Lue keskustelun säännöt.
Mies unohtaa perheen yhteiset asiat
17.05.2019 |
Lapsellani on viikonloppuna harrastuksessaan kevätnäytökset, ja olen puhunut miehelleni monta viikkoa, että se on sinä ja sinä päivänä, siihen kellonaikaan, ja me mennään katsomaan. Siksi olen puhunut siitä moneen kertaan, koska joka kerta kun on sovittu viikonlopuksi jotain menoa koko perheen kesken, hän ehtii sopia jonkun muun kanssa jotain tärkeämpää, vaikka siitä perheen jutusta oli sovittu jo aikaisemmin.
Mies ei ole nyt kotona ja soitti äsken ja kysyi, onko teillä mitään viikonloppusuunnitelmia. Sanoin, että on, se kevätnäytös. Kuulin vähän pettymystä äänestä, varmasti oli suunnitellut jotain muuta, kuten muinakin viikonloppuina. Ei kuitenkaan alkanut vänkäämään vastaan, koska olen tehnyt selväksi, että tämä on lapselle iso juttu ja lapsi oli jouluesityksessäkin pettynyt, kun isä ei taaskaan tullut. Mutta ottaa päähän, kun joka kerta saa muistutella, ja aina mies ehtii suunnitella muuta.
Kun esikoisella oli ensimmäistä kertaa kevätesitys, muistuttelin siitä myös, niin mies sopi muuta menoa sille kellonajalle, koska ei ymmärtänyt, että meidän on tarkoitus mennä katsomaan sitä, eikä vain kuljettaa.
Onko muissa perheissä tällaista?
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miesystäväni on myös onneton kalenterin käyttäjä. Hän ei laita ylös mitään sovittuja yhteisiä menoja, ja sitten päivämäärän lähestyessä saa aina pelätä, onko hän mennyt sopimaan menon päälle jotain muuta ja millainen hässäkkä aikataulujen sumplimisessa on tällä kertaa.
Sama juttu kauppalistojen kanssa. Hän ei merkitse ylös huomatessaan jonkin perusruoka-aineen tai vaikka siivoustarvikkeen loppuvan, ja kohtaan lähes päivittäin yllätyksiä, kun maito tai vessapaperi on loppu, eikä mies ole muistanut tuoda tuotetta kaupasta. Mies ostaa näitä vain, jos erikseen muistutan sillä hetkellä, kun hän on lähdössä kauppaan.
Mies haluaisi perustaa perheen kanssani, mutta minua ei huvita ruveta miksikään perheen projektipäälliköksi. Meillä ei siis ole lapsia. Olen sillä tavalla realisti, etten kuvittele lapsen hankkimisen muuttavan ihmisen perusluonnetta. Tässä on niin vahvat merkit ilmassa siitä, että tilanne lipuisi vähitellen ap:n kuvaamaksi, enkä aio tieten tahtoen vaikeuttaa elämääni.