Tunnetko ihmistä/ihmisiä joiden seurassa tulee selittämätön paha olo?

Minä aiheutan ihmisille huonoa oloa kaiketi siksi että olen niin ahdistunut, olen varmaan juuri semmoinen "ystävä joka vie energiasi, dumppaa se!"

Minulle tulee sellainen tunne toisinaan, mutta olenkin herkkä (Pystyn aistimaan toisten energiat).

Monesti näistä "oudot vibat" tuottavista henkilöistä on jälkikäteen löytynyt jotain järkyttävää.

Kyllä tunnen, eräs sukulaismies on sellainen. Ystävällisesti käyttäytyy mutta ne jutut mitä siitä on kuullut, on oksettavia ja kuvottavia. 

Monikin ihminen aiheuttaa minulle epämiellyttävää oloa. Aistin hyvin helposti ihmisistä asioita ja tämä on ollut rasituksena. Olisi paljon helpompi, jos ei olisi tällaisia aistimuksia.

Jep, jep. Taas sitä aistitaan niin kovasti kaikkea.

Ei kannata liikaa kuvitella.

Kyllä. Kaikki ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Jep, jep. Taas sitä aistitaan niin kovasti kaikkea.

Vaihtaisin tämän kyvyn mielelläni koska vaan pois. Tuntuisi elämä kevyemmältä ilman tätä aistitutkaa. Joskus on jopa jaksoja elämässä, kun en aisti niin paljoa. Mutta sitten taas tulee repeama, kun saan etiäisiä ja aistin lähelle tulevien tuntemattomien tuskatilat ja jotkin pahemmatkin mistä en edes halua tietää.

TÄstä oli sarjakin, missä se nainen avusti poliiseja aistimalla mm. epäillyistä rikollisista sitä tekijää. En muista sarjan nimeä. Patricia joku se nainen nimeltää. Näkijä oisko ollut. No en tiedä sitten , se sarja perustuu ihan tosielämään. Usa:n poliisi käytti apunaan erästä selväntuntijaa /näkijää rikosten ratkaisemisien tukena.

Kyllä vaan. Eräs läheinen sukulaiseni muuttui jossain vaiheessa vähitellen tällaiseksi. En osannut selittää mistä se käsittämätön ahdistus ja paha olo hänen seurassaan aina johtui, sillä hän kuitenkin oli päällisin puolin aina ystävällinen. Hänen katseessaan kuitenkin oli aina jotain.

Viimeisinä aikoina kun häntä tapasin, hän alkoikin avata sisäistä maailmaansa. Jutut olivat todella ahdistavia, tyyliin kuinka toisen ihmisen ulkonäön voi pilata syövyttävillä aineilla, sekä jotain epämääräisten hämärien muistikuvien muistelua menneisyydestä. Näiden tapaamisten jälkeen olin aivan poissa tolaltani ja kesti useita päiviä, että sain mieleni jotakuinkin tyynnytettyä. Oman mielenterveyteni takia päätin lopulta viilentää tähän henkilöön välit.

Totta kai. Yleensä kyse on siitä, että en pidä heistä ja projisoin omat negatiiviset tunteeni heihin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vaan. Eräs läheinen sukulaiseni muuttui jossain vaiheessa vähitellen tällaiseksi. En osannut selittää mistä se käsittämätön ahdistus ja paha olo hänen seurassaan aina johtui, sillä hän kuitenkin oli päällisin puolin aina ystävällinen. Hänen katseessaan kuitenkin oli aina jotain.

Viimeisinä aikoina kun häntä tapasin, hän alkoikin avata sisäistä maailmaansa. Jutut olivat todella ahdistavia, tyyliin kuinka toisen ihmisen ulkonäön voi pilata syövyttävillä aineilla, sekä jotain epämääräisten hämärien muistikuvien muistelua menneisyydestä. Näiden tapaamisten jälkeen olin aivan poissa tolaltani ja kesti useita päiviä, että sain mieleni jotakuinkin tyynnytettyä. Oman mielenterveyteni takia päätin lopulta viilentää tähän henkilöön välit.

Mielenterveysongelmat näkyvät usein oudosta katseesta eikä ns. hullun seurassa ole hyvä olla. Ei siihen mitään yliluonnollista aistintaa tarvitse.

Mulle ei taida olla intuitiota, kun ei tuollaisia selittämättömiä pahoja oloja tule.

Jos tunnen jonkun ihmisen seurassa pahaa oloa, niin osaan usein selittää sen. Esimerkiksi jos joku tekee usein jotain pahaa, niin saattaa tuntua vaikealta olla hänen seurassaan silloinkin, kun hän ei tee pahaa.

Ja joistain ihmisistä voi tulla negatiivinen vaikutelma, että he näyttävät "ilkeiltä", mikä voi johtua kasvonpiirteistä tai meikkityylistä. Tällöin yritän kuitenkin ajatella, että saatu vaikutelma johtuu vain pinnallisista tekijöistä niin kauan kunnes on konkreettista aihetta ajatella toisin. Itselläni on sellainen naama, että siitä saattaa tulkita tunnetilojani väärin, joten en myöskään ole heti uskomassa muista ihmisistä pelkän "ilmeen" pohjalta syntyvään mielikuvaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, jep. Taas sitä aistitaan niin kovasti kaikkea.

Vaihtaisin tämän kyvyn mielelläni koska vaan pois. Tuntuisi elämä kevyemmältä ilman tätä aistitutkaa. Joskus on jopa jaksoja elämässä, kun en aisti niin paljoa. Mutta sitten taas tulee repeama, kun saan etiäisiä ja aistin lähelle tulevien tuntemattomien tuskatilat ja jotkin pahemmatkin mistä en edes halua tietää.

No tulipas alapeukkujen rypäs. Ymmärrän , että tällainen aistijaihminen saattaa tuntua pelottavalta. Mutta en sentään ajatuksia osaa lukea keneltäkään. Vaan pystyn aistimaan energioita, jotka toiset ihmiset sivuuttaa olankohautuksilla. Kaikki me elellään täällä eri 'taajuuksilla', toiset vaan aistii herkemmin, ei sen kummenpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vaan. Eräs läheinen sukulaiseni muuttui jossain vaiheessa vähitellen tällaiseksi. En osannut selittää mistä se käsittämätön ahdistus ja paha olo hänen seurassaan aina johtui, sillä hän kuitenkin oli päällisin puolin aina ystävällinen. Hänen katseessaan kuitenkin oli aina jotain.

Viimeisinä aikoina kun häntä tapasin, hän alkoikin avata sisäistä maailmaansa. Jutut olivat todella ahdistavia, tyyliin kuinka toisen ihmisen ulkonäön voi pilata syövyttävillä aineilla, sekä jotain epämääräisten hämärien muistikuvien muistelua menneisyydestä. Näiden tapaamisten jälkeen olin aivan poissa tolaltani ja kesti useita päiviä, että sain mieleni jotakuinkin tyynnytettyä. Oman mielenterveyteni takia päätin lopulta viilentää tähän henkilöön välit.

Mielenterveysongelmat näkyvät usein oudosta katseesta eikä ns. hullun seurassa ole hyvä olla. Ei siihen mitään yliluonnollista aistintaa tarvitse.

Eivät näy välttämättä, on sattunut eteen näitäkin. Eikä ollut diagnoosia tällä henkilöllä.

Muutama sellainen. Yksi piilossa vihamielinen, vaikka muiden läsnäollessa ystävällinen ja se viha suorastaan uhkuu tästä ihmisestä.

Toinen sellainen tapaus, josta en ole päässyt selville, että miksi, mutta en pysty olemaan samoissa tiloissa, en vaikka olen monesti yrittänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vaan. Eräs läheinen sukulaiseni muuttui jossain vaiheessa vähitellen tällaiseksi. En osannut selittää mistä se käsittämätön ahdistus ja paha olo hänen seurassaan aina johtui, sillä hän kuitenkin oli päällisin puolin aina ystävällinen. Hänen katseessaan kuitenkin oli aina jotain.

Viimeisinä aikoina kun häntä tapasin, hän alkoikin avata sisäistä maailmaansa. Jutut olivat todella ahdistavia, tyyliin kuinka toisen ihmisen ulkonäön voi pilata syövyttävillä aineilla, sekä jotain epämääräisten hämärien muistikuvien muistelua menneisyydestä. Näiden tapaamisten jälkeen olin aivan poissa tolaltani ja kesti useita päiviä, että sain mieleni jotakuinkin tyynnytettyä. Oman mielenterveyteni takia päätin lopulta viilentää tähän henkilöön välit.

Mielenterveysongelmat näkyvät usein oudosta katseesta eikä ns. hullun seurassa ole hyvä olla. Ei siihen mitään yliluonnollista aistintaa tarvitse.

Onpa yllättävät alapeukut täällä mt-ongelmaisten kokoontumisajoissa...

Jos kuitenkin objektiivisesti asiaa mietitte, niin lienette samaa mieltä siitä että esim. psykoosin ja skitsofrenian akuuttivaiheen näkee kyllä jo katseesta. Ja niitä juttuja ei kukaan selväjärkisempi jaksa kauaa ahdistumatta kuunnella.

Yhden. Mutta hänessä on hyviä puolia. Olen varovainen seurassa. Tuntenut kauan.

Varmaan vaikuttaa ihmisten herkkyys. Kaikki ei ole tarkoitettu kavereiksi toisilleen.

Hähhähhää, sehän olen mää, riihipiru helvetistä, juokse suolle jos et kestä.