Oletteko huomanneet-ihmiset eivät halua todellista apua.

Jospa se kuulluksi ja hyväksytyksi tuleminen auttaa. Ainakin hetkeksi. Tuskin kukaan odottaa saavansa täältä ratkaisua elämäänsä. Kuka tahansa toivoo tulevansa kuulluksi ja olemassa olevaksi ihmiseksi. Yksinäisillä ja masentuneilla ei ole ketään.

Huomattu on. Etenkään naiset eivät useinkaan halua konkreettisia neuvoja, kuinka ongeman voi ratkaista vaan myötätuntoista kuuntelua. 

Eivät mielenterveysongelmat parane sillä, että  hoitaa jonkin asian. Mielenterveysongelmainen usein tietää itsekin, miten pitäisi toimia. Kun joku ihminen haluaa purkaa sydäntään, toisen pitää kuunnella, mitä hän sanoo, ja välttää antamasta neuvoja. Kannattaa opetella tämä lähestymistapa. Neuvoja voi antaa silloin, kun niitä pyydetään ja kun ihminen itse pyytää neuvoa johonkin melko spesifiin yksittäiseen asiaan. Kuunteleminen on paljon vaikeampaa kuin neuvojen antaminen, mutta siitä on enemmän apua.

Olen, mutta pahempaa minusta, jos ei pyydä apua edes. Minulla on raastava kokemus siitä kun lähisukulainen salasi vaikean sairauden, ja siihen liittyvät rahahuolet vuosikausia. Sain tietää sairaudestta vasta kun hän oli kuollut. Minulla olisi ollut varaa ja joskus aikaakin auttaa ja tukea tätä läheistä. Mutta hän ei halunnut apua ja kuoli yksin, veloissa. Yksikään sukulainen ei ollut kuolinvuoteella, hän ei halunnut ilmoitettavan. Emme olleet riidoissa tms. Kun menimme tyhjentämään asuntoa, löysin minulle tarkoitetun lahjan. Olin pitkään vihainen tästä salaamistempusta, koska se oli niin surullista ettei saanut edes hyvästejä jättää.

Nyt kun olet ymmärtänyt tämän, niin voitkin tulevaisuudessa antaa noille ihmisille juurikin kuuntelua ja hyväksymistä. Jos taas liiallinen avautuminen rasittaa sinua, niin sitten yritä löytää keinoja olla tekemisissä vähemmän. Myös kuunteleminen ja ymmärtäminen voivat toisinaan olla henkisesti rankkaa.

Itse jos kirjoittaisin että autoni on rikki miten sen korjaisin. Niin en todellakaan haluaisi kommentteja että niin minunkin auto  oli viime kesänå. Tai että naapurin auto on aina rikki.

Haluaisin vihjeitä miten joku korjasi saman vian autostaan  ja kokeilisin sitä.

Sama yksinäisyyden yms sellaisen kanssa. Miten pääsit tunteesta eroon ja  paraniko tilanne.

(Tämä on vain esimerkki, älkää nyt alkako neuvomaan tämän pohjalta)

Tämän lisäksi: jos haluatte antaa mielenterveysongelmista kärsiville läheisillenne todellista apua, tarjoutukaan tekemään asioita heidän puolestaan. Ehkä voitte hoitaa jonkin asian heidän puolestaan tai esim. siivota tai käydä kaupassa. Voi tarjoutua lähtemään mukaan tueksi johonkin vaikeaan paikkaan tai ihan vain istumaan viereen, jos pitää hoitaa joku ahdistava asia. Nämä ovat todellista apua, ei se, että antaa vaikeassa tilanteessa olevalle ihmiselle vinkkejä (ja edelleen, vinkkejä saa antaa, jos niitä pyydetään, mutta ei pidä loukkaantua, jos niistä ei ole apua).

nro 3

Vierailija kirjoitti:

Eivät mielenterveysongelmat parane sillä, että  hoitaa jonkin asian. Mielenterveysongelmainen usein tietää itsekin, miten pitäisi toimia. Kun joku ihminen haluaa purkaa sydäntään, toisen pitää kuunnella, mitä hän sanoo, ja välttää antamasta neuvoja. Kannattaa opetella tämä lähestymistapa. Neuvoja voi antaa silloin, kun niitä pyydetään ja kun ihminen itse pyytää neuvoa johonkin melko spesifiin yksittäiseen asiaan. Kuunteleminen on paljon vaikeampaa kuin neuvojen antaminen, mutta siitä on enemmän apua.

Miten niin? Silloinhan voisi puhua vaikka seinille. Haluan, että mut otetaan tosissaan sen sijaan, että vain kuunneltaisiin teflon-meiningillä.

T. Itsekin nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät mielenterveysongelmat parane sillä, että  hoitaa jonkin asian. Mielenterveysongelmainen usein tietää itsekin, miten pitäisi toimia. Kun joku ihminen haluaa purkaa sydäntään, toisen pitää kuunnella, mitä hän sanoo, ja välttää antamasta neuvoja. Kannattaa opetella tämä lähestymistapa. Neuvoja voi antaa silloin, kun niitä pyydetään ja kun ihminen itse pyytää neuvoa johonkin melko spesifiin yksittäiseen asiaan. Kuunteleminen on paljon vaikeampaa kuin neuvojen antaminen, mutta siitä on enemmän apua.

Miten niin? Silloinhan voisi puhua vaikka seinille. Haluan, että mut otetaan tosissaan sen sijaan, että vain kuunneltaisiin teflon-meiningillä.

T. Itsekin nainen

Siten niin, ihan kokemuksen perusteella (sekä kuuntelijan että puhujan ominaisuudessa). Mutta jos sinä haluat neuvoja, niin sinähän sitten tosiaan varmasti ihan selvästi kerrot, että niitä haluat (mistä viestissänikin puhuin). Sukupuoli ei liity tähän mitenkään.

Olen huomannut. En ymmärrä, miksi johonkin ongelmaan pyytää apua, jos tosiasiassa ei halua mitään apua. Eikö riittäisi, että vain kertoisi mieltään painavasta asiasta? Siis ilman mitään avunpyyntöä?

Onhan tätä samaa kyllä myös reaalimaailmassa. Halutaan vain kuuntelijaa ongelmille eikä suinkaan ratkaisua ongelmiin tai konkreettista apua. Mua kuitenkin helpotti, kun iän myötä opin ymmärtämään tuon enkä enää kokenut, että mun pitäisi kuuntelemisen lisäksi vielä tehdäkin jotain. 

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun olet ymmärtänyt tämän, niin voitkin tulevaisuudessa antaa noille ihmisille juurikin kuuntelua ja hyväksymistä. Jos taas liiallinen avautuminen rasittaa sinua, niin sitten yritä löytää keinoja olla tekemisissä vähemmän. Myös kuunteleminen ja ymmärtäminen voivat toisinaan olla henkisesti rankkaa.

Minusta se että onnellisuuteni riippuisi siitä että  muut kuuntelisivat ja hyväksyisivät minut, on heikkouden merkki.

Ja se etten tätä ymmärtäisi on merkki tietämättömyydesta.

Ja se etten tekisi asialle mitään tyhmyyttä.

Jokainen takoo itse onnensa, sitä ei saa ulkoa käsin ammennettua, se on vain väliaikaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun olet ymmärtänyt tämän, niin voitkin tulevaisuudessa antaa noille ihmisille juurikin kuuntelua ja hyväksymistä. Jos taas liiallinen avautuminen rasittaa sinua, niin sitten yritä löytää keinoja olla tekemisissä vähemmän. Myös kuunteleminen ja ymmärtäminen voivat toisinaan olla henkisesti rankkaa.

Minusta se että onnellisuuteni riippuisi siitä että  muut kuuntelisivat ja hyväksyisivät minut, on heikkouden merkki.

Ja se etten tätä ymmärtäisi on merkki tietämättömyydesta.

Ja se etten tekisi asialle mitään tyhmyyttä.

Jokainen takoo itse onnensa, sitä ei saa ulkoa käsin ammennettua, se on vain väliaikaista.

Kuulehan. Tässä ketjussa käsittääkseni keskustellaan asioista yleisellä tasolla. Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen viesti ei koske sinua, eikä sinun näin ollen tarvitse kertoa, miten itse reagoit siihen tai tähän asiaan.

Luulen, että kommentoijat antavat niitä helppoja neuvoja, joita pyytäjä on joko jo kokeillut tai tietää etukäteen, että ei voi kokeilla tai ei tuu onnistumaan.

Esimerkki tänään joku valitti viikonloppuisin pitkään nukkuvasta miehestään. No, häntä neuvottiin ottamaan ero. Miten hölmö neuvo. Ikään kuin tuollaisen pikku vian takia ero heti.

Suomessa kaikilla on mahdollisuus kattoon päänsä päällä, mutta niin ne jotkut vaan menee takaisin sinne roskiksiin nukkumaan vaikka apua yritettäisiinkin tarjota. Minkäs teet.

Hienoa vauvapalstan mäntti on keksinyt hoidon syöpään, dementiaan, köyhyyteen ja muihin maailman ongelmiin. Kumma ettei joku toinen viisaampi ole keksinyt.

Ihana palsta. Maailman tyhmimmät ihmiset neuvovat fiksuimpiaan. Tämä maa on menetetty näiden takia.

[/quote]

Kuulehan. Tässä ketjussa käsittääkseni keskustellaan asioista yleisellä tasolla. Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen viesti ei koske sinua, eikä sinun näin ollen tarvitse kertoa, miten itse reagoit siihen tai tähän asiaan.[/quote]

Sehän on minun ikioma trollini. =DD

Nimeän sinut Sirkaksi. =) Kuule Sirkka, maailma menee omituiseksi jos minun pitää sinulta kysyä mitä saan vastat johonkin viestiin. Ja sotiiko se sinun päivänmielipidettä vastaan.

Eiköhän mennä näillä säännöillä eteen päin.

(Törmäillään taas Sirkka)

Olen huomannut.

Esimerkiksi vähän aikaa sitten joku pyysi hyviä vinkkejä juoksuharrastuksen aloittamiseen. Hän sai paljon samansuuntaisia vinkkejä, mutta hän torjui ne aika töykeästikin, koska oli itse päättänyt jo aloittaa juoksemisen omalla tyylillään. En ymmärrä, miksi hän edes kysyi mitään vinkkejä. Luin ketjun, koska itseänikin kiinnostaisi ehkä aloittaa juoksuharrastus muiden liikuntaharrastusteni lisäksi. No sainhan siitä hyviä vinkkejä itse. :)

Draamalla hallitseminen.

On itsekin tehty noin, mutta rajansa kaikella.

Kun tuntee itsensä törkyiseksi, en ilman muuta kaada toisten niskaan.  Ruikutus miltei pahempaa kuin huutaminen.

No täällä ainakin ihmiset, joilla ei ole mitään kokemusta oikeasta, diagnosoidusta, vaikeasta ja pitkäaikaisesta masennuksesta ovat ensimmäisenä kertomassa miten pitäisi vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja lähteä lenkille. Sitten uhriudutaan kun siitä ei innostuta. Todellisuudessa masennus on ihan oikea sairaus, josta ei parannuta jollain tuollaisella kikkakolmosella. Ihan vastaavaa olisi sanoa halvaantuneelle miten kuules kun tässä on itselläkin kokemusta kipeistä lihaksista ja suonenvedosta, niin venyttele ja lähde vaan rohkeasti liikkeelle ja lenkille, niin sillä se paranee. Silleen ryhdistäytymällä, eiks je? Jos halvaantunut tähän sitten sanoo miten ehdotus on huono, avaa av-nero uuden ketjun, jossa valittaa miksi hänen ideoitaan ei toteuteta.

Halvaantuneelle sanotaan- Älä välitä, liikkuminen on yliarvostettua. Koeta löytää itsellesi joku kiva harrastus ja unohda suunnistaminen, siellä on hyttysiä.

Kaiken A ja O on että olet tyytyväinen oloosi.