Lue keskustelun säännöt.
Te joilla on aikuisena todettu ADHD, miten ja miksi päädyit hakemaan diagnoosin?
16.05.2019 |
Tarkoitan lähinnä, että millaisten seikkojen ja vaikeuksien perusteella tajusit, että nyt on aika hakeutua lääkäriin ja millaiset seikat lapsuudessanne alkoi tuntumaan ADHD-oireilta? Itse olen vajaa kolmekymppinen nainen ja tällä hetkellä opiskelen yliopistossa. Viimeaikoina olen alkanut vahvemmin uskomaan, että ongelmieni taustalla saattaisi olla ADHD. Olen vakaasti uskonut olevani poikkeuksellisen laiska ja huonon itsekurin omaava ihminen, mutta sain seulatestissä korkeat pisteet ja toisaalta elämääni iso kuva ja tietyt asiat lapsuudessani saattaisivat viitata keskittymishäiriöön. Olisin kiinnostunut kuulemaan aikuisena diagnoosin saaneiden tarinoita siitä, miten päädyit varaamaan lääkäriajan ja millasten ongelmien kanssa painit ennen sitä.
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Jos huomaat että on jotain "oireita", niin mene lääkäriin.
Joo, taitaa olla pakko. Kai se vain ahdistaa, että jos ei diagnoosia saakaan, niin saa vahvistuksen sille, että on oikeasti vain laiska ja saamaton:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin luulen että on jotain tuollaista, ilmeisesti add (ei hyper) tyyppiä. Nettitesteihin ei kai kannata luottaa, mutta niistä saan selkesäti korkeamman tuloksen kuin lievä add kaikista. Olen "aina" tiennyt että mulla on keskittymisen kanssa ongelmia ja puhun liikaa ja nopeasti, se ei vaan pienempänä niin tullut ilmi kun olin hyljeksitty paaria. En pysty lukemaan helpolla, kaunokirjallisuutta saatan yrittää lukea kirjan vuodessa, mutta kesken jää, en pysty pitämään silmiä ja ajatuksia siinä. Yksi tosi mielenkiintoinen kirja kesken, nimeltä tuulen varjo, en vaan pysty. Hävettää ja ahdstaa .
Vastaan tähän, vaikken vielä ihan aikuinen olekaan. Hakeuduin testeihin viime keväänä, kun yhteishaut lähestyivät ja pohdin, mille alalle omat kykyni riittäisivät. Minulla oli ja on yhä edelleen vaikeuksia keskittymisessä, joten esimerkiksi lukeminen tuntuu vaikealta.
Olen myös pienestä pitäen ollut kova menemään ja tekemään, sellainen hössöttävä tättähäärä. Diagnoosin saaminen oli helpotus, mutta lääkitystä en ole halunnut aloittaa. Koen, että ADHD on vain osa minua ja luonnettani. Haluan olla juuri se energinen ja tehokas tekijä, jollaiseksi synnyin.
Koulunkäynti tietysti on tuskallista, mutta älykkyysosamääräni on normaali, joten pienempikin lukeminen riittää hyviin arvosanoihin, sellaisiin 7-9-tasoisiin.
Minulla on vahva luotto omaan pärjäämiseeni ja näen, että minulla on edessäni valoisa tulevaisuus.
T16
43 nyt. 3 koulua kesken, pisin duuni 4kk ,parisuhteet lopahtaa viimeistään 2 vuoden kohdilla kun olen jo täysin kyllästynyt vaikkei oiskaan mitään ongelmia .
Jaksan lukea joskus kymmenisen sivua ennenkuin alkaa piisit soimaan päässä tai mietin mitähän söis tai mitähän tekisin huomenna, yleensä se tapahtuu jo parin sivun kohdilla.
Olen harrastanut varmaan 15 eri lajia , osaa todella kovaa, liikunta olikin se ainoa asia missä aivot rauhottu ja on edelleen .
En osaa sanoa mikä on lempiruoka,lempileffa, toive-ammatti, paras musiikki.
Kun vähän kaikki kiinnostaa klassisesta metalliin, sama ruokien ja duunijuttujen kohdalla.
Koko ajan etsin jotain, en edes tiedä mitä ja miksi , mutta luen kuin hullu kiinnostavia juttuja.
viisaaksi,ärsyttäväksi,laiskaksi,saamattomaksi ja myös idiootiksi haukuttu lapsuudesta asti, joten en ole väleissä perheen kanssa.
Ja menossa siis psykiatrille ens kuussa, katsotaan mitä sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vastaan tähän, vaikken vielä ihan aikuinen olekaan. Hakeuduin testeihin viime keväänä, kun yhteishaut lähestyivät ja pohdin, mille alalle omat kykyni riittäisivät. Minulla oli ja on yhä edelleen vaikeuksia keskittymisessä, joten esimerkiksi lukeminen tuntuu vaikealta.
Olen myös pienestä pitäen ollut kova menemään ja tekemään, sellainen hössöttävä tättähäärä. Diagnoosin saaminen oli helpotus, mutta lääkitystä en ole halunnut aloittaa. Koen, että ADHD on vain osa minua ja luonnettani. Haluan olla juuri se energinen ja tehokas tekijä, jollaiseksi synnyin.
Koulunkäynti tietysti on tuskallista, mutta älykkyysosamääräni on normaali, joten pienempikin lukeminen riittää hyviin arvosanoihin, sellaisiin 7-9-tasoisiin.
Minulla on vahva luotto omaan pärjäämiseeni ja näen, että minulla on edessäni valoisa tulevaisuus.
T16
Kiva kuulla, että koet pystyväsi elämään ilman lääkkeitä. Itsekin olen koko ikäni (perusouku+lukio) pärjännyt vähintäänkin kohtalaisesti, mutta en ole koskaan lukenut (kuin korkeintaan päivää-paria) ennen kokeita tai tehnyt läksyjä. Olen mielestäni ihan älykäs ihminen, joten monet asiat hoituvat vähäisellä panostuksella. Nyt huomaan, että kun yliopistossa pitäisi lukea tylsistä aiheista ja vaikeaa kirjallisuutta sekä tehdä laajoja töitä itsenäisesti ja pitkäjänteisesti, olen joutunut niiden kanssa vaikeuksiin. Itse olen myös tavallaan sinut itseni ja oman luonteeni kanssa (olen kömpelö, levoton, kärsimätön, kiivasluontoinen sosiaaliset suhteet ovat vaikeita, jne.), mutta itselleni olisi hyvin tärkeää saada nämä opiskelut nyt jotenkin sujumaan, sillä jos tämä menee reisille, en tiedä miten jatkaa. Luulen, että lääkitys voisi auttaa lukemisessa ja yleisessä asioiden organisoinnissa. Olen vain niin kyllästynyt olemaan lehti elämäni päämäärättömässä virrassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinun vaikeaa saattaa arkiaskareita loppuun, kun huomio kiinnittyy muualle? Hukkailetko tavaroitasi jatkuvasti? Katoaako ajantajusi, kun teet jotain mielenkiintoista? Kuinka moneen kertaan peset samat pyykit (koska unohdit ne koneeseen)? Oletko impulsiivinen, esim. möläyttelet ja sitten kadut jälkeenpäin?
Vierailija kirjoitti:
Onko sinun vaikeaa saattaa arkiaskareita loppuun, kun huomio kiinnittyy muualle? Hukkailetko tavaroitasi jatkuvasti? Katoaako ajantajusi, kun teet jotain mielenkiintoista? Kuinka moneen kertaan peset samat pyykit (koska unohdit ne koneeseen)? Oletko impulsiivinen, esim. möläyttelet ja sitten kadut jälkeenpäin?
No siis joudun esim. usein vaihtamaan tiskiveden moneen kertaan, kun muka aloitan mutta jää seuraavalle päivälle. Pyykit sullon kaappiin siinä vaiheessa kun kuivaustelineellä ei ole tilaa uusille.Tykkään asua siististi, mutta siisteys on joko-tai. Saan siis pidettyä kämpän siistinä jos panostan siihen ja käytän paljon energiaa, mutta heti kun tulee muuta tekemistä, niin kämppä on jo seuraavana päivänä kuin pommin jäljiltä.
Uppoudun kyllä mielenkiintoisiin hommiin ja etenkin aamuisin kello välillä tuntuu suorastaan hyppäävän eteenpäin. Olen lähes aina joko myöhässä tai ihan hilkulla. Joudun usein juoksemaan bussille ja usein myös myöhästyn. Tavarat on hyvin usein hukassa ja unohtuu paikkoihin. Esim eilen jouduin jättämään banaanit kauppaan, kun huomasin jättäneeni maksukortin kirjastoon kirjan väliin (pidin sitä rivin alla, jotta tekstin lukeminen olisi helpompaa). Tällainen on minulle hyvin tyypillistä.
Mietin usein, että en esimerkiksi puhu vielä jostain asiasta, mutta sitten en kuitenkaan voi olla sanomatta sitä. Joudun myös kiinnitämään paljon huomiota siihen, etten alkaisi puhumaan ihmisten päälle ja innostuessani puheeni volyymi usein nousee turhankin korkeaksi.
Olen myös todella kömpelö. En voi osallistua millekään Step-tunneille, joissa vaaditaan kehonhallintaa ja rytmitajua. Törmäilen usein ovenkarmeihin, sillä käännyn liian aikaisin. Hajoitan paljon astioita ja olen työelämässä saanut kritiikkiä siitä, että työskentelystäni lähtee kova ääni.
Olen mielestäni ihan älykäs, mutta tunnun kykenevän vain fyysiseen suorittavaan duuniin. Mulla on todella voimakas pään sisäinen elämä, jota on lähes mahdoton saada hiljennettyä. Fiksoidun tiettyihin asioihin ja "projekteihin", ja silloin on lähes mahdoton keskittyä muihin asioihin. Työpaikoissa alkaa ahdistamaan yleensä vuoden jälkeen, muutan usein ja rakkauselämäni (silloin kun sitä on) on aina hyvin myrskyisää ja hankalaa. En taida kestää arkea kovin hyvin.
Tunnistaako muut tällaisia asioita itsessään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinun vaikeaa saattaa arkiaskareita loppuun, kun huomio kiinnittyy muualle? Hukkailetko tavaroitasi jatkuvasti? Katoaako ajantajusi, kun teet jotain mielenkiintoista? Kuinka moneen kertaan peset samat pyykit (koska unohdit ne koneeseen)? Oletko impulsiivinen, esim. möläyttelet ja sitten kadut jälkeenpäin?
No siis joudun esim. usein vaihtamaan tiskiveden moneen kertaan, kun muka aloitan mutta jää seuraavalle päivälle. Pyykit sullon kaappiin siinä vaiheessa kun kuivaustelineellä ei ole tilaa uusille.Tykkään asua siististi, mutta siisteys on joko-tai. Saan siis pidettyä kämpän siistinä jos panostan siihen ja käytän paljon energiaa, mutta heti kun tulee muuta tekemistä, niin kämppä on jo seuraavana päivänä kuin pommin jäljiltä.
Uppoudun kyllä mielenkiintoisiin hommiin ja etenkin aamuisin kello välillä tuntuu suorastaan hyppäävän eteenpäin. Olen lähes aina joko myöhässä tai ihan hilkulla. Joudun usein juoksemaan bussille ja usein myös myöhästyn. Tavarat on hyvin usein hukassa ja unohtuu paikkoihin. Esim eilen jouduin jättämään banaanit kauppaan, kun huomasin jättäneeni maksukortin kirjastoon kirjan väliin (pidin sitä rivin alla, jotta tekstin lukeminen olisi helpompaa). Tällainen on minulle hyvin tyypillistä.
Mietin usein, että en esimerkiksi puhu vielä jostain asiasta, mutta sitten en kuitenkaan voi olla sanomatta sitä. Joudun myös kiinnitämään paljon huomiota siihen, etten alkaisi puhumaan ihmisten päälle ja innostuessani puheeni volyymi usein nousee turhankin korkeaksi.
Olen myös todella kömpelö. En voi osallistua millekään Step-tunneille, joissa vaaditaan kehonhallintaa ja rytmitajua. Törmäilen usein ovenkarmeihin, sillä käännyn liian aikaisin. Hajoitan paljon astioita ja olen työelämässä saanut kritiikkiä siitä, että työskentelystäni lähtee kova ääni.
Olen mielestäni ihan älykäs, mutta tunnun kykenevän vain fyysiseen suorittavaan duuniin. Mulla on todella voimakas pään sisäinen elämä, jota on lähes mahdoton saada hiljennettyä. Fiksoidun tiettyihin asioihin ja "projekteihin", ja silloin on lähes mahdoton keskittyä muihin asioihin. Työpaikoissa alkaa ahdistamaan yleensä vuoden jälkeen, muutan usein ja rakkauselämäni (silloin kun sitä on) on aina hyvin myrskyisää ja hankalaa. En taida kestää arkea kovin hyvin.
Tunnistaako muut tällaisia asioita itsessään?
Kuulostaa siltä, että olisi aihetta käydä lääkärillä ja sieltä mahdollisesti sitten eteenpäin neuropsykologisiin tutkimuksiin. Yleensä kai dg:a tehdään, jos arvioidaan, että lääkityksestä voisi olla hyötyä ja sulle noin arvaamalla voisi kyllä olla. Muusta kuntoutuksesta aikuiselle en osaa sanoa. Mulla siis on on myös jotain piuhavikaa, mutta ei koko valikoimaa oireita kuin sulla eikä noin syviä. ADHD:takin on erilaisia, siis se on monta häiriötä. ADHD-liiton sivuilla on tämmöinen Aikuisen arki toimimaan -julkaisu, ainakin on ollut ladattavissa. Voisit vilkaista sitä. Ja tosiaan varata sitä lääkäriaikaa.
Tulipa mieleen vielä, kuinka kummallista tuo lukemisen "vaikeus" on. Olen siis aina lukenut todella paljon kaunokirjallisuutta. Taru Sormusten Herrasta meni muutamassa päivässä, luin päivät ja yöt ilman ongelmia. Mutta kun yritän lukea asiatekstiä vaikka nyt ympäristöpolitiikka-aiheisesta kirjasta, joudun lukemaan monesti saman lauseen moneen kertaa, sillä en välttämättä ensin tajua sitä. Tai sitten jumitan johonkin yhteen kappaleeseen pitkäksi aikaa.
Mulle tehtiin lukihäiriöseulatesti aikoinaan, ja pisteiden perusteella mulle suositeltiin sitä varsinaista lukihäiriötestiä. En sitten kuitenkaan tehnyt sitä, sillä olisi maksanut ja tosiaan olen aina lukenut paljon. Mutta matematiikassa huomaan usein kirjoittavani numerot väärässä järjestyksessä. Eli varmaankin ongelmia matemaattisessa hahmottamisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinun vaikeaa saattaa arkiaskareita loppuun, kun huomio kiinnittyy muualle? Hukkailetko tavaroitasi jatkuvasti? Katoaako ajantajusi, kun teet jotain mielenkiintoista? Kuinka moneen kertaan peset samat pyykit (koska unohdit ne koneeseen)? Oletko impulsiivinen, esim. möläyttelet ja sitten kadut jälkeenpäin?
No siis joudun esim. usein vaihtamaan tiskiveden moneen kertaan, kun muka aloitan mutta jää seuraavalle päivälle. Pyykit sullon kaappiin siinä vaiheessa kun kuivaustelineellä ei ole tilaa uusille.Tykkään asua siististi, mutta siisteys on joko-tai. Saan siis pidettyä kämpän siistinä jos panostan siihen ja käytän paljon energiaa, mutta heti kun tulee muuta tekemistä, niin kämppä on jo seuraavana päivänä kuin pommin jäljiltä.
Uppoudun kyllä mielenkiintoisiin hommiin ja etenkin aamuisin kello välillä tuntuu suorastaan hyppäävän eteenpäin. Olen lähes aina joko myöhässä tai ihan hilkulla. Joudun usein juoksemaan bussille ja usein myös myöhästyn. Tavarat on hyvin usein hukassa ja unohtuu paikkoihin. Esim eilen jouduin jättämään banaanit kauppaan, kun huomasin jättäneeni maksukortin kirjastoon kirjan väliin (pidin sitä rivin alla, jotta tekstin lukeminen olisi helpompaa). Tällainen on minulle hyvin tyypillistä.
Mietin usein, että en esimerkiksi puhu vielä jostain asiasta, mutta sitten en kuitenkaan voi olla sanomatta sitä. Joudun myös kiinnitämään paljon huomiota siihen, etten alkaisi puhumaan ihmisten päälle ja innostuessani puheeni volyymi usein nousee turhankin korkeaksi.
Olen myös todella kömpelö. En voi osallistua millekään Step-tunneille, joissa vaaditaan kehonhallintaa ja rytmitajua. Törmäilen usein ovenkarmeihin, sillä käännyn liian aikaisin. Hajoitan paljon astioita ja olen työelämässä saanut kritiikkiä siitä, että työskentelystäni lähtee kova ääni.
Olen mielestäni ihan älykäs, mutta tunnun kykenevän vain fyysiseen suorittavaan duuniin. Mulla on todella voimakas pään sisäinen elämä, jota on lähes mahdoton saada hiljennettyä. Fiksoidun tiettyihin asioihin ja "projekteihin", ja silloin on lähes mahdoton keskittyä muihin asioihin. Työpaikoissa alkaa ahdistamaan yleensä vuoden jälkeen, muutan usein ja rakkauselämäni (silloin kun sitä on) on aina hyvin myrskyisää ja hankalaa. En taida kestää arkea kovin hyvin.
Tunnistaako muut tällaisia asioita itsessään?
Kuulostaa siltä, että olisi aihetta käydä lääkärillä ja sieltä mahdollisesti sitten eteenpäin neuropsykologisiin tutkimuksiin. Yleensä kai dg:a tehdään, jos arvioidaan, että lääkityksestä voisi olla hyötyä ja sulle noin arvaamalla voisi kyllä olla. Muusta kuntoutuksesta aikuiselle en osaa sanoa. Mulla siis on on myös jotain piuhavikaa, mutta ei koko valikoimaa oireita kuin sulla eikä noin syviä. ADHD:takin on erilaisia, siis se on monta häiriötä. ADHD-liiton sivuilla on tämmöinen Aikuisen arki toimimaan -julkaisu, ainakin on ollut ladattavissa. Voisit vilkaista sitä. Ja tosiaan varata sitä lääkäriaikaa.
Joo kiitos vinkistä. Pitää ottaa tästä nyt kesäprojekti ja hoitaa asia eteenpäin. Ahdistaa ajatellakaan miten opiskelujen jatko sujuu jos en jotain tähän keksi avuksi.
Sanoisin, että jos olet kyennyt yliopistoon asti opiskelemaan niin sinulla todennäköisesti ei ole ADHD:ta.
Kannattaa myös miettiä, onko kyseessä esim nettiaddiktio. Oireilee aika samalla tavalla, kun ADHD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinun vaikeaa saattaa arkiaskareita loppuun, kun huomio kiinnittyy muualle? Hukkailetko tavaroitasi jatkuvasti? Katoaako ajantajusi, kun teet jotain mielenkiintoista? Kuinka moneen kertaan peset samat pyykit (koska unohdit ne koneeseen)? Oletko impulsiivinen, esim. möläyttelet ja sitten kadut jälkeenpäin?
No siis joudun esim. usein vaihtamaan tiskiveden moneen kertaan, kun muka aloitan mutta jää seuraavalle päivälle. Pyykit sullon kaappiin siinä vaiheessa kun kuivaustelineellä ei ole tilaa uusille.Tykkään asua siististi, mutta siisteys on joko-tai. Saan siis pidettyä kämpän siistinä jos panostan siihen ja käytän paljon energiaa, mutta heti kun tulee muuta tekemistä, niin kämppä on jo seuraavana päivänä kuin pommin jäljiltä.
Uppoudun kyllä mielenkiintoisiin hommiin ja etenkin aamuisin kello välillä tuntuu suorastaan hyppäävän eteenpäin. Olen lähes aina joko myöhässä tai ihan hilkulla. Joudun usein juoksemaan bussille ja usein myös myöhästyn. Tavarat on hyvin usein hukassa ja unohtuu paikkoihin. Esim eilen jouduin jättämään banaanit kauppaan, kun huomasin jättäneeni maksukortin kirjastoon kirjan väliin (pidin sitä rivin alla, jotta tekstin lukeminen olisi helpompaa). Tällainen on minulle hyvin tyypillistä.
Mietin usein, että en esimerkiksi puhu vielä jostain asiasta, mutta sitten en kuitenkaan voi olla sanomatta sitä. Joudun myös kiinnitämään paljon huomiota siihen, etten alkaisi puhumaan ihmisten päälle ja innostuessani puheeni volyymi usein nousee turhankin korkeaksi.
Olen myös todella kömpelö. En voi osallistua millekään Step-tunneille, joissa vaaditaan kehonhallintaa ja rytmitajua. Törmäilen usein ovenkarmeihin, sillä käännyn liian aikaisin. Hajoitan paljon astioita ja olen työelämässä saanut kritiikkiä siitä, että työskentelystäni lähtee kova ääni.
Olen mielestäni ihan älykäs, mutta tunnun kykenevän vain fyysiseen suorittavaan duuniin. Mulla on todella voimakas pään sisäinen elämä, jota on lähes mahdoton saada hiljennettyä. Fiksoidun tiettyihin asioihin ja "projekteihin", ja silloin on lähes mahdoton keskittyä muihin asioihin. Työpaikoissa alkaa ahdistamaan yleensä vuoden jälkeen, muutan usein ja rakkauselämäni (silloin kun sitä on) on aina hyvin myrskyisää ja hankalaa. En taida kestää arkea kovin hyvin.
Tunnistaako muut tällaisia asioita itsessään?
Tuo tunneelämä ei kyllä kuulu millään tavalla ADHD:n. Kuulostaa enemmänkin epävakaalta persoonallisuushäiriön piirteeltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinun vaikeaa saattaa arkiaskareita loppuun, kun huomio kiinnittyy muualle? Hukkailetko tavaroitasi jatkuvasti? Katoaako ajantajusi, kun teet jotain mielenkiintoista? Kuinka moneen kertaan peset samat pyykit (koska unohdit ne koneeseen)? Oletko impulsiivinen, esim. möläyttelet ja sitten kadut jälkeenpäin?
No siis joudun esim. usein vaihtamaan tiskiveden moneen kertaan, kun muka aloitan mutta jää seuraavalle päivälle. Pyykit sullon kaappiin siinä vaiheessa kun kuivaustelineellä ei ole tilaa uusille.Tykkään asua siististi, mutta siisteys on joko-tai. Saan siis pidettyä kämpän siistinä jos panostan siihen ja käytän paljon energiaa, mutta heti kun tulee muuta tekemistä, niin kämppä on jo seuraavana päivänä kuin pommin jäljiltä.
Uppoudun kyllä mielenkiintoisiin hommiin ja etenkin aamuisin kello välillä tuntuu suorastaan hyppäävän eteenpäin. Olen lähes aina joko myöhässä tai ihan hilkulla. Joudun usein juoksemaan bussille ja usein myös myöhästyn. Tavarat on hyvin usein hukassa ja unohtuu paikkoihin. Esim eilen jouduin jättämään banaanit kauppaan, kun huomasin jättäneeni maksukortin kirjastoon kirjan väliin (pidin sitä rivin alla, jotta tekstin lukeminen olisi helpompaa). Tällainen on minulle hyvin tyypillistä.
Mietin usein, että en esimerkiksi puhu vielä jostain asiasta, mutta sitten en kuitenkaan voi olla sanomatta sitä. Joudun myös kiinnitämään paljon huomiota siihen, etten alkaisi puhumaan ihmisten päälle ja innostuessani puheeni volyymi usein nousee turhankin korkeaksi.
Olen myös todella kömpelö. En voi osallistua millekään Step-tunneille, joissa vaaditaan kehonhallintaa ja rytmitajua. Törmäilen usein ovenkarmeihin, sillä käännyn liian aikaisin. Hajoitan paljon astioita ja olen työelämässä saanut kritiikkiä siitä, että työskentelystäni lähtee kova ääni.
Olen mielestäni ihan älykäs, mutta tunnun kykenevän vain fyysiseen suorittavaan duuniin. Mulla on todella voimakas pään sisäinen elämä, jota on lähes mahdoton saada hiljennettyä. Fiksoidun tiettyihin asioihin ja "projekteihin", ja silloin on lähes mahdoton keskittyä muihin asioihin. Työpaikoissa alkaa ahdistamaan yleensä vuoden jälkeen, muutan usein ja rakkauselämäni (silloin kun sitä on) on aina hyvin myrskyisää ja hankalaa. En taida kestää arkea kovin hyvin.
Tunnistaako muut tällaisia asioita itsessään?
Tuo tunneelämä ei kyllä kuulu millään tavalla ADHD:n. Kuulostaa enemmänkin epävakaalta persoonallisuushäiriön piirteeltä.
On kuitenkin aika tavallinen löydös sen ADHD:n kanssa impulsiivisuus myös ihmissuhteissa. Voi olla lisä-dg:n paikka tai sitten ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että jos olet kyennyt yliopistoon asti opiskelemaan niin sinulla todennäköisesti ei ole ADHD:ta.
Kannattaa myös miettiä, onko kyseessä esim nettiaddiktio. Oireilee aika samalla tavalla, kun ADHD
Nämä ongelmat toki nyt ovat pinnalla nyt kun aloitin opinnot taas (2. vuosi menossa), mutta monet näistä vaikeuksista ovat jo tuttuja vuosien ajalta. Terkkuja äidille jos tunnistaa, mutta vieläkin nauraa kuinka mulla jäi reppu parhaimmillaan monta kertaa viikossa kotiin ja tavarat oli aina hukassa. Tämä siis ala-asteella. Mun kertomiin aikatauluihin ei ikinä luotettu (esim. milloin juna lähtee), sillä meni usein väärin ja joko myöhästyttiin tai jouduttiin odottelemaan. Tämä lukiossa. Ja nämä on sellaisia meidän perheessä vieläkin eläviä vitsejä kun mä oon niin tällainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinun vaikeaa saattaa arkiaskareita loppuun, kun huomio kiinnittyy muualle? Hukkailetko tavaroitasi jatkuvasti? Katoaako ajantajusi, kun teet jotain mielenkiintoista? Kuinka moneen kertaan peset samat pyykit (koska unohdit ne koneeseen)? Oletko impulsiivinen, esim. möläyttelet ja sitten kadut jälkeenpäin?
No siis joudun esim. usein vaihtamaan tiskiveden moneen kertaan, kun muka aloitan mutta jää seuraavalle päivälle. Pyykit sullon kaappiin siinä vaiheessa kun kuivaustelineellä ei ole tilaa uusille.Tykkään asua siististi, mutta siisteys on joko-tai. Saan siis pidettyä kämpän siistinä jos panostan siihen ja käytän paljon energiaa, mutta heti kun tulee muuta tekemistä, niin kämppä on jo seuraavana päivänä kuin pommin jäljiltä.
Uppoudun kyllä mielenkiintoisiin hommiin ja etenkin aamuisin kello välillä tuntuu suorastaan hyppäävän eteenpäin. Olen lähes aina joko myöhässä tai ihan hilkulla. Joudun usein juoksemaan bussille ja usein myös myöhästyn. Tavarat on hyvin usein hukassa ja unohtuu paikkoihin. Esim eilen jouduin jättämään banaanit kauppaan, kun huomasin jättäneeni maksukortin kirjastoon kirjan väliin (pidin sitä rivin alla, jotta tekstin lukeminen olisi helpompaa). Tällainen on minulle hyvin tyypillistä.
Mietin usein, että en esimerkiksi puhu vielä jostain asiasta, mutta sitten en kuitenkaan voi olla sanomatta sitä. Joudun myös kiinnitämään paljon huomiota siihen, etten alkaisi puhumaan ihmisten päälle ja innostuessani puheeni volyymi usein nousee turhankin korkeaksi.
Olen myös todella kömpelö. En voi osallistua millekään Step-tunneille, joissa vaaditaan kehonhallintaa ja rytmitajua. Törmäilen usein ovenkarmeihin, sillä käännyn liian aikaisin. Hajoitan paljon astioita ja olen työelämässä saanut kritiikkiä siitä, että työskentelystäni lähtee kova ääni.
Olen mielestäni ihan älykäs, mutta tunnun kykenevän vain fyysiseen suorittavaan duuniin. Mulla on todella voimakas pään sisäinen elämä, jota on lähes mahdoton saada hiljennettyä. Fiksoidun tiettyihin asioihin ja "projekteihin", ja silloin on lähes mahdoton keskittyä muihin asioihin. Työpaikoissa alkaa ahdistamaan yleensä vuoden jälkeen, muutan usein ja rakkauselämäni (silloin kun sitä on) on aina hyvin myrskyisää ja hankalaa. En taida kestää arkea kovin hyvin.
Tunnistaako muut tällaisia asioita itsessään?
Tuo tunneelämä ei kyllä kuulu millään tavalla ADHD:n. Kuulostaa enemmänkin epävakaalta persoonallisuushäiriön piirteeltä.
On kuitenkin aika tavallinen löydös sen ADHD:n kanssa impulsiivisuus myös ihmissuhteissa. Voi olla lisä-dg:n paikka tai sitten ei.
Missä sanotaan näin? Ettei vaan ole oma mielipide.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että jos olet kyennyt yliopistoon asti opiskelemaan niin sinulla todennäköisesti ei ole ADHD:ta.
Kannattaa myös miettiä, onko kyseessä esim nettiaddiktio. Oireilee aika samalla tavalla, kun ADHD
Nämä ongelmat toki nyt ovat pinnalla nyt kun aloitin opinnot taas (2. vuosi menossa), mutta monet näistä vaikeuksista ovat jo tuttuja vuosien ajalta. Terkkuja äidille jos tunnistaa, mutta vieläkin nauraa kuinka mulla jäi reppu parhaimmillaan monta kertaa viikossa kotiin ja tavarat oli aina hukassa. Tämä siis ala-asteella. Mun kertomiin aikatauluihin ei ikinä luotettu (esim. milloin juna lähtee), sillä meni usein väärin ja joko myöhästyttiin tai jouduttiin odottelemaan. Tämä lukiossa. Ja nämä on sellaisia meidän perheessä vieläkin eläviä vitsejä kun mä oon niin tällainen.
Välillä kun lukee näitä ihmisiä, jotka miettivät ovatko heillä ADHD niin tulee sellainen olo, että he vain noukkivat tietyt tiedot jotka kuvittelevat olevan ADHD:ta ja toistavat sitä usein. Siitä saa kuvan, että ihan kun he haluaisivat, että heillä on ADHD
Itselläni on ADHD (ilman hyperia), mutta vältän nykyään kertomasta omista kokemuksistani netissä, koska olen huomannut, että muut alkavat noukkimaan niitä oireita ja saattavat sen takia saada väärän diagnoosin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinun vaikeaa saattaa arkiaskareita loppuun, kun huomio kiinnittyy muualle? Hukkailetko tavaroitasi jatkuvasti? Katoaako ajantajusi, kun teet jotain mielenkiintoista? Kuinka moneen kertaan peset samat pyykit (koska unohdit ne koneeseen)? Oletko impulsiivinen, esim. möläyttelet ja sitten kadut jälkeenpäin?
No siis joudun esim. usein vaihtamaan tiskiveden moneen kertaan, kun muka aloitan mutta jää seuraavalle päivälle. Pyykit sullon kaappiin siinä vaiheessa kun kuivaustelineellä ei ole tilaa uusille.Tykkään asua siististi, mutta siisteys on joko-tai. Saan siis pidettyä kämpän siistinä jos panostan siihen ja käytän paljon energiaa, mutta heti kun tulee muuta tekemistä, niin kämppä on jo seuraavana päivänä kuin pommin jäljiltä.
Uppoudun kyllä mielenkiintoisiin hommiin ja etenkin aamuisin kello välillä tuntuu suorastaan hyppäävän eteenpäin. Olen lähes aina joko myöhässä tai ihan hilkulla. Joudun usein juoksemaan bussille ja usein myös myöhästyn. Tavarat on hyvin usein hukassa ja unohtuu paikkoihin. Esim eilen jouduin jättämään banaanit kauppaan, kun huomasin jättäneeni maksukortin kirjastoon kirjan väliin (pidin sitä rivin alla, jotta tekstin lukeminen olisi helpompaa). Tällainen on minulle hyvin tyypillistä.
Mietin usein, että en esimerkiksi puhu vielä jostain asiasta, mutta sitten en kuitenkaan voi olla sanomatta sitä. Joudun myös kiinnitämään paljon huomiota siihen, etten alkaisi puhumaan ihmisten päälle ja innostuessani puheeni volyymi usein nousee turhankin korkeaksi.
Olen myös todella kömpelö. En voi osallistua millekään Step-tunneille, joissa vaaditaan kehonhallintaa ja rytmitajua. Törmäilen usein ovenkarmeihin, sillä käännyn liian aikaisin. Hajoitan paljon astioita ja olen työelämässä saanut kritiikkiä siitä, että työskentelystäni lähtee kova ääni.
Olen mielestäni ihan älykäs, mutta tunnun kykenevän vain fyysiseen suorittavaan duuniin. Mulla on todella voimakas pään sisäinen elämä, jota on lähes mahdoton saada hiljennettyä. Fiksoidun tiettyihin asioihin ja "projekteihin", ja silloin on lähes mahdoton keskittyä muihin asioihin. Työpaikoissa alkaa ahdistamaan yleensä vuoden jälkeen, muutan usein ja rakkauselämäni (silloin kun sitä on) on aina hyvin myrskyisää ja hankalaa. En taida kestää arkea kovin hyvin.
Tunnistaako muut tällaisia asioita itsessään?
Tuo tunneelämä ei kyllä kuulu millään tavalla ADHD:n. Kuulostaa enemmänkin epävakaalta persoonallisuushäiriön piirteeltä.
On kuitenkin aika tavallinen löydös sen ADHD:n kanssa impulsiivisuus myös ihmissuhteissa. Voi olla lisä-dg:n paikka tai sitten ei.
Missä sanotaan näin? Ettei vaan ole oma mielipide.
Liiton sivuilla on myös joku parisuhteita käsittelevä opas, josta muistan joskus lukeneeni tämmöistä. Kurkkaapa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinun vaikeaa saattaa arkiaskareita loppuun, kun huomio kiinnittyy muualle? Hukkailetko tavaroitasi jatkuvasti? Katoaako ajantajusi, kun teet jotain mielenkiintoista? Kuinka moneen kertaan peset samat pyykit (koska unohdit ne koneeseen)? Oletko impulsiivinen, esim. möläyttelet ja sitten kadut jälkeenpäin?
No siis joudun esim. usein vaihtamaan tiskiveden moneen kertaan, kun muka aloitan mutta jää seuraavalle päivälle. Pyykit sullon kaappiin siinä vaiheessa kun kuivaustelineellä ei ole tilaa uusille.Tykkään asua siististi, mutta siisteys on joko-tai. Saan siis pidettyä kämpän siistinä jos panostan siihen ja käytän paljon energiaa, mutta heti kun tulee muuta tekemistä, niin kämppä on jo seuraavana päivänä kuin pommin jäljiltä.
Uppoudun kyllä mielenkiintoisiin hommiin ja etenkin aamuisin kello välillä tuntuu suorastaan hyppäävän eteenpäin. Olen lähes aina joko myöhässä tai ihan hilkulla. Joudun usein juoksemaan bussille ja usein myös myöhästyn. Tavarat on hyvin usein hukassa ja unohtuu paikkoihin. Esim eilen jouduin jättämään banaanit kauppaan, kun huomasin jättäneeni maksukortin kirjastoon kirjan väliin (pidin sitä rivin alla, jotta tekstin lukeminen olisi helpompaa). Tällainen on minulle hyvin tyypillistä.
Mietin usein, että en esimerkiksi puhu vielä jostain asiasta, mutta sitten en kuitenkaan voi olla sanomatta sitä. Joudun myös kiinnitämään paljon huomiota siihen, etten alkaisi puhumaan ihmisten päälle ja innostuessani puheeni volyymi usein nousee turhankin korkeaksi.
Olen myös todella kömpelö. En voi osallistua millekään Step-tunneille, joissa vaaditaan kehonhallintaa ja rytmitajua. Törmäilen usein ovenkarmeihin, sillä käännyn liian aikaisin. Hajoitan paljon astioita ja olen työelämässä saanut kritiikkiä siitä, että työskentelystäni lähtee kova ääni.
Olen mielestäni ihan älykäs, mutta tunnun kykenevän vain fyysiseen suorittavaan duuniin. Mulla on todella voimakas pään sisäinen elämä, jota on lähes mahdoton saada hiljennettyä. Fiksoidun tiettyihin asioihin ja "projekteihin", ja silloin on lähes mahdoton keskittyä muihin asioihin. Työpaikoissa alkaa ahdistamaan yleensä vuoden jälkeen, muutan usein ja rakkauselämäni (silloin kun sitä on) on aina hyvin myrskyisää ja hankalaa. En taida kestää arkea kovin hyvin.
Tunnistaako muut tällaisia asioita itsessään?
Tuo tunneelämä ei kyllä kuulu millään tavalla ADHD:n. Kuulostaa enemmänkin epävakaalta persoonallisuushäiriön piirteeltä.
On kuitenkin aika tavallinen löydös sen ADHD:n kanssa impulsiivisuus myös ihmissuhteissa. Voi olla lisä-dg:n paikka tai sitten ei.
Missä sanotaan näin? Ettei vaan ole oma mielipide.
Liiton sivuilla on myös joku parisuhteita käsittelevä opas, josta muistan joskus lukeneeni tämmöistä. Kurkkaapa.
Ettet olisi lukenut epävakaasta persoonallisuushäiriöstä. Siihenhän se impulsiivisuus kuuluu ja nimenomaan myrskyiset parisuhteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinun vaikeaa saattaa arkiaskareita loppuun, kun huomio kiinnittyy muualle? Hukkailetko tavaroitasi jatkuvasti? Katoaako ajantajusi, kun teet jotain mielenkiintoista? Kuinka moneen kertaan peset samat pyykit (koska unohdit ne koneeseen)? Oletko impulsiivinen, esim. möläyttelet ja sitten kadut jälkeenpäin?
No siis joudun esim. usein vaihtamaan tiskiveden moneen kertaan, kun muka aloitan mutta jää seuraavalle päivälle. Pyykit sullon kaappiin siinä vaiheessa kun kuivaustelineellä ei ole tilaa uusille.Tykkään asua siististi, mutta siisteys on joko-tai. Saan siis pidettyä kämpän siistinä jos panostan siihen ja käytän paljon energiaa, mutta heti kun tulee muuta tekemistä, niin kämppä on jo seuraavana päivänä kuin pommin jäljiltä.
Uppoudun kyllä mielenkiintoisiin hommiin ja etenkin aamuisin kello välillä tuntuu suorastaan hyppäävän eteenpäin. Olen lähes aina joko myöhässä tai ihan hilkulla. Joudun usein juoksemaan bussille ja usein myös myöhästyn. Tavarat on hyvin usein hukassa ja unohtuu paikkoihin. Esim eilen jouduin jättämään banaanit kauppaan, kun huomasin jättäneeni maksukortin kirjastoon kirjan väliin (pidin sitä rivin alla, jotta tekstin lukeminen olisi helpompaa). Tällainen on minulle hyvin tyypillistä.
Mietin usein, että en esimerkiksi puhu vielä jostain asiasta, mutta sitten en kuitenkaan voi olla sanomatta sitä. Joudun myös kiinnitämään paljon huomiota siihen, etten alkaisi puhumaan ihmisten päälle ja innostuessani puheeni volyymi usein nousee turhankin korkeaksi.
Olen myös todella kömpelö. En voi osallistua millekään Step-tunneille, joissa vaaditaan kehonhallintaa ja rytmitajua. Törmäilen usein ovenkarmeihin, sillä käännyn liian aikaisin. Hajoitan paljon astioita ja olen työelämässä saanut kritiikkiä siitä, että työskentelystäni lähtee kova ääni.
Olen mielestäni ihan älykäs, mutta tunnun kykenevän vain fyysiseen suorittavaan duuniin. Mulla on todella voimakas pään sisäinen elämä, jota on lähes mahdoton saada hiljennettyä. Fiksoidun tiettyihin asioihin ja "projekteihin", ja silloin on lähes mahdoton keskittyä muihin asioihin. Työpaikoissa alkaa ahdistamaan yleensä vuoden jälkeen, muutan usein ja rakkauselämäni (silloin kun sitä on) on aina hyvin myrskyisää ja hankalaa. En taida kestää arkea kovin hyvin.
Tunnistaako muut tällaisia asioita itsessään?
Tuo tunneelämä ei kyllä kuulu millään tavalla ADHD:n. Kuulostaa enemmänkin epävakaalta persoonallisuushäiriön piirteeltä.
On kuitenkin aika tavallinen löydös sen ADHD:n kanssa impulsiivisuus myös ihmissuhteissa. Voi olla lisä-dg:n paikka tai sitten ei.
Missä sanotaan näin? Ettei vaan ole oma mielipide.
Liiton sivuilla on myös joku parisuhteita käsittelevä opas, josta muistan joskus lukeneeni tämmöistä. Kurkkaapa.
Ettet olisi lukenut epävakaasta persoonallisuushäiriöstä. Siihenhän se impulsiivisuus kuuluu ja nimenomaan myrskyiset parisuhteet.
Joo en todellakaan, muistan aivan hyvin. ADHD ei ole yksi häiriö, vaan etiologialtaan moninainen. Sinun ei tarvitse tuntea olevasi samassa karavaanissa ihmissuhdeasioissa impulsiivisten ADHD-diagnosoitujen kanssa nyt eikä koskaan. Selkiskö?
Jos huomaat että on jotain "oireita", niin mene lääkäriin.