Tajusin että koen olevani seksuaalisesti "miesmäisempi" kuin naiset keskimäärin
Olen siis nainen ja haluan paljon seksiä, olen itsevarma ja aktiivinen. En kainostele, tykkään iskeä miehiä ja osaan ottaa dominoivan roolin. En tuomitse pornoa, en muiden katselua enkä luvallista parinvaihtoa.
Usein kun kuuntelen tai luen naisten juttuja seksistä, en tunnista niistä itseäni. Miesten jutuista taas tunnistan, lukuunottamatta miehistä suoraviivaisuutta ("näen kauniin naisen, haluan panna, panen"). Oma mielenmaailmani on kimurantimpi ja minua kiihottaa moni muukin asia kuin itse seksiakti.
Muita?
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa lukemasi "naisten jutut" koskevat yleisesti koko naisväestön seksuaalisuutta. Kovin moni ei vain koe mieluisaksi puhua tai kirjoitella omasta seksuaalisuudestaan, olipa kuinka aktiivinen tai seksuaalinen.
Tässä se ero juuri on: moni nainen ei koe mieluisaksi puhua seksistä, ap taad käsittääkseni kokee!
Miehet jotenkin puhuvat seksistä erityisen paljon?
En muista ikinä miestensaunssa - mies siis olen itsekin - törmänneeni seksikeskusteluun. Naisten olen taas usein kuullut tekevän sitä.
Eipä ole minunkaan miespuoliset ystäväni seksistään paljon puhelleet. Joskus teinipoikina hiukan puheltiin fantasioista, mutta ne olivat jollain tapaa kesyjä, kuten "nainen tekeee spagaatteja lasilevyn päällä". Mitä on miehinen seksuaalisuus? En tiedä, vaikka mieheksi minua tavataan sanoa. Voin vain kertoa omista toiveistani, kokemuksistani ja toimintatavoistani. Ajatuksistakin on jo vaikempi puhua - osin siksi, että jotkut niistä saavat moralistit iloitsemaan voitostaan jo pelkästään siksi, että ilmaisin ne. "Miehet..." Olen ehkä jossain määrin omistava ja odotan vastaavaa kumppanilta. En ole vaatelias, en alistava enkä alistuva, en pidä pelkästä jyystöstä, en.. en en en. En sitä ja en tätä. En ole romanttinen, ainakaan siinä mielessä että kaiken pitäisi olla täydellistä. Minä en halua sitä, että vartin iloa valmistellaan ja odotetaan viisi tuntia. Spontaanius on parempi.
Olikohan se Osmo Kontula vai Elina Haavio-Mannila, joka kirjoitti siitä, että vaikka ihmisten seksuaalisuutta tutkittaisiin anonyymisti, tulokset eivät ole yhtä luotettavia kuin muilla aloilla. Naiset vähättelevät ja miehet liioittelevat kumppaniensa määrää jne. Näiden vääristymien takana lienee se, että sosiaaliset paineet ohjaavat silloinkin, kun periaatteessa voisi olla täysin avoin ja rehellinen.
No, tässä miehistä seksuaalisuutta:
-Pituus: 172
-Paino 75
-Tulot pienet ja epävarmat
-vehkeen pituus 13 cm
-ja mahtuu jäykistyneenäkin vessapaperihylsyyn
-seksikumppaneita elämän aikana 5 tai 6, riippuen siitä, mikä määritellään seksiksi
-parisuhdetta takana 23 vuotta
-3 sivusuhdetta, kukin muutaman kuukauden mittainen
-hetero
-ei ilmeisestikään yhtä halukas kuin monet kuvittelevat miesten olevan
-en ole kieltäytynyt seksistä koskaan
-ei ole koskaan saanut suoraa seksuaalista huomiota vierailta naisilta
Miksi tämä avautuminen? Ei miksikään, paitsi että yritän kertoa, että kaikki miehet eivät ole stereotypian mukaisia. On jopa olemassa miehiä, jotka eivät netissä väitä vehkeensä olevan viinipullon kokoinen. Ja kyllä, olen saanut naisen laukeamaan naimalla.
No se on sinun tulkintasi. Ehkä sinun kannattaisi miettiä, miksi teet ihmisistä tällaisia johtopäätöksiä ja haluat vielä tuoda ne esille. Itse en koe olevani mitenkään epävarma tässä asiassa. Ja vaikka olisinkin, niin eihän se mitään haittaisi. Epävarmuus on sekin luonnollista.
Olen kyllä nainen, eli sukupuoli-identiteettiäni pohdi vaan sitä, mistä viiteryhmästä tunnistan seksiin liittyen eniten itseäni. Tässä tapauksessa se viiteryhmä näyttää olevan miehet. Keskimäärin siis, poikkeuksia tietenkin on joka suuntaan.
Ap