Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa olla aikuinen
16.05.2019 |
Sanoa huomenta hississä
Sanoa ymmärtää, kun haluaisi sanoa tajuta
Olla kiroilematta
Kuunnella lätinää ja lätistä yhdentekevää
Yrittää ymmärtää kaikkia harmaan sävyjä
Olla viisas ja antaa järkevä, looginen kuva
Sanoa huomenta päiväkodin väelle
Olla hyvä ja osallistuva äiti
Siivota lasten sotkuja ja kotia
Keskittyä lapsiin ja vastata miljoonaan kysymykseen järkevästi
Sanoa töissä hillitysti, ilman räksytystä, epäkohdista, kehitysehdotuksia tuomitsematta kehitettävää.
Haluaisin vain lentää pää pilvissä. Aikuisuus on ahdistavaa!! En jaksaisi kehua saamallani pienellä korolla, suositella hyviä asuinalueita, jalkahoitajia ja akupunktiopaikkoja. En jaksaisi laittaa itseäni ihmisen näköiseksi. En. En. En.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Tunne-elämän häiriöihin on saatavissa ihan kelpoa lääkitystä.
Kaikki ei aina ole häiriötä ja miljoonia erilaisia diagnooseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ota aikuisuutta niin vakavasti. Voin samaistua moniin kohtiin, paitsi noihin jotka ovat vain huonotapaisuutta oli sitten aikuinen taikka lapsi. Kiroilu, kiukkuilu, tervehtimättömyys...
Itse olen vapaasti lapsellinen aikuinen eikä ahdista, tosin sitä onkin helppo vielä olla, kun ei ole omia lapsia.
Noin ei saa tuntea tai olet epävakaa. Tervetuloa oravanpyörään, kyllä se sinutkin koulii ja sanot kiltisti määää tykkään haasteista, kaikki on organisoinnista kiinni :)
Tiedän kyllä, että pitää sanoa huomenta, sanonkin, vaikken yhtään haluaisi.
Haluaisin sanoa panna, vitt#, vit#ttaa, panettaa.
Haluaisin laulaa kovaa, ja kävellä paljain jaloin toimistolla.
Haluaisin ottaa päiväunia ja sanoa että joku ruoka on pahaa!
Haluaisin elää yöpuku päällä tai alasti.
Maalata seinät vesiväreillä ja osallistua idolsiin.
Puhella mitä ajattelen, enkä mitä pitää sanoa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunne-elämän häiriöihin on saatavissa ihan kelpoa lääkitystä.
Kaikki ei aina ole häiriötä ja miljoonia erilaisia diagnooseja.
Ei ole ei. Mutta haittaako sua kun ihmisen vammasuudet saa ihan nimen? Ja tähän perään nyt sitten länkytystä pelkistä muoti-diagnooseista ❤️
Sitten kun on oikeasti vanha ja se näkyy kehon ja mielen terveydessä voi heittäytyä taas lapseksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat ap silleen tosi eriNlaisella tavalla jänskältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunne-elämän häiriöihin on saatavissa ihan kelpoa lääkitystä.
Kaikki ei aina ole häiriötä ja miljoonia erilaisia diagnooseja.
Ei ole ei. Mutta haittaako sua kun ihmisen vammasuudet saa ihan nimen? Ja tähän perään nyt sitten länkytystä pelkistä muoti-diagnooseista ❤️
Sinua näyttää jotenkin haittaavan kun joku avautuu. Taidat kantaa ylpeänä internet-trollimus pershärö diagnoosiasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala sellaiseksi aikuisvauvaksi ja hanki joku mies sugar daddyksi.
Alkaisin aikuisvauvaksi tai huonoksi taiteilijaksi, jos ei olisi miestä, lapsia, vanhempia... lainattua omaisuutta.
Elän odotusten mukaan, ja näköjään sairastan jotakin ikäkriisiä.
En ole enää nuori sukuinen, vaan aikuinen.
Ulospäin näytän ihan normaalilta, mutta saatan löytyä metsästä parkumasta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kuinka voi olla aikuinen jos ei ole saanut olla lapsikaan.
Rentoudu. Ei aina tarvitse olla aikuinen. Minä kiroilen kotonani, ja tosinaan käyttäydyn kuin pahainen kakara. ja niin tekee myös mies. Täällä oman kodin seinien sisällä. jaksaa sitten siistiä käytöstään kun menee tuonne ulos mutta täällä, Kotona, saa perseillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunne-elämän häiriöihin on saatavissa ihan kelpoa lääkitystä.
Kaikki ei aina ole häiriötä ja miljoonia erilaisia diagnooseja.
Ei ole ei. Mutta haittaako sua kun ihmisen vammasuudet saa ihan nimen? Ja tähän perään nyt sitten länkytystä pelkistä muoti-diagnooseista ❤️
Sinua näyttää jotenkin haittaavan kun joku avautuu. Taidat kantaa ylpeänä internet-trollimus pershärö diagnoosiasi.
Diagnoosisi on väärä. Keittiöpsykologilta ei tosin voi muuta odottaakaan.
Elin hyvän lapsuuden, hauskan nuoruuden ja kivan nuoren aikuisuuden.
Oli kiva juhlia, mennä naimisiin, saada hyvä työ, säästää, juhlia, edetä, saada lapset ja kiva koti. Sitten se pysähtyi. En haaveile enää mistään materiasta, vaikka nyt olisi hetki kun voisin taas edetä töissä. Tekisi mieli aloittaa nollasta, jossain uudessa ja pehmeässä jutussa. Silti, on velkaa ja velvollisuuksia.
Sainko olla liian vapaa luonnonlapsi vai mikä meni vinksalleen, ja missä kohtaa. En tiedä. Kun lauantaina herään kahvintuoksuun ja on yöllä pantu, niin hetken olen onnellinen. Ei mene kuin 2h niin aikuisuus ahdistaa. Tekisi mieli napata kirja ja hävitä makkariin.
Ap
Lakkaa valittamasta vaan tee asialle jotain. Ei mikään kiellä olemasta oma itsensä vaikka onkin aikuinen.
Elä omaa elämääsi omalla tavalla.
Joo ei, käsittänyt olevan aikuinen vasta kun sitä ympärillä on toistettu vuosia... Mutta ei, minun aivot ei vaan halua sitä, välillä sen ajatuksen huomaa kuinka se on kasvanut rauhalliseen järkevään ja säikähdän heti mitä tämä on.
Siis itseään pitää hoitaa ja asioita hoitaa mutta se kaavamaisuus. Säikähdin aamulenkillä sitä tunnetta että tätä on ollut jo monena aamuna, rauhallista, samat ihmiset tuulipuvuissa tulee vastaan. Oikeesti, niinku aikuisten oikeesti. EIIIIIIIIIIIIIII.
Vierailija kirjoitti:
Joo ei, käsittänyt olevan aikuinen vasta kun sitä ympärillä on toistettu vuosia... Mutta ei, minun aivot ei vaan halua sitä, välillä sen ajatuksen huomaa kuinka se on kasvanut rauhalliseen järkevään ja säikähdän heti mitä tämä on.
Siis itseään pitää hoitaa ja asioita hoitaa mutta se kaavamaisuus. Säikähdin aamulenkillä sitä tunnetta että tätä on ollut jo monena aamuna, rauhallista, samat ihmiset tuulipuvuissa tulee vastaan. Oikeesti, niinku aikuisten oikeesti. EIIIIIIIIIIIIIII.
Sama fiilis. Tai kun huomaa puhuvansa säästä, tai politiikasta enenevissä määrin.
Jos annan itseni olla hupsu ja hassu niin huomaan muiden aikuisten vieroksuvan sitä. Siksi on pakko mennä tietyllä hillityllä moodilla.
Onneksi olen töistä löytänyt pari kaltaistani. Ja ystävien kesken ollaan niitä samoja edelleen -- tosin tässäkin tulee hetkiä, kun havahduin meidän puhuvan aivan kuin aikuiset.
Ap
Oletko rakentanut elämää liiaksi ulkoisten odotusten varaan? Kuka juuri Sinä olet ja miten se näkyy elämässäsi?
Tunne-elämän häiriöihin on saatavissa ihan kelpoa lääkitystä.