Miten ihmeessä liikunnasta voi yläasteella saada kiitettävän jos ei osaa edes uida

Uinti on opsissa mainittuna ja ainoana pakollisena lajina siellä. Uintia kuuluu opettaa koulussa ja opetuksen järjestäjän on pakko vielä koululaiset saamaan uintiopetusta. Valittakaa jos ei viedä.

Liikunnan arvosanan määräytyminen on muuttunut täysin teidän kouluajoistanne. Käykää tutustumassa arvosanakriteereihin, ne ovat täysin julkisia.

Vierailija kirjoitti:

Opetussuunnitelmassa ei taideta nykyään mainita mitään lajeja esim. että pakko opettaa hiihtoa, salibandyä, pesistä jne.

Ei mainita, mutta uimataito ja vesipelastustaidot siellä mainitaan.

Vierailija kirjoitti:

Liikunnassa katsotaan kokonaiskuvaa eikä numeroa anneta yksittäisestä jutusta. Meilläpäin jokaisesta lajista annetaan erikseen numero ja kokonaisnumero tulee sitten niiden pohjalta. Jos ei ole osallistunut johonkin niin se kohta jää tyhjäksi eikä vaikuta loppunumeroon.

Ai, kun en matikan tunnilla opettele kuin plus-laskun niin saan kympin? Skippaan kaikki muut tunnit ja opi, kun niistä tulisi huono, niin olen vain plus-laskutunnit paikalla ja lasken kokeessa vain plus-laskut> kymppi tulee, että heilahtaa.

Liikunnasa osallistun ainoastaan jalkapallotunneille, koska olen jalkapallossa kymppi. Muihin en osallistu, koska en niitä osaa. -> liikunnasta kymppi!!! Jee?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Espoossa uimataito on ollut peruskoulun opetussuunnitelmassa ja muistaakseni neljänneltä luokalta on aloitettu kuljetukset uimahalleille liikuntatunnilla. Olin käynyt oman tyttäreni kanssa jo aiemmin uimakoulussa, joten peruskoulun opetus vain vahvisti ja paransi uimataitoa. Mielestäni on paljon tärkeämpää osata uida kuin juosta pallon perässä urheilukentällä.

 

Enpä ole uimatuntien jälkeen tarvinnut uimataitoa koskaan, vaikka osaankin uida tyydyttävästi. Sen sijaan aktiivinen pallon perässä juokseminen on saattanut pelastaa minut useilta sairauksilta. Koululiikunnan ylivoimaisesti tärkein tehtävä on antaa liikunnasta positiivisia kokemuksia ja auttaa lasta löytämään oma laji, jonka harrastaminen tuntuisi kivalta

Minä olisin. Meinasin hukkua, kun en kehdannut jslkapalloporukan kanssa mökillä sanoa, etten osaa uida. Kaikki usutti saunasta laiturilla, että hyppää hyppää. En kehdannut kertoa. Hyppäsin. Joku onneks pelasti.

No, joo- en minäkään sitä uimataitoa itse asiassa tarvinnut, koska joku onnistui pelastamaan miut. 

 

Menin kuitenkin sen jälkeen uimakouluun. Siellä kehtasin kertoa. 

Mielestäni koulun uimaopetus kannattaa hyödyntää kun sitä vielä annetaan. Itse taisin käydä jo eskarissa ryhmän kanssa uimassa ja sielläkin opetettiin vedessä liukumista. Aikaa tästä tosin on :)

Oma lapseni on oppinut uimaan meressä pienestä asti. Alkuun oli kellukkeet. Meillä oli sauna käytössä joten uimme huhtikuusta lokakuulle, ikinä en pakottanut veteen. Oppi myös siihen että jalat eivät aina yllä pohjaan ja meri voi aaltoilla, lähellä olin aina. Tiedä että kaikilla ei ole tätä mahdollisuutta ja olen siitä kiitollinen. 

Muistaakseni ennen piti lentokoneen matkustamohenkilökunnan pystyä uimaan vähintään 200 m, nykyään joku 50 m, ihme juttu. Pahoittelen jos muistan väärin. 

Varmaan liikunnan arvostelu on muuttunut vuosikymmenien aikana. Itse pidin kovasti hiihtämisestä, luistelusta ja uinnista mutta liikuntanumero oli aina vaan kasi kun olin pallopeleissä huono. Ja kyllä on kysytty kesätyötä hakiessa että miten aiot jaksaa kun on vaan kasi liikunnassa? Sain kyllä työpaikan, hotellin pesula, ja jaksoin oikein hyvin, työmatkat vielä pyöräilin. 

Liikunnan numero varmaan korreloi jossain määrin myöhempää liikunnallisuutta mutta omalta kohdalta meni täysin pieleen. Liikun keski-iässä varmasti enemmän kuin moni ysin tai kympin oppilas yhteensä, tosin itselleni mieluisia lajeja ja kellonaikoja suosien.