Mitä asioita tekisitte elämässä toisin nyt jälkeen päin katsottuna?

Jos olisin tehnyt asioita toisin, en tiedä miten se olisi vaikuttanut nykyiseen elämääni. Ehkä jokin asia olisi mennyt huonompaan suuntaan, mutta tässä muutama asia, joita kadun.

1. Olisin kysellyt äidiltäni ja kirjoittanut ylös lapsuuteeni tai sukuuni liittyviä asioita ennen äidin kuolemaa. Silloin ei ollut näitä Äiti kerro minulle -kirjoja, mutta asioista juttelu olisi kyllä onnistunut. Luultiin, että muisteluaikaa olisi. Ei ollut.

2. Olisin ollut tiukempi kotitöiden ja lastenhoidon jakamisessa perhevapaiden jälkeen. Kun tavat lipsahtivat huonoiksi, on nyt 10 v jälkeen vaikea muuttaa tilannetta.

3. Tästä en ole ihan varma, asioilla on puolensa...

Nuorena miehen kanssa opiskeltiin kovalla tahdilla, tehtiin töitä illat, viikonloput ja kesät. Säästettiin rahaa. Tästä toki oli monenlaista hyötyä opintojen, työelämän ja asunnon ostamisen kannalta. Mutta ehkä sittenkin olisi voinut aina joskus viettää viikon lomaa ja "tuhlata" matkusteluun. Sellainen on jäänyt tekemättä. Toki nyt voidaan matkustella perheen kanssa vaikka 5 tähden hotelleissa, mutta se halpa rähjäinen nuoruusmatkailu olisi myös ollut kivaa kokea. Kannustamme nyt lapsiamme siihen.

Up

Muiden elämä nähtävästi on mennyt täydellisesti.

Opiskelisin ahkrammin etenkin lukiossa (mulla tippui arvosanat siellä ja yo-kokeet meni aika kehosti myös) jotta olisin päässyt järkevämpää alaa opiskelemaan. Ja muutenkin enempi olisi pitänyt ahkeroida saadakseen hyvän opiskelupaikan ja edes jotain työkokemusta ettei olisi päätynyt pitkäaiaksityöttömäksi. Olisi myös pitänyt osata pysyä erossa tietyistä ihmisistä niin ehkä ei olisi nyt kaikkiin luottamuksensa menettänyt totaaliyksinäinen. Yhden miehen perään ei olis todellakaan kannattanut uhrata aikaa, vaivaa ja energiaa vuosia hukkaan.

Olisin valinnut opiskelupaikkani miesvaltaiselta linjalta. Palkat niillä aloilla ovat suuremmat. Tällä kokemuksella osaisin arvostaa yhtä kunnollista nuorta miestä, joka aikoinaan oli minuun rakastunut. Silloin nuorena en ymmärtänyt hänen arvoaan. 

Ihan omatunnon puhdistamiseksi olisin avoin tunteistani ensimmäisen poikaystäväni kanssa enkä pelaisi mitään mind gameseja hänen kanssaan. Oltaisiin vältetty monin kertaiset sydänsurut.

Olisin hakenut apua itsetunto-ongelmiini ym. Tästä en tosin ole varma koska en olisi halunnut tulla huostaanotetuksi. Olen kuitenkin aikuisena saanut pääni kuntoon ja perhe on ehjempi, pystyn nyt itse auttamaan vanhempiani.

Toisaalta tämä polku on ihan hyvä, ihana mies ja lapset. Ei kai ihan täydellistä elämää pysty elämään jos ei saisi mistään oppia.

Jos saisin saman miehen ja samat ihanat lapset, olisin:

-Jättänyt exäni heti, kun tajusin ettei suhteemme ole ihan normaali. Seurustelimme ikävuodet 14-23 ja jäin paitsi niin monesta nuoruuden kokemuksesta. En tarkoita mitään muita miehiä tms, mutta exä oli todella mustasukkainen, en saanut mennä minnekään ilman häntä eikä minulla saanut olla kuin muutama hänen hyväksymänsä ystävä. Jouduin lopettamaan rakkaan harrastuksen. Lisäksi hän eli rahoillani ja kertoi minulle jatkuvasti, kuinka kukaan muu ei voi minua haluta.

-Olisin valinnut opiskelualani kunnianhimoisemmin. Tämä liittyy hyvin vahvasti myös exääni, hän ei halunnut minun opiskelevan unelma-alaani. Olin kyllä myös itse hyvin epävarma, enkä edes hakenut opiskelemaan.

Olen kyllä nykyiseen elämääni tyytyväinen, minulla on ihan ok työ ja kiva perhe :)

Olisin vaihtanut koulua toiseen kouluun.

Oma koulu liian pieni.

En olisi tämä ihminen, joka olen nyt jos olisin tehnyt toisenlaisia valintoja. Siksi en kadu mitään mitä olen tehnyt enkä tekisi mitään toisin. 

Olisin eronnut pettäjämiehestä, mutta kun hän vannoi ja vakuutti, että haluaa jatkaa kanssani, niin jatkoin. Pari vuotta meni hyvin, mutta sitten aloin vain väsyä häneen. Luottamus ei palautunut. Nyt ei erosta enää hyötyisi kumpikaan. Ollaan vaan yhdessä, vaikkei meidän välillä mitään ole, kiintymystä korkeintaan. Ikääkin alkaa jo olla. Musta taisi tulla katkera vanha akka.

Kaiken.

Olisin keskittynyt kouluun enkä naurattamaan tyttöjä netin chat-huoneissa. Olisin jättänyt koko nettideittailun muutenkin välistä, elämäni pahin virhe joka rajoittaa minua vielä tänäkin päivänä parisuhderintamalla.

Vaihtaisin kaikki ihmiset. Vaaransa siinäkin.

En olisi mennyt naimisiin ja tehnyt lapsia väkivaltaisen ja mustasukkaisen narsistialkoholistin kanssa.

Käyttäisin enemmän aikaa lukiossa lukemiseen ja valitsisin ihan eri alan. Mutta kun ei maalaislukiossa edes tiennyt ammateista, joita ei maalla ollut, eikä siihen aikaan ollut vielä nettiä. Oli vain kirja, mistä sai valita alan yhteishaussa, mutta tiedot ammateista tosi suppeita ja yliopistoihin oli haku erikseen. Piti oikeastaan tietää, mihin hakee. 

Olisin jättänyt käymättä merkonomikoulutuksen. Ihan järkevä koulutus sinänsä, mutta kun sillä ei ole ollut merkitystä työelämässä, niin jälkikäteen ajateltuna oli ajanhukkaa.

Hakisin apua mielenterveysongelmiini aikaisemmin.

Opiskelisin lukiossa 24/7, en vain kuluttaisi siellä aikaa. Hakisin opiskelemaan sinne minne itse haluaisin enkä välittäisi parisuhteesta tai kenestäkään. Olisin itsekäs. En muuttaisi miehen ja miehen työn perässä persreikäpaikkakunnalle jossa asuu noin kolme ihmistä. En voi jatkaa edes tätä listaa, koska elämäni on kokonaan pilalla. Täysin. Lopullisesti.

Olisin tappanut itseni teininä kun sitä harkitsin.