Miksi rakastajattaret ja pettäminen on niin yleistä ranskalaisten miesten keskuudessa

Ranskalaisetkin naiset vanhenevat. Katolisissa maissa avioeroa ei katsota hyvällä, joten on vaimonkin kannalta järkevämpää katsoa miehen sivusuhteita sormien läpi. Sitäpaitsi myös niillä naisilla on rakastajia.

Saan varmaan miljoona alapeukkua ja kantoliinaituhippimamman maineen, mutta minä näkisin että monilla ranskalaisilla on vaikeuksia tuntea oloaan turvalliseksi parisuhteessa, ja siksi liitot näivettyvät ja seksiä haetaan muualta. Taustalla ovat lapsuuden kokemukset: ankara kuri ja selviytymisen kulttuuri.

Totta kai on poikkeuksia, tunnen hyvin erään pienen ranskalaisen tytön, joka on saanut kaikin puolin lempeän ja sensitiivisen kasvatuksen (ja silti osasi käyttäytyä ruokapöydässä upeasti jo 3-vuotiaana)

Mutta sellainen tietty hyökkäävyys ja narsismi ovat usein läsnä aikuisissa ranskalaisissa, ja minulle (tunnekylmässä perheessä kasvaneena) siinä on jotain tuttua.

Koska he ovat komeita ja heillä on paljon ottajia. Pääsevät suhteeseen koska vain haluavat. Eihän kukaan samaa naista jaksa loputtomiin jyystää. Kyllähän naisetkin pettää.

Keiden kanssa ne miehet pettävät vaimojaan? Toisten, naimisissa olevien naisten kanssa. Ihan samalla tavalla siellä on naisille sallittu avioliiton ulkopuoliset suhteet.

Vaimo keskittyy niin paljon ulkonäköönsä että unohtaa seksin ja läheisyyden.

Ei sitä naisen kauneudenhoitoa kukaan jaksa katsella. Aamulla heiti peili päytään ja meikataan kaksi tuntia sitten body buildingiä, tekokynsien sliippaamista, kampaajalle ja kauneushoitolaan. Kotitöitä ei voi tehdä pitkillä kynsillä tai ne katkeisivat. Mistään muusta ei voisi puhua kuin vaatteista ja ulkonäöstä. 

Vierailija kirjoitti:

Saan varmaan miljoona alapeukkua ja kantoliinaituhippimamman maineen, mutta minä näkisin että monilla ranskalaisilla on vaikeuksia tuntea oloaan turvalliseksi parisuhteessa, ja siksi liitot näivettyvät ja seksiä haetaan muualta. Taustalla ovat lapsuuden kokemukset: ankara kuri ja selviytymisen kulttuuri.

Totta kai on poikkeuksia, tunnen hyvin erään pienen ranskalaisen tytön, joka on saanut kaikin puolin lempeän ja sensitiivisen kasvatuksen (ja silti osasi käyttäytyä ruokapöydässä upeasti jo 3-vuotiaana)

Mutta sellainen tietty hyökkäävyys ja narsismi ovat usein läsnä aikuisissa ranskalaisissa, ja minulle (tunnekylmässä perheessä kasvaneena) siinä on jotain tuttua.

Tämä. Itse tunnen myös korkeastikoulutettuja ranskalaisia, jotka ovat hakeutuneet Pohjoismaihin töihin, koska pitivät aikanaan ranskalaista, tiukan hierarkista ja kovaan kilpailuun perustuvaa työelämää ahdistavana. Ranskalaiset johtajathan saattavat olla suorastaan sadistisia, kuten se Télécomin tapaus, jossa siis huonosti johdettu organisaatiouudistus johti 19 (!) itsemurhaan, osoittaa. Kun he ovat saaneet lapsia, he ovat myös huomanneet, miten paljon kotikasvatus ja varhaiskasvatus vaikuttaa tähän kaikkeen. Minunkin tuntemani nuorehkot ranskalaiset vanhemmat pyrkivät siis yhdistämään ranskalaisen ja pohjoismaisen kasvatuksen parhaat puolet. Isät varsinkin vievät lapsia hoitoon ja harjoituksiin, ehkä, koska heidän omilla isillään oli aina "töitä".

Sitten kun saadaan lapsia vaimon huomio kohdistuu täysin lapsiin niin mies tarvitsee toisen naisen itsetunnon pönkittäjäksi. Tekopyhää mutta kyllä sitä ihan täällä Suomessakin tapahtuu.

Koska Ranskassa se pettäminen ei vaan ole niin ”big deal”. Seurustelin itse ranskalaisen miehen kanssa, petin, ja mies antoi anteeksi tuosta vain ilman mitään suurempaa hässäkkää. Jopa ihmetteli, miksi kerroin. Varmaankin itsekin petti minua.

Ei varmaankaan kaikilla näin, mutta siinä yksi esimerkki.

Kylmältä ja kovalta vaikuttaa meininki, ja 70-luvun vapaan "rakkauden" aika tuntuu jääneen pysyvästi muotiin. Sovinismi kukoistaa kaiken kukkaisromantiikan takana, minkä huomaa jos uskaltaa kyseenalaistaa käsitteiden uusmerkityksen.