Miksi teinisi haluaa/ei halua ripille?
Kommentit (36)
Meidän perheessä on saanut valita uskonsa ja kirkkoon kuulumisen /kuulumattomuuden välillä jo niin varhain, kuin on osannut tahtonsa ilmaista. Osa lapsista on mennyt riparille ja osa ei. Minä kuulun kirkkoon ja mies ei, kaikki on kastettu kuitenkin, ihan siltä varalta, jos usko tuntuisi omalta.
Itseä teininä kiinnosti raha ja lahjat. En ullut uskossa, eikä uskon asiat kiinnostaneet pätkääkään.
Uskoon tulin vuosia myöhemmin aivan muuta kautta.
Meillä käydään rippikoulu että voi olla kummina ja mennä halutessaan kirkossa naimisiin. Aikuisena voi sitten erota kirkosta jos haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä käydään rippikoulu että voi olla kummina ja mennä halutessaan kirkossa naimisiin. Aikuisena voi sitten erota kirkosta jos haluaa.
Meillä taas ajatellaan, että aikuisena voi sitten liittyä kirkkoon, jos haluaa.
Emme kuulu kirkkoon ja teini menee protu-leirille jota odottaa innolla. Juhlia tuskin järjestämme.
Meidän teinipoika halusi mennä rippikouluun sekä perinteen että kavereiden vuoksi. Uskoo, että viikon mittainen rippileiri tulee olemaan ihan hauska kokemus. Ja varmaan tuleekin, ainakin isosiskollaan oli riparilla tosi kivaa 3 vuotta sitten.
Mikään erityisen uskonnollinen perheemme ei siis ole, vaikkakin kirkkoon kuulumme kaikki ja on meillä tapana käydä joulukirkossa. Itse myös uskon Jumalan tai ainakin jonkinlaisen korkeamman voiman olemassaoloon, mutta lapset olen, tai no olemme, kasvattanut tosi neutraalisti asian suhteen - itse saavat pohtia ja päättää millaisen roolin haluavat uskonnolle elämässään antaa, jos ylipäätään haluavat.
Toinen halusi rippikouluun, koska kaveritkin...
Kulttuuri/tapakristitty.
Toinen erosi jo hyvissäajoin kirkosta, koska ei usko(protestoinut uskonnonopetusta vastaan 8-vuotiaasta).
Mulle ei tullut aikoinaan mieleenkään haaskata kesää johonkin uskonhömppään. Eikä sen jälkeenkään.
Ei ole uskovainen tapaus (kuten ei suvussa kukaan muukaan, ehkä oltermanni (aka suvun vanhin)), mutta ripari kun kaveritkin on siellä. Kaveritkin joko vain koska se on tapana tai kun isovanhemmille tärkeä juttu. Prometheus-leirejä ei täällä päin ole.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole uskovainen tapaus (kuten ei suvussa kukaan muukaan, ehkä oltermanni (aka suvun vanhin)), mutta ripari kun kaveritkin on siellä. Kaveritkin joko vain koska se on tapana tai kun isovanhemmille tärkeä juttu. Prometheus-leirejä ei täällä päin ole.
Prometheus-leirit eivät ole samalla tavalla paikallisia kuin rippileirit. On ihan tavanomaista, että leirille lähdetään toiselle puolelle maata, etenkin jos joku teemaleiri kiinnostaa.
Itse olen eronnut kirkosta, mutta mies ja lapset ovat tapaluterilaisia. Esikoinen meni riparille, koska oli kuullut että leirillä on kivaa ja halusi myös juhlat. Teini viihtyikin leirillä todella hyvin ja piti paljon myös juhlista. Suhde uskontoon ei juurikaan muuttunut. Nuorempi tulee ripari-ikään vasta parin vuoden päästä ja saa hänkin aivan itse päättää mitä tekee, emme painosta puoleen tai toiseen.
Itse en ole Protu-leiristä innostunut. Eräs tuttavani käy niillä vetämässä työpajoja enkä itse haluaisi omaa nuortani hänen vaikutuspiiriinsä, on outo ja vaikuttaa hieman jopa epävakaalta.
Menee Prometeus-leirille (Protulle). Ei ole ateisti, muttei uskontokaan ole se juttu hänelle, haluaa käydä leirin toisten eri maailmankatsomuksista kiinnostuneiden "sitoutumattomien" kanssa. Isänsä ja minä olemme agnostikkoja, meille ihan sama kumman käy, riparin vai protun.
Meillä on kolme lasta käynyt riparin. Yksi harkitsi prometeusleiriäkin, kun yksi kavereista meni sellaiselle. Eli olisi käynyt molemmat. Mutta jäi sitten se prometeus käymättä.
Minut vanhemmat pakottivat riparille. Se oli kamalaa, koulukiusattuna piti viettää koko viikko niiden kiusaajien kanssa. Mökki missä nukuttiin haisi homeelta. Olin lisäksi ollut ateisti viimeiset 5 vuotta. Vietin lähinnä aikani papin kanssa väittelemällä, minut heitettiin ulos, mutta vanhempani pyysivät että ottaisivat minut takaisin, ja hehän ottivat, joten jatkoin trollamista kun eivät enää uskaltaneet heittää ulos. Ainoa lohtu oli raha, jota sain lahjaksi ja se, että oli ihan hauskaa teorisoida oma uskonto joka keskittyi vaaleanpunaisten sienimiesten ympärille, ja todeta että näytön määrä kristinuskon ja sieniuskon välillä on sama.
Onnittelut, hyvin olet lapsesi kasvattanut kunnioittamaan muita ihmisiä. not
No toivotaan, että elämä opettaa.