Omatoiminen 2-vuotias oli matkustanut junalla Vantaalta Helsinkiin :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jos olisi lähtenyt päiväkotiryhmästä, tämä ketju olisi 10 × pidempi, eikä olisi kenestäkään hauskaa.

Karkaamisessa ja katoamisessa ei tietenkään ole mitään hauskaa oli se sitten tapahtunut päiväkodin tai oman äidin kanssa. 

Hauskaa tässä on tuon pikkulapsen älyllinen ketteryys. Yleensä tuon ikäisillä ei vielä ole intentioita toimintansa suhteen näin harkitusti. Liftasi junaan :D

Oma lapseni on pari kuukautta tuota seikkailijaa vanhempi, ja uutista lukiessa huokasin helpotuksesta, että ei ollut omani kyseessä. Hän voisi saada päähänsä jotain ihan samanlaista, eikä olisi ensimmäinen kerta. On kovasti kiinnostunut junista, busseista ja ratikoista, sekä hyvin rohkea ja omatoiminen. Lapsi oli viime kesänä 2,5-vuotias, ja harjoittelimme kodin lähellä potkupyöräilyä. Sai sitten päähänsä lähteä täyttä vauhtia väärään suuntaan. Minä juoksin perässä, mutta en saanut kiinni ennen kuin lapsi pysähtyi tutulle bussipysäkille. Kun ehdin paikalle, hän yritti juuri vilkutella bussia pysähtymään. Suuttui kovasti, kun ei menty bussiajelulle sillä kertaa... (Terkkuja vaan tutuille!)

Vierailija kirjoitti:

Jaa. En tiedä onko tuo hauskaa ja söpöä. Itseäni ainakin pelottaisi mitä muuta voi keksiä vaikka nyt ei mitään sattunutkaan.

Minustakaan jutussa ei ollut mitään söpöä ja hauskaa, vaan päinvastoin se oli kamala. Kun omat kolme lastani olivat pieniä, niin meillä oli tarkka kuri ja järjestys miten heidän kanssaan kodin ulkopuolella kuljin. En hyväksynyt vaarallisissa ja ihmisiä vilisevässä paikassa minkäänlaisia minä itte -temppuiluja ja lapset oppivat asian hyvin.

Tuolla kakaralla oli varmasti joku diagnoosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa. En tiedä onko tuo hauskaa ja söpöä. Itseäni ainakin pelottaisi mitä muuta voi keksiä vaikka nyt ei mitään sattunutkaan.

Minustakaan jutussa ei ollut mitään söpöä ja hauskaa, vaan päinvastoin se oli kamala. Kun omat kolme lastani olivat pieniä, niin meillä oli tarkka kuri ja järjestys miten heidän kanssaan kodin ulkopuolella kuljin. En hyväksynyt vaarallisissa ja ihmisiä vilisevässä paikassa minkäänlaisia minä itte -temppuiluja ja lapset oppivat asian hyvin.

Tuolla kakaralla oli varmasti joku diagnoosi.

Mä olen varma että sulla on joku diagnoosi. Vmäisyys ainakin jos ei muuta. "Kakara" "kuri ja järjestys"

Suunnitelmallisuuden tasosta kertoo se ettei ilmeisesti panikoinut junassakaan kun äiti ei ollut mukana. Lapsi joka ei osaa ajatella pitkälle olisi jossain vaiheessa kaivannut äitiä kovasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa. En tiedä onko tuo hauskaa ja söpöä. Itseäni ainakin pelottaisi mitä muuta voi keksiä vaikka nyt ei mitään sattunutkaan.

Minustakaan jutussa ei ollut mitään söpöä ja hauskaa, vaan päinvastoin se oli kamala. Kun omat kolme lastani olivat pieniä, niin meillä oli tarkka kuri ja järjestys miten heidän kanssaan kodin ulkopuolella kuljin. En hyväksynyt vaarallisissa ja ihmisiä vilisevässä paikassa minkäänlaisia minä itte -temppuiluja ja lapset oppivat asian hyvin.

Tuolla kakaralla oli varmasti joku diagnoosi.

Mä olen varma että sulla on joku diagnoosi. Vmäisyys ainakin jos ei muuta. "Kakara" "kuri ja järjestys"

Annatko omien kersojesi juosta juna-asemilla parin vuoden ikäisinä ja naureskelet vain? Selvä, älä itke sitten, kun jotakin sattuu. Normaalit vanhemmat huolehtivat ylivilkkaista lapsista todella tarkkaan, mutta kaikilla ei tietenkään ole siihen kykyä.

Keskivertoa kehittyneempi taapero ja sekös joitain mörököllejä täällä näyttää harmittavan.

Vierailija kirjoitti:

Suunnitelmallisuuden tasosta kertoo se ettei ilmeisesti panikoinut junassakaan kun äiti ei ollut mukana. Lapsi joka ei osaa ajatella pitkälle olisi jossain vaiheessa kaivannut äitiä kovasti.

Tai sitten lapsesta ei ole välitetty tähänkään mennessä. Hyvällä tuurilla on pärjätty.

Vierailija kirjoitti:

Melkoisen nokkela veijari täytyy olla kyseessä, kun junalla suhasi itsekseen. Itse taisin samanikäisenä syödä hiekkaa pihamaalla kontaten.

Hieno juttu, ettei käynyt pahasti. Tuossa olisi ollut ainekset aikamoiseen katastrofiin.

Tuskinpa söit hiekkaa ja konttasit viikkoa vaille 3-vuotiaana. Kaksi vuotta aiemmin kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Keskivertoa kehittyneempi taapero ja sekös joitain mörököllejä täällä näyttää harmittavan.

Ylivilkas kauhukakara lähinnä. Ei harmita yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa. En tiedä onko tuo hauskaa ja söpöä. Itseäni ainakin pelottaisi mitä muuta voi keksiä vaikka nyt ei mitään sattunutkaan.

Minustakaan jutussa ei ollut mitään söpöä ja hauskaa, vaan päinvastoin se oli kamala. Kun omat kolme lastani olivat pieniä, niin meillä oli tarkka kuri ja järjestys miten heidän kanssaan kodin ulkopuolella kuljin. En hyväksynyt vaarallisissa ja ihmisiä vilisevässä paikassa minkäänlaisia minä itte -temppuiluja ja lapset oppivat asian hyvin.

Tuolla kakaralla oli varmasti joku diagnoosi.

Mä olen varma että sulla on joku diagnoosi. Vmäisyys ainakin jos ei muuta. "Kakara" "kuri ja järjestys"

Annatko omien kersojesi juosta juna-asemilla parin vuoden ikäisinä ja naureskelet vain? Selvä, älä itke sitten, kun jotakin sattuu. Normaalit vanhemmat huolehtivat ylivilkkaista lapsista todella tarkkaan, mutta kaikilla ei tietenkään ole siihen kykyä.

Älä itse itke sitten kun oot alistanut omia lapsiasi koko niiden elämän ja kutsunut kakaroiksi ja ne ei enää halua olla sun kanssa tekemisissä kun kasvavat. Kuulostat epämiellyttävältä ihmiseltä. Kaikessa on olemassa keskitie.

Oma pitkä alle 2-v poika oli myös todella kiinnostunut junista. Tivolissa oli tykännyt käydä lasten junassa ja kun lähdettiin jatkamaan matkaa muihin laitteisiin karkasi yhtäkkiä jonosta. En päässyt tungoksessa heti perään eikä kukaan tajunnut ottaa kiinni. Poika löytyi ajelemasta yksinään siinä aikaisemmassa junalaitteessa. Ajoi jo toista kierrosta ja oli osannut näyttää ranneketta ennen ajelua. Fiksu, mutta itsepäinen adhd.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskivertoa kehittyneempi taapero ja sekös joitain mörököllejä täällä näyttää harmittavan.

Ylivilkas kauhukakara lähinnä. Ei harmita yhtään.

Ylivilkas olisi juossut raiteilla ja missä sattuu eikä hypännyt kyytiin.

Ja lapsihan oli junaan päästyään istuutunut rauhallisesti penkille ja istunut siinä koko matkan Helsinkiin eli ei taida olla ylivilkas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa. En tiedä onko tuo hauskaa ja söpöä. Itseäni ainakin pelottaisi mitä muuta voi keksiä vaikka nyt ei mitään sattunutkaan.

Minustakaan jutussa ei ollut mitään söpöä ja hauskaa, vaan päinvastoin se oli kamala. Kun omat kolme lastani olivat pieniä, niin meillä oli tarkka kuri ja järjestys miten heidän kanssaan kodin ulkopuolella kuljin. En hyväksynyt vaarallisissa ja ihmisiä vilisevässä paikassa minkäänlaisia minä itte -temppuiluja ja lapset oppivat asian hyvin.

Tuolla kakaralla oli varmasti joku diagnoosi.

Mä olen varma että sulla on joku diagnoosi. Vmäisyys ainakin jos ei muuta. "Kakara" "kuri ja järjestys"

Annatko omien kersojesi juosta juna-asemilla parin vuoden ikäisinä ja naureskelet vain? Selvä, älä itke sitten, kun jotakin sattuu. Normaalit vanhemmat huolehtivat ylivilkkaista lapsista todella tarkkaan, mutta kaikilla ei tietenkään ole siihen kykyä.

Mulle tuli tästä keskustelusta tuo toinen väittelyketju mieleen, että onko töissä vai hoitovapaalla rankempaa.... Tää on näitä äitejä joille hoitovapaa kotona on kuin lomalla ois ;)

Tais olla poikalapsi, kunnon MGTOW-ainesta.

Reissaajan luonne. Perintötekijä?

Miksi niitä pentuja ei voi pitää rattaissa tai sitten ostaa niitä valjaita. Vältyttäisiin tälläiseltä turhalta kohkaamiselta.

Mun ajokoira matkusti vain vuoden ikäisenä omin päin Pasilasta Helsingin päärautatieasemalle. Kävin sen pyöräillen noutamassa eivätkä veloittaneet koiralta lipun hintaa saati pummisakkoa.

Taustaa sen verran, että asuin siihen aikaan uudessa Itä-Pasilassa ja ulkoilimme koiruuden kanssa usein rata-alueen läpi Ilmalaan. Systeemit k.o. asemalla olivat tuolloin hyvin erilaiset kuin nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Reissaajan luonne. Perintötekijä?

Normipäivä Vantaalla.

Vastaavan välttämiseksi työnsin 3-vuotiasta rattaissa. Saimme kauhistelevia kommentteja ”Miksi noin isoa lasta vielä työnnetään rattaissa?”. Tytär oli 3-vuotiaana 107cm pitkä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suunnitelmallisuuden tasosta kertoo se ettei ilmeisesti panikoinut junassakaan kun äiti ei ollut mukana. Lapsi joka ei osaa ajatella pitkälle olisi jossain vaiheessa kaivannut äitiä kovasti.

Tai sitten lapsesta ei ole välitetty tähänkään mennessä. Hyvällä tuurilla on pärjätty.

Lapsi, josta ei ole alle kolmevuotiaana välitetty ei todellakaan tee tuollaista. 

Nimenomaan välittyy kuva lapsesta, joka osaa jo ajatella ja jolla on itsetuntoa, rohkeutta ja aloitteellisuutta tehdä noin vaativa ekskursio. 

Ja nämä adhd-diagnoosin kanssa tarjoilevat... tuskin on kyse siitäkään. Itsevarma ja omanvoimantunnossaan liikkuva lapsi. 

Toivottavasti ei lytätä, vaikka osoittikin vähän liiallista tekemisen halua.