja lahjoo "omiaan". Joillain naisilla on useita eri miesten lapsia, ja jos jokainen saisi rahaa kaikilta niiden sukulaisilta, siitä kasvaisi melkoinen summa, jos ei-sukulaisetkin joutuisivat osallistumaan. Ja adoptoidulle: olet ihan eri viivalla kuin yhden illan suhteiden tulokset.

Vierailija kirjoitti:

Ystävättären kannattaisi selvittää se lapsen oikea isä ja biosuku, se on lapsenkin oikeus.

Ymmärsin rivien välistä, että on kännisekoilun tulos, eli ei tiedä itsekään miten ja kenen kanssa lapsi sai alkunsa.

Oma mummoni on aikanaan nainut leskeksi nuorena jääneen ukkini, hänellä oli jo yksi lapsi tuolloin. Saivat vielä yhdessä kaksi. Aina on kohdellut ukin poikaa kuin omaansa, samoin kaikkia meitä serkuksia. Ovat hänen lapsenlapsiaan täydestä sydämestä, vaikka eivät biologisesti. Arvostan suuresti tätä. Näin olemme me serkut ja meidän vanhempamme saaneet kasvaa tasa-arvoisessa suvussa, jossa ei ole ollut kärhämiä tai selän takana jupinaa - toista on isän puolen suvun kanssa. Valintoja, valintoja.

Vierailija kirjoitti:

Oma mummoni on aikanaan nainut leskeksi nuorena jääneen ukkini, hänellä oli jo yksi lapsi tuolloin. Saivat vielä yhdessä kaksi. Aina on kohdellut ukin poikaa kuin omaansa, samoin kaikkia meitä serkuksia. Ovat hänen lapsenlapsiaan täydestä sydämestä, vaikka eivät biologisesti. Arvostan suuresti tätä. Näin olemme me serkut ja meidän vanhempamme saaneet kasvaa tasa-arvoisessa suvussa, jossa ei ole ollut kärhämiä tai selän takana jupinaa - toista on isän puolen suvun kanssa. Valintoja, valintoja.

Nuori leskimies pikkulapsen kanssa kolmekymmentäluvulla on vähän eri kuin nykypäivän lähiömamman ryyppyreissun lopputulema.

Olen adoptoitu ulkomailta ja olen kyllä ystävättären puolella tässä.

Toki, jos sillä vanhemmalla lapsella on yhteys biosukuun niin sitten asia on vähän eri, mutta jos kännisekoilun tulos, niin todennäköisesti ei ole. Eli jos "mummopuoli" ei ota häntä omakseen, hänellä ei ole ketään tilalle. Itselläni myös tilanne jossa en tule koskaan tietämään mitään biosuvustani: minut on vauvana äiti hylännyt synnytyslaitokselle ja sitten sitä kautta päätynyt adoptoitavaksi. 

Onneksi minua on kohdeltu ihan samoin kuin vanhempieni biologista lasta, pikkuveljeäni, myös suvun toimesta. Ainoa mitä tulee mieleen on että joku vähän häijyn luontoinen täti joskus tuppasi aina kommentoimaan minua kriittisesti sillä, että "sellaisia ne sen maalaiset on". Esim. jos leikin äänekkäästi tai liian riehakkaasti, niin kaikki johtui aina siitä minkä maan perimää minussa on, ja aina se oli huono asia jotenkin, kun ei ole sellainen tavallinen suomalainen rauhallinen lapsi.

Tavallaan ymmärrän ystäväsi pyrkimyksen ettei lasten välillä tehtäisi eroa. Mummon toiminta on kuitenkin myös täysin oikein. Tuo pitäisi ratkaista niin, että kaikki lapset saa rahaa,mutta mummon ei tarvitse laittaa kuin biologisille lapsenlapsille. Eihän lapsille tarvitsisi kertoa, mistä rahat tulevat.

En ole sitä mieltä, että vanhimmalle lapselle pitäisi avata tili, mutta koko tilien avaaminen on aika hölmö ajatus. Ellei sitten halutakin osoittaa, että pitää lapsia eri arvossa.

Vanhin lapsi varmaan pitää isäpuoltaan ihan isähahmona, heidän perheensä sisällä varmasti kaikki lapset on samassa arvossa. Sen takia voisi unohtaa kaikenlaiset tilien avaamiset ja muut, jotka ihan turhaa harmia luo.

Mitähän se ystäväsi mummo sanoisi, jos poikansa adoptoisi tämän vaimonsa vanhimman lapsen?

Olisi muuten lasten kannalta kaikkein paras vaihtoehto.

Mielestäni jo tuo että aloittaja vihjaa vanhimman lapsen olevan vähän käytökseltäänkin toisenlainen kertoo siitä että lapsi parkaa on vissiin koko ikänsä kohdeltu toispuoleisesti, ovat kuitenkin samassa perheessä kasvaneet... On tosi väärin pistää eriarvoiseen asemaan saman perheen lapset, ja tässä tapauksessa saisi anoppi jättää tilit perustamatta, ystäväsi on ihan oikeassa. Muistakoon sitten perinnössä. Vai onko vanhin lapsi kuitenkin juridisesti miehen, eli hän on adoptoinut tai merkitty syntymässä isäksi? Eli anoppi haluaa jakaa epätasa-arvoisesti perinnönkin jo etukäteen? Jos tämä ei ole provo niin on kyllä aika järkyttävää. 

En yhtään ihmettele, että tuo vanhin lapsi on "haastava".

Kuinkahan paljon hän on joutunut kokemaan ulkopuolisuutta tuossa kuviossa. Se nyt on vain niin, että aikuiset eivät voi asettaa samassa perheessä asuvia lapsia eriarvoiseen asemaan. Tuossa käännetään se vanhin lapsi myös puolisisaruksiaan vastaan, sillä katkeruutta tuo lapsessa herättää.

Isovanhempi antaa vanhimmalle lapselle viestin, että se ei ole yhtä arvokas tai tervetullut, koska sen äiti on tehnyt jotain tyhmää. Eli isovanhempi dissaa lasta lapsen äidin elämänvalintojen vuoksi. Ei se lapsi valinnut isäänsä tai sitä, että syntyykö maailmaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitähän se ystäväsi mummo sanoisi, jos poikansa adoptoisi tämän vaimonsa vanhimman lapsen?

Olisi muuten lasten kannalta kaikkein paras vaihtoehto.

Ei tule tapahtumaan, liitto on sen verran kriisissä muista syistä.

Ap

Minä en voi kuvitella että itsestäni tuntuisi hyvältä asettaa yksi kolmesta sisaruksista eriarvoiseen asemaan ja ulkopuolisen rooliin. Miksi ihmeessä haluaisin tehdä niin? Ei välittäminen, (iso)vanhemmuus, rakkaus tai hyväntahtoisuus ole kiinni yhteisten geenien määrästä. Jos lapseni perustaisi perheen jossa hänellä olisi vanhemman asema suhteessa ei-biologiseen lapseen, ottaisin ilolla sen isovanhemman aseman, ja lapselleni tärkeä ihminen on tärkeä myös minulle.

Ehdottomasti ystävän kannalla.

Meilläkin isoäitipuoli (tullut papan elämään kun lapset oli kummallakin aikuisia) oli kyllä tasa-arvoinen, mutta eipä sieltä kukaan mitään rahaa saanut kun ei ollut, riisipuuro on kyllä keitetty kaikille lapsenlapsille.

Omaa perhettäni kun ajattelee, niin veljelläni niitä tyttökaverin lapsia oli aikoinaan nurkissa pariin kolmeen otteeseen ja sitten ne hävisivät/vaihtuivat.... Ei äitini niille mitään tilejä perustellut enkä minkäkään laittanut kuin pienen lahjan jos syntymäpäiville menin. Veljen biologiset lapset on saaneet enemmän, myös nyt kun nekin on jo päätyneet uusioperheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Isovanhempi antaa vanhimmalle lapselle viestin, että se ei ole yhtä arvokas tai tervetullut, koska sen äiti on tehnyt jotain tyhmää. Eli isovanhempi dissaa lasta lapsen äidin elämänvalintojen vuoksi. Ei se lapsi valinnut isäänsä tai sitä, että syntyykö maailmaan.

Kauniita ajatuksia. Kuitenkin jos se ei-toivottu lapsi on vaikka ikuinen kiusaaja, leikinrikkoja, haistattelija jne, on aika vaikeaa pitää hänestä samalla tavalla kuin iloisista, kivasti juttelevista lapsista. Näin se vaan oikeasti menee, vaikka tässä kaikki muuta väittävät.