Lue keskustelun säännöt.
Hankala tilanne yo-juhlakutsun suhteen
Yyhoo, mutta ei wt
17.05.2019 |
Tilanne on se, että tyttö pääsee yo:ksi. Poikani on ollut hänen poikaystävänsä 4 kk ja käynyt tytön perheen luona. Tyttö on käynyt minun luonani kaksi kertaa.
Tyttö halusi kutsua minut juhliinsa. Kortissa oli vp, joten lähetin hänen äidilleen viestin jossa kiitin kutsusta ja ilmoitin pääseväni paikalle. Parin tunnin kuluttua tuli tervetuloa-viesti ja maininta että mukava tutustua. Laitoin siis tämän vp:n ilman sen isompaa miettimistä. Poikani menee myös koululle ja iltajuhliin, joten minulla ei ole seuralaista. Olen ollut koko ikäni totaaliyksinhuoltaja. En tunne yhtään ketään koko juhlapaikasta, paitsi tietysti tytön.
Nyt alkoi kaduttaa. Tuli jotenkin sellainen olo, että olenko nyt punkeamassa aivan vieraitten ihmisten juhliin (mikä on totta) vähän niinkuin täyteporukaksi. En tiedä oliko tyttö edes kertonut kutsuvansa minutkin. Normaalitilanteessa en ole kiinnostunut tapaamaan työtön vanhempia.
Mitä tekisin? Ilmoitin saapuvani. En haluaisi olla pissapää ja peruuttaa. Jo poikanikin takia.
Miksi en miettinyt tarkempaan tilannetta, kiittänyt kutsusta ja lähettänyt yo-tervehdyksen postitse tai poikani mukana? Onko tässä enää mitään tehtävissä? Hirvittää, että iso talo on täynnä minulle aivan vieraita ihmisiä, kukaan ei tunne minua enkä minä tunne ketään. Pelottaa suorastaan. Pojalle jo sanoin että pistäydyn tietenkin vain puoleksi tunniksi enkä tule heti juhlien alettua. Hän taas ei voi olla escorttini muista syistä.
Tulee nyt sellainen outo fiilis, että olenko keräämässä huomiota myöhäisellä saapumisellani. Joudunko silmätikuksi? Kukaan ei tiedä kuka minä olen, eikä sillä ole edes väliä.
Tiedän kyllä yo-juhlakutsun luonteen. Tuntuu vain hassulta lähteä vieraiden ihmisten juhliin. En ole edes naapuri, vaan ihan nobody enkä edes halua tutustua tytön vanhempiin sen kummemmin. Tuo hauska tavata on tietysti vain fraasi mutta mogaanko menemällä paikalle vai mitä teen?
Kommentit (25)
Mene vaan silloin kun on eniten porukkaa. Silloin on helppo olla huomaamaton. Sitten etsit mummon tai vaarin ja menet juttusille. Ne höpöttää ummet ja lammet kun vaan joku kuuntelee. Nyökkäilet aikasi ja syöt kakut ja kahvit siinä samalla.
No niin, siinä tuli sosialiseerattua ja voit lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tavannut tytön kaksi kertaa, tyttö on mukava. Asuu vielä kotonaan. Poikani on muuttanut omaan kotiinsa jo aikoja sitten. En tosiaankaan ole sitä mieltä, että ensimmäisen tyttöystävän vanhempiin pitää tutustua. Tytön vanhemmat ovat varakkaita, itse olen ollut pitkään työtön, mutten täysin varatonkaan.
Ehkä olen ujo. Tuli vain tunne, että tiesikö hänen vanhempansakaan kenelle kaikille kutsuja toimitettiin. Minä sain omani poikani kautta.
Pitäisi vain kai mennä kylmästi, koska olen ilmoittanut saapuvani. En vain pidä vieraiden ihmisten kotiin juhlimaan menemisestä. En siis tunne sieltä ketään, paitsi tytön enkä voi häntä varata itselleni. Tulee sellainen olo, että minun läsnäoloani ihmetellään.
Ap
Mitä kylmää siinä on että menee juhliin joihin on kutsuttu?
Joskus elämässä kannattaa vain mennä, eikä miettiä.
Niin kuin kirjoitit vain pyörähdät siellä sen puoli tuntia ja sitten pois. Se on niin lyhyt aika, että roikut sen hetken vaikka aidan seipäässä. Ja jos et muuta syytä keksi, niin voit olla esimerkillinen vanhempi arvostaen nuoren tytön huomaavaisuutta pyytää sinut mukaan.
Joskus tulee mieleen, että onko ujous sittenkin vain itsekeskeisyyttä. Että tiedetäänkö minun kutsustani nyt varmasti, olenko minä juhlien silmätikku. No et ole, siellä on ihan juhlan sankarikin paikalla.
Ihan varmasti tyttö on keskustellut vanhempiensa kanssa siitä, keitä kaikkia kutsutaan. Tyttö on saattanut kehua, että pojan äiti on mukava ja vanhemmat voivat olla hyvinkin kiinnostuneita tapaamaan. Ei välttämättä niin, että siitä alkaisi joku tiivis yhteydenpito, mutta kyllä he varmasti haluavat tietää minkälainen ihminen on kasvattanut pojan, joka seurustelee heidän tyttärensä kanssa.
Mekin tapasimme tyttäremme poikaystävän vanhemmat kunnolla vasta tyttäremme lakkiaisissa. Itse olin heidät ohimennen nähnyt pari kertaa, mies ei ollenkaan. Eikä siellä lakkiaisissakaan nyt niin kauheasti tullut heihin tutustuttua, vaikka saman pöydän ääressä istuttiin. Mutta kyllä ilman muuta haluttiin heidät kutsua ja oli kiva kun pääsivät tulemaan.
Vaikka suhde onkin nyt tuore ja ensimmäinen, niin en menisi silti etukäteen tuomitsemaan. Meidänkin tyttärelle tämä oli ensimmäinen poikaystävä ja kesällä menevät jo naimisiin. Tytön lakkiaisten kohdalla olivat kyllä jo 1,5 vuotta seurustelleet, että siinä mielessä eri tilanne kuin ap:llä. Mutta kyllä silti nyt yksien juhlien verran voi käydä rupattelemassa ja tutustumassa tytön vanhempiin ja muuhunkin sukuun. Ei sitä tiedä vaikka nämä olisivat vain ensimmäiset juhlat monista, joissa tulevina vuosina tapaatte. Ja jos et tämän jälkeen enää tapaakaan, niin tuleepahan harjoiteltua. En minä ainakaan haluaisi, että tapaan vävyn vanhemmat ensimmäistä kertaa vasta häissä!